Banskun päiväkirja

Sivu 3 / 3 Edellinen  1, 2, 3

Siirry alas

Banskun päiväkirja - Sivu 3 Empty Vs: Banskun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Inna P. lähetetty 28.04.19 22:27

23.04.2019
Happy b-day my b-man!
Mustien ratsastushanskojen sisällä olevat sormeni tarttuivat mustasta harjasta kiinni. Saman sävyinen ja auringossa kiiltävä hevonen pidensi askeltaan. Kaula venyi pidemmälle ja korvat hörössä vauhti muuttui koko ajan matkaa vievämmäksi. Hevosen ilo siirtyi paljasta selkää pitkin sähkövirran tavoin muhun. Suupieleni nousivat korviin ja hölläsin tuntumaa entuudestaan.

Puristavat pohkeeni yrittivät pitää itseäni satulattomassa selässä. Loistavan laukkapätkän päättyminen häämötti jo edessäpäin. Bansku ei olisi halunnut vielä hidastaa. Naureskellen tein vahvan pidätteen, jonka seurauksena olin horjahtaa alas. Hui.

Taputin puuskuttavaa Banskua kaulalle ja päästin tasaamaan hengitystä ravissa. Aurinko paistoi täysin pilvettömällä taivaalla. Onneksi olin laittanut aurinkolasit päähän. Lämmin kevät oli tervetullut. Mä rakastin talvea ja kerrospukeutumista, mutta oli mukavaa pukeutua kevyemmin ja lähteä maastoon ilman pilkkihaalaria.

Kääntäessäni Banskun kotiin vievälle pikkutielle, siirsin sen käyntiin. Bansku pärskähti ja käppäili polkua pitkin korvat yhä kohti taivasta.
”Aah, melkein unohdin murunen!” hokasin. ”Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan! Paljon onnea Bansku! Paljon onnea vaaaaaaan!” laulaa lurautin sille ja tarrauduin halaamaan sen kaulaa.

”Huiii!” kiljaisin, kun juuri silloin Bansku väisti jotain kiveä polulla.
Kaulassa roikkumisen ansiosta en onneksi tipahtanut alas, vaan pysyin selässä. Nauroin ja taputin oria vielä kaulalle.

Tallilla loikkasin alas Banskun selästä ja vein sen talliin, jossa se sai päällensä verkkoloimen kuivatteluun. Itse menin loungeen vaihtamaan vaatteet. Jotenkin olin varma, ettei Amanda arvostaisi, jos tulisin sen hevosen kanssa valmennukseen vaaleanpunaisissa ja hieman kuluneissa collareissa. Törmäsin loungessa Isabellaan.
”Hei”, tervehdin ystävääni hymyillen.
”Moi”, Isabella tervehti kahvimuki kädessään. ”Toin Capun valmiiksi sisälle.”
”Oih, kiitos. Banskua ei tarvi viedä enää.”

Kävin vaihtamassa pukuhuoneessa mustat ratsastushousut jalkaan, jonka jälkeen vaihdoimme Isabellan kanssa vielä pitkän sanan. Pyytelin naista viinilasilliselle. Isabella oli tällä hetkellä ainut viiniystävä lähimaastossa.

”Leivoin Banskulle synttärikakun”, ilmoitin ja otin kaapistani pienen banaanikakun. ”Se täytti kuus!”
”Kunhan siinä ei ole sokeria.”
”Ei tietenkään!” Ei, ei yhtään!

_________________
Banana Mania
Inna P.
Inna P.
Hevosenomistaja

Avatar © : VRL-05265
Ikä : 24
Viestien lukumäärä : 310

http://valhekuva.net/muut/bansku.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Banskun päiväkirja - Sivu 3 Empty Vs: Banskun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Inna P. lähetetty 25.05.19 22:52

19.05.2019
Se käy jo rutiinista
#springcircus
Se kävi jo rutiinista, kun aamulla heräsi herätyskellon soittoon maha täynnä perhosia ja laahusti unisena keittämään kahvia, päästi koirat ulos ja puki päälleen tallivaatteet. Ensin piti hoitaa nopeasti oman tallin hevosille aamupalaa ja sen jälkeen mennä nopeasti suihkuun. Hiusten kuivaus kävi luonnostaan ja matalan nutturan sitominen tiukalle oli jo tuttu juttu. Uusi kiiltävästä materiaalista tehty hiusdonitsi sai toimia tänään koristeena.

Ulkona paistoi jo aurinko varhaisesta kellosta huolimatta, joten päälle puettiin shortsit ja harmaa t-paita, jalkaan kiskottiin keltaiset tennarit. Koirat huudettiin sisälle tuttuun kovaan ääneen ja eteisessä napattiin pieni käsilaukku mukaan ennen kuin ovi lukittiin. Kello oli kahdeksan aamulla, kun Honda starttasi ja kaasutti koko matkan pienellä ylinopeudella Kallaan.

Oli kisapäivä. Eilen Inna oli viettänyt Auburnissa päivän kisaturistina, auttanut vähän Verkkua hevosten kanssa, mutta päässyt silti kokonaisuudessa lähinnä vain nauttimaan. Tänään oli eri juttu. Tänään haettiin rutiinia Banskulle vaativa B:hen ja ensidebyyttiä Capun kanssa kisaamiseen. Inna oli tottunut kisahulinaan, mutta silti tänään hän jännitti enemmän kuin pitkään aikaan. Odotukset olivat korkealla, vaikkei hän uskaltanut sanoa sitä ääneen edes Vernerille.

Parkkipaikka oli jo aika piukassa, kun Inna pysäköi autonsa vapaaseen paikkaan. Hän otti eilen pakatun kassin takaluukutusta ja lähti tallia kohti. Kentälle oli laitettu jo kouluaidat ja kaikki oli valmiina muutaman tunnin kuluttua starttaaviin kisoihin. Inna asteli talliin ja tervehti kaikkia vastaantulijoita matkallaan loungeen, jossa kähvelsi kahvia Airamin termospulloon. Nopein liikkein hän oli jo varustehuoneessa.

Molempien orien varusteet kokivat huolellisen puhdistuksen, Banskun suitsiin vaihdettiin koristeellisempi otsapanta. Satuloihin aseteltiin molemmille valkoiset Sokka Luxin kouluhuovat, joissa oli bordeerauksena Paakkanen. Varusteiden kuntoon laittoon meni jopa puolitoista tuntia, johon Inna oli kyllä varautunut. Päivän tunnit oli kahden hevosen takia laskettu tarkkaan.

Seuraavaksi alkoi armoton harjojen letitys. Ensimmäisen vuoron sai Bansku. Inna nappasi orin hoitopaikalle, joka juuri vapautui. Jakkaralla seisten hän letitti mustan harjan tarkasti, sitoi yhteen nystyrään rusetillisen kuminauhan tuomaan onnea. Siinä missä Bansku oli nopeasti hoidettu, Capun kanssa meni varmaan kymmenkertainen aika. Jakkara, jolla Inna seisoi, oli riskialtis valinta orin kanssa, joka ei tahtonut pysyä paikoillaan viittä sekuntiakaan. Inna olisi tarvinnut shotin pelkästä voitonriemusta, kun Capun harja oli letitetty. Yhtä nystyrää koristi samanlainen rusetti kuin Banskulla.

Kisat starttasivat junnumestaruusluokalla ja Inna oli katsomossa. Ensimmäisenä starttasi Anton Seljavaara ja viimeisenä joku tallinulkopuolinen, jonka nimen brunette unohti heti. Inna taputti, kun sijoittuneet astelivat kentälle. Tilda voitti luokan ja Cocon kaulalle aseteltiin kaunis vaaleanlila nauha, jossa oli kukkakoristeita. Ehkä Inna saisi Mankin ratsutettua jo seuraaviin osakilpailuihin taistelemaan kyseisestä nauhasta? Se oli mukavan kutkuttava ajatus, jota varjosti vain se, ettei Mankilla oltu vielä kertaakaan kunnolla ratsastettu. Heh.

Helppo A:n startatessa Inna lähti talliin hoitamaan Banskun kuntoon. Hän törmäsi siellä myös Gabriellaan ja hokasi samalla hetkellä pyytää apua Capun kanssa. Tallityöntekijä oli tottunut oriin, joten nainen voisi varmasti auttaa. Ja niin Gabi myös suostui Innan onneksi, eikä hänelle tulisi ihan niin suurta kiirettä luokkien välissä.

Violetti kisatakki oli valkoisten housujen kanssa samassa pukukassissa Innan kaapissa. Hän kävi vaihtamassa ne ylleen pukuhuoneessa ja veti tennareiden tilalle kisasaappaat. Hetken ajan Inna mietti kisatakin olevan turhan kuuma, mutta luotti pärjäävänsä, kun alla oli vain ohut valkoinen kisapaita.

Vaativa B:n verryttelyalkoi. Inna käveli Banskulla vielä tallialuetta ympäri, koska he olivat viimeisten joukossa. Kentällä verryttelivät kuitenkin jo muun muassa luokan starttaavan Pihla Vihtanen ja seuraavana vuorossa oleva Sarah Reyes. Inna katseli mielenkiinnolla Pihlan ratsun verkkaa. Bramble Berry Boi oli Banskun orijälkeläinen ja naisen oli vaikeaa kuvitella sitä pikkuvarsaa jo vaativassa luokassa.

Viimein koitti aika, kun Tammilehdon ääni kajautti Innan nimen kajareista. Inna mietti viimeiseen hetkeen asti odotuksia. Bansku oli tuntunut tasaiselta viimeiset ajat, joten Inna asetti odotukseksi nostaa kisaluokkaa vaativa A:han, jos nyt menisi hyvin. Alku vaikutti hyvältä, mutta lopulta koko suoritus tuntui menevän penkin alle. Pettyneenä Inna taputti Banskua kaulalle suorituksen jälkeen. He eivät missään tapauksessa tulisi saamaan huippuprosentteja. Ehkä ensi kerralla vaativa A:n sijaan kannattaisi ilmoittautua herrättelymielessä vielä kertaalleen helppo A:han? Innaa ei houkuttanut ajatus helposta luokasta enää, mutta ehkä Bansku vaati juuri sitä?

Radalta pois ratsastettuaan Inna hokasi Julian. Ystävä oli palannut viimein ulkomaanreissulta, eikä Inna suostuisi päästämään Luotia aivan heti minnekään. Inna oli ollut yllättänyt itsensäkin siitä kuinka paljon oli kaivannut Juliaa ja heidän yhteisiä illanistujaisia. Loppupeleissä naisella oli selkeästi turhan vähän ystäviä. Julia tarttui Banskun ohjista viedäkseen sen talliin ja Inna etsi Capua pihalla taluttavan Gabriellan.

Se kävi jo rutiinista, kun Inna vaihtoi kisaratsun toiseen.

_________________
Banana Mania
Inna P.
Inna P.
Hevosenomistaja

Avatar © : VRL-05265
Ikä : 24
Viestien lukumäärä : 310

http://valhekuva.net/muut/bansku.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Banskun päiväkirja - Sivu 3 Empty Vs: Banskun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Inna P. lähetetty 27.05.19 8:28

27.05.2019
Tavoitteena estemestaruus 2028
kirjoitettu yhdessä @Jusu R.
Jusun hermostunut huultenpureskelu olisi voinut olla vaivaannuttavaa katsottavaa, mutta onneksi kukaan ei vielä ollut sitä näkemässä. Tallisiivooja vaihtoi ylleen ratsastusvaatteita Auburnin pukuhuoneen suojissa, ja ennen astumistaan täysissä pukeissa ihmisten ilmoille hän järjesteli kasvonsa huolellisen levollisiksi. Siksi Inna Paakkasen oli vaikea arvata, kuinka jännittynyt ratsastaja hänen hevosensa karsinalle astelikaan. Vaikka tunsihan Inna Jusun, ja sen tyttösen kohdalla olisi ollut erikoista, ellei se olisi ollut lainkaan levoton.

“Hei”, kantautui karsinan ovelta pienenpieni ääni. “Mä - mä olen nyt valmis.” Valmis hyppäämään Banskulla, Innan omalla kouluhevosella.
“Hei”, Inna vastasi ajatuksissaan takaisin. “Täälläkin ihan pian.”
Jusu rapsutti Banskun otsaa, kun hevonen suorastaan työnsi päänsä tyrkylle. Se oli hyvin erilainen kuin Granni. Jusua hymyilytti vähän.
“Mitä sä toivot mun tekevän sen kanssa? Jumppasarjoja tai jotakin?” Jusu kyseli ja huolestunut ilme paljasti pohdinnan kysymysten takana: osaisiko hän olla Innalle mieliksi? “Mä voisin vaikka jo mennä kokoamaan jotain tehtäviä.”
“Öö.. no, tuota. En mä tiedä hyppääkö tää ees yksittäistä”, Inna naurahti. “Tuskin Bansku on koskaan hypännyt mitään hyppäämistä vaativaa.”

Ajatus Banskun hyppäämisestä oli tullut Innan mieleen ihan yhdestä hetken mielenjohteesta. Ensin hän oli ajatellut sitä itse, mutta sitten hän oli nähnyt Jusun. Nainen taisi tehdä näinä päivinä vain hetken mielijohteen päätöksiä. Inna asetteli lampaankarvaromaanin satulahuovan päälle ja laski sitten käsistään Hazelin estesatulan orin selkään. Ei se ihan näyttänyt sopivalta, mutta kai se yhden kerran menisi.

Syystä tai toisesta Jusun olemus rentoutui. Tyttö naurahtikin kevyesti. Kai hänen harteillaan lepäävät odotukset vain olivat sillä tavalla keventyneet, että olemukseen tuli vapautuneisuutta.

“No, sittenhän mä menen ja laitan kentälle jonkun ristikon ja pystyn vaikka. Keep it simple”, Jusu sanoi aika huolettomaan sävyyn, ja katosi ulos.
“Juu, me tullaan kohta”, Inna kerkesi sanoa Jusun perään.

Brunette varusti hevosensa loppuun varmoin mielin, vaikka kyllähän häntä nyt hieman jännitti. Melkein puolentoista vuoden omistajuuden aikana Inna oli ollut täysin varma, ettei hänen koskaan tarvitsisi nähdä tätä päivää. Ei kouluhevosen tarvinnut hypätä tai ylittää maapuomeja korkeimpia hökötyksiä. Mitenköhän Bansku reagoisi esteisiin?

“Ei susta silti esteheppaa tuu”, Inna lohdutti hevostaan ja moiskautti suukon sen turvalle.
Kentälle saapuessa Jusu kantoi juuri viimeistä puomia matalan ristikon eteen. Tyttö vilkaisi paikalle saapunutta ratsukkoa, laski puomin alas ja kieräytti sen vielä paikalleen. Sitten ei auttanut muu kuin lähteä ihmettelemään, miten hypyt sujuisivat hevosen kanssa, joille esteratsastus ei suinkaan ollut leipälaji. Jusu oli nähnyt videoita pesunkestävistä kouluhevosista kompuroimassa omiin jalkoihinsa kavaleteilla, muttei ollut vielä koskaan ratsastanut hevosella, jolla ei ollut minkäänlaista tajua esteiden ylittämisestä. Luottavaisin mielin hän suhtautui Banskuunkin. Eiköhän se pienistä esteistä yli pääsisi, iso hevonen.

Jusu ei uskaltanut vahingossakaan näyttää siltä kuin olisi kouluratsastusratsastanut hevosta sitä verrytellessään. Olisi ollut hirvittävän noloa oikeasti tosissaan testailla kouluratsun asetuksia sen kouluratsastaja-omistajan silmien alla ja tulla todetuksi toivottomaksi. Bansku tuntui kuitenkin rennosti ratsastellessakin hauskalta ja miellyttämisalttiilta hevoselta, ja hetken aikaa Jusu mietti, millaista olisi istua tämänkin hevosen koulusatulassa ja pidellä sormiensa lomassa kaksia ohjia. Ei siitä mitään huippuhienoa tulisi, tietenkään, mutta pienen maistiaisen hän oli jo Valeron kanssa saanut siitä, millaista se voisi olla.

Inna katseli huvittuneena Jusua ja Banskua, kouluhevonen oli aina kouluhevonen. Brunetella ei ollut aavistustakaan oliko Jusun tarkoituksena verrytellä hevosta niin… kouluhevostyylisesti. Banskua ei näyttänyt häiritsevän yhtään huomattavasti lyhyemmät jalustimet, puhumattakaan aivan liian pienestä satulasta. Mikäli Inna aikoisi hyppyyttää oriaan jatkossakin, hänen todella täytyisi hankkia sopivan kokoinen satula.

Ja sitten tuli ensimmäisen hypyn aika. Inna otti kännykkänsä esiin ja päätti videoida tapahtuman. Ihan vain, jotta voisi esitellä sen vaikka Verkulle illemmalla. Tai sitten poistaa samalla sekunnilla, kun painaisi stopia. Bansku lähti ensin kohti estettä ravissa, mutta näytti nostavan itse laukan muutamaa askelta ennen. Hetken ajan Inna meinasi kehottaa Jusua pitämään laukan, mutta tyttö tiesi sen itsekin. Laukka, jolla kohti edettiin ei ollut tyyppillistä estehevosen laukkaa, se oli koottua laukkaa.

“Oi, voi, tästä ei tuu mitään”, Inna mutisi ja pureskeli peukalon kynttään esteen lähettyvillä.
Ensin näytti siltä, että Bansku hyppäisi. Se irrotti jo etujalkojaan maasta ja Inna oli valmis voitonhurrauksiin sekä ilmoittamaan heidät metrin luokkaan. Mutta sitten… Bansku ei hypännytkään. Se ei näyttänyt siltä, että olisi kieltänyt, vaan ori hidasti ja piti ihmeellistä steppailua esteen edessä. Sovitteliko se juuri jalkojaan? Yliajattelua. Sitä Bansku kävi juuri sillä hetkellä päässään.

Lopulta Bansku teki päätöksen, joka varmasti näytti siltä, että ensin tulisi takajalat ja sitten soviteltaisiin etujalat puomien ylitse. Ei se hypännyt, ei sitten ollenkaan, vaan nosti jalkansa sekalaisessa järjestyksessä puomien ylitse. Innan täytyi purra huultaan, ettei repeisi nauruun. Se oli ollut aivan hulvattoman näköistä.

“Kokeiletko uudelleen?” hän tiedusteli Jusulta.
Jusu näytti vähän hölmistyneeltä. Siksikö, mitä hevonen oli tehnyt, vai Innan kysymyksen takia? Ilmeisesti vähän sekä että.
“Tietenkin”, Jusu äännähti - eihän hyppyjä voinut tähän jättää, ja sitä paitsi… olihan se nyt hupaisaa. Jusu työnsi syrjään karun ajatuksen: entä jos Bansku seuraavan kerran kompastuisi omiin jalkoihinsa, tekisi kuperkeikan ja jyräisi ratsastajansa hienojakoiseksi luumurskaksi? Rasmus varmasti riemastuisi. Sehän joutuisi sitten joko lähtemään yksin Saksaan tai pakkaamaan tyttöystävänsä kannelliseen rasiaan. Niin joo, ja Jusu olisi siinä tapauksessa tietenkin myös kuollut, mikä saattaisi sekin olla Rasmuksesta vähän ikävää.

Seuraava hyppy - tai siis hypyn yritys - oli jo hieman siihen suuntaan, että ehkä sadas yritys voisi onnistua. Inna jatkoi hyppyjen kuvaamista huvittuneena. Ja kyllähän se Bansku lopulta hyppäsikin! Hienon loikan tolpan väärältä puolelta. Ainakaan ei ollut vaaraa, että se tiputtaisi koskaan puomeja.

“Kiitos, Jusu, taas avusta. Jään velkaa”, Inna sanoi hymyillen, kun Jusu laskeutui alas selästä. “Nyt voin ainakin todeta, ettei sillä oo älyä hypätä mitään”, Inna nauroi.
Hymyileväinen Jusu rapsutteli Banskua antaumuksella, eikä ottanut velaksijääntiä kuuleviin korviinsa.
”Mulla oli oikeastaan aika hauskaa”, tyttö myönsi, ja vitsaili varovasti: ”Ja, no, mäkin tulin siihen tulokseen, että ehkä teillä olisi aika pitkä matka kenttäkisoihin. En ehkä ihan heti starttaisi tällä rataesteilläkään.”

Jusu ei kuitenkaan sanonut, ettei koskaan.
Banskun päiväkirja - Sivu 3 Banskujusu

_________________
Banana Mania
Inna P.
Inna P.
Hevosenomistaja

Avatar © : VRL-05265
Ikä : 24
Viestien lukumäärä : 310

http://valhekuva.net/muut/bansku.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Banskun päiväkirja - Sivu 3 Empty Vs: Banskun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Inna P. lähetetty 20.09.19 23:45

19.09.2019
Söpöjä uutisia
Bansku venytti kaulaansa sitä mukaa, kun annoin hiljalleen ohjien valua pidemmiksi. Laukka muuttui isommaksi ja letkeämmiksi. Ori pörisi tyytyväisenä ja siirtäessäni painoa taaksepäin, se hidasti raviin. Kevensin ja päästin loputkin tuntumasta pois. Rennosti keventäen tein suuria ympyröitä kentällä molempiin suuntiin ja taputin Banskua hyvästä työstä.

Loppukäynneille me lähdettiin maastoon. Ilma oli jo sen verran viileä, että otin kentän aidalta loimen takaisin Banskun päälle. Reiteni olivat kohmeessa ja naamani varmasti punoitti. Oli kuitenkin virkistävää ratsastaa tällä säällä ja olin saanut myös hien pintaan. Me molemmat olimme.

Sora rahisi Banskun kavioiden alla, kun se tepasteli eteenpäin. Orin pää pyöri melkein ympyrää, kun se havannoitsi ympäristöä. Luottavaisena annoin sen kulkea täysin pitkin ohjin ja päästin jalkani irti jalustimista. Tuntui hyvältä hieman venytellä.

Puhelin kilkahti takkini taskussa ja kaivoin sen sieltä esille. Julia oli lähettänyt viestin ja se sai heti kasvoni hymyyn. Lässytin hieman kuvaruudulle, jossa näkyi vastasyntynyt tammavarsa. Valerie oli viimein varsonut! Vitsit, miten suloinen kirjava ihanuus siellä oli mammansa turvissa. Varsa oli joko musta tai sitten se oli perinyt voikonsävyn äidiltään ja isoäidiltään, ja olisi mustanvoikko. Kirjava se nyt oli täysin varmasti, kun sään ja vatsan kohdalla oli pari suurta läikkää.

Ihana, en kestä!! 😍 lähetin viestin Julialle.
Kato, kato, minkä söpsän Vallu varsoi tänään!! 😍
Kuva piti ehdottomasti välittää myös Vernerille. Vastaus tosin oli vain yksi peukku.. Kiva!

Hymyssä suin ohjasin Banskun takaisin kohti tallia. Siellä törmäsinkin Isabellaan, jolle hehkutin heti Valerien varsaa. En ollut varma oliko Julia lähettänyt myös perijättärelle kuvaviestiä, mutta nyt ainakin Isabella oli sen nähnyt! Isben kommentti oli tyylillisesti seuraavanlainen: ”Todella ihana, jos se ei olisi kirjava!”

Hoidettuani Banskun pois, istahdimme Isabellan kanssa loungeen juomaan kahvia ja vaihtamaan nopeat kuulumiset. Kerroin hakeneeni kouluun ja myyneeni Kirpun omistusosuuteni Lukakselle.

Sitten ehdotin hulluimman vapaaehtoisen ehdotukseni ikinä.
”Jos sulla on aikaa, niin mentäiskö juoksulenkille? Seura tekisi terää.”
En tiennyt oliko Isabella yllättynyt ehdotuksestani vai kuvastiko se jollain asteella, että meidän pitäisi juosta useammin.
”Kyllä mä kerkeän, mennään vain.”

Ja mentiin. Lujaa.

_________________
Banana Mania
Inna P.
Inna P.
Hevosenomistaja

Avatar © : VRL-05265
Ikä : 24
Viestien lukumäärä : 310

http://valhekuva.net/muut/bansku.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Banskun päiväkirja - Sivu 3 Empty Vs: Banskun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Mikke A. lähetetty 04.10.19 13:36

Mikael Aarnisuo ja Banana day
04.10.2019

Aarnisuo oli kieltämättä hieman yllättynyt kun Paakkasen Inna (harvoja joita mies tunsi edes nimeltä) oli pyytänyt miestä liikuttamaan hänen hevosensa. Kieltämättä Banaanilla ratsastelu kuulosti miehestä varsin huvittavalta, sillä vakavaotteinen mies omasi yllättävän perverssin luonteen. Siitä ei tainnut kuitenkaan tietää kuin ainoastaan Silja ja Siljaakaan asia ei enää kiinnostanut. Mikaelia kun monesti luultiin aina liian vakavaksi.

Mikke oli tullut hyvin aikaisin tallille ja oli jo maneesissa kävelyttänyt Banskun. Käynnin aikana mies oli paljon tunnustellut millainen ori se tämä olikaan. Pienempi se oli ainakin kuin hänen oma hevosensa Velmu. Liikkeet sillä oli kuitenkin varmemmat ja lihasta oli enemmän. Tasapainoisempaa hevosta oli heti mukavampi hakea kuolaintuntumalle, vaikka ohjien pituus pidettiin vielä varsin pitkänä. Mikke käänteli ja taivutteli hevosta eri suuntiin saaden sitä vertymään entistä paremmin koko ajan.

Bansku oli aavistuksen unisella päällä ja sitä piti jalalla välillä herätellä aavistuksen kovemmin. Ori oli silti vieraallekin ratsastajalle varsin mutkaton ja se sai jopa tuiman miehen hymyilemään. Tältäkö se tuntui ratsastaa kokeneempaa hevosta? Toki Mina oli Mina sitten aina erikseen.

Mikke pyysi hevosta siirtymään rennon letkeään raviin. Heti alusta asti haettiin kuitenkin aktiivisia takajalkoja ja taivutuksia jatkettiin. Kummallakaan ei ollut kiire mihinkään ja sen kyllä huomasi. Tekeminen oli huolellisen rentoa. Hevonen pärskähteli tyytyväisenä ja askel jousti mukavasti.

Banskua heräteltiin vielä muutamilla laukkapätkillä, jonka jälkeen mies istui tiiviisti ratsunsa satulaan, antaen hevosen jatkaa ravissa eteen. Samalla ohjia lyhennettiin ja hevosen koko pakkaa pienennettiin. Testattiin miten hyvin hevonen osasi koota ja sitten vähän höllättiin. Aarnisuo ei tänään halunnut tehdä mitään ihmeellistä lainaratsunsa kanssa. Hän halusi ainoastaan nähdä miten hevonen toimi ja liikkui. Nyt oli hyvä keskittyä perusasioihin.

Jos Mikke jostain oli tyytyväinen niin hevonen kulki suorana. Se oli miehelle yksi tärkeimpiä asioita, jotta kaiken sai toimimaan. Banskulle suoruus tuli melkein luonnostaan tai sitä oli vain ratsastettu hyvin? Sen huomasi.

Kokoamisharjoituksia jatkettiin ja välissä vaihdettiin vain suuntia ja askellajeja. Mikke etsi ja tunnusteli Banskun kokoamisasteen rajoja ja kun ne löytyivät niin siinä pidettiin hetki ja päästettiin. Välillä ratsastettiin sitten reilusti eteen. Pikkuhiljaa orin liike alkoi muuttumaan hallitummaksi ja jokaisen askeleen pystyi tuntemaan. Vieras hevonen totteli nöyränä yrittäen aina parhaansa.

Tähän hetkeen Mikael oli tyytyväinen.

Vielä viimeinen rutistus ravissa ja sitten ohjia päästettiin pidemmäksi antaen orin venyttää kaulaansa. Ohjastuntuma kuitenkin säilytettiin. Nyt haettiin loppuun taas erittäin letkeää ravia ja Mikke keventeli hevosen selässä kuin hidastetusti. Jos Bansku meinasi yhtään hyytyä niin heti pyydettiin aavistus eteen. Rentokin tarkoitti yhä aktiivista.

Sitten kun ori tuntui hyvältä taas siinä hetkessä pärskähdellessään niin se siirrettiin käyntiin ja kaulaa rapsutettiin kiitokseksi hyvästä työstä.

Innan ori oli yllättänyt Miken positiivisesti, vaikka se ei toisaalta kuitenkaan ollut ihme, että se oli hienosti käyttäytyvä. Olihan nainen saanut kesällä Velmunkin riehumisen suurimmalta osin kuriin. Tallissa Innalle laitettiinkin vielä viestiä perään.
"Bansku liikutettu suhteellisen rennosti kokoamisharjoituksia tehden. Liikkui hienosti."
Mikke A.
Mikke A.
Hevosenomistaja

Avatar © : Lynn
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 102

http://pramia.weebly.com/velmu.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Banskun päiväkirja - Sivu 3 Empty Vs: Banskun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Inna P. lähetetty 11.10.19 22:30

10.10.2019
Valmisteleva yksityisvalmennus, Amanda Sokka
Ruska oli kaunista ja yksi ainoista asioista, mistä pidin syksyssä. Mua ei haitannut vesisateet, vain enemmänkin niistä aiheutuneet kurakelit. Joka kerta sai käydä huuhtelemassa hevosen jalat, kun sen toi sisälle. Tänään Bansku oli järjestänyt minulle yllätyksen ja päättänyt rypeä kuralammikossa. Sillä oli kyllä aina loimi päällä, mutta ei se kuitenkaan ollut mikään sukelluspuku. Onneksi olin tullut ajoissa tallille ja sekin oli täysin tämän hetkisen työttömyyteni ansiota.

Kummallisesti päivään ei ollut kuitenkaan tullut lisätunteja. Huomasin kyllä ajavani nyt päivittäin Orijoelta Kallaan ja viettäväni ylimääräisen tunnin tai kahden Auburnissa sekä Kissen kanssa Purtseilla. Kotona oli kuitenkin paljon hommia oman pikkutallini kanssa. Siksi en ollutkaan etsinyt edes tilapaista työpaikkaa. Eikä mulle edes tulisi taloudellisesti ahdasta vielä pitkään aikaan. Huuuh, tulisipa pian hakutulokset koulusta!

Niitä jännitin vielä enemmän kuin viikonlopun tulevia kisoja. Olin ajatellut kisaavani ahkerasti, mutta loppujen lopuksi olin viimeksi kilpaillut Kalla Cupissa. Summer Flingistä oli jo aikaa puolitoista kuukautta. Varasinpa siis Amandalta pari yksityisvalmennusta, jotta voisin käydä valmentajan katsellessa molempien orien ohjelmat. Ensin oli vuorossa Banskun valmennus.

Olimme sopineet Amandan kanssa, että hoitaisin alkuverryttelyt ennen valmennusta, jotta pääsisimme heti töihin. Pesin ryvettyneen orin tarmokkaasti sadatellen ja olimme lopulta aikataulun mukaisesti maneesissa. Tervehdin maneesissa työskentelevää Tildaa.
”Ajattelin hei, että voisimme lähteä jo puoli kahdeksalta lauantaina”, kerroin suunnitelmani naiselle.
”Se käy hyvin.”

Myös Tilda oli lähdössä Cocon kanssa Ruunaankoskelle, joten olin tarjoutunut ottamaan heidät kyytiin. Hieman kauhistelin, että vetäisikö Capu plörinäksi, kun samassa hevosrekassa olisi myös tamma mukana. Onneksi Tilda oli sanonut, ettei Cocon kiima ollut lähelläkään. Silloin käsissäni olisi ollut yksi suuri ruunikonvärinen aikapommi.

Sovimme vielä loput lauantain aikataulusta ennen kuin nousin Banskun selkään. Se lähti liikkeelle heti, kun olin istahtanut satulaan. Ohjasin sen poispäin Cocosta samalla, kun laskin selästä käsin oikeanpuoleisen jalustimen ja pujotin saappaani siihen. Kahdenkymmenen minuutin alkukäyntien jälkeen keskityin täysin verryttelemään Banskua. En aina huomannut itse, kuinka paljon se oli kehittynyt kahdessa vuodessa. Siitä oli tullut paljon tasapainoisempi, eikä se näyttänyt enää niin ruipelolta nelivuotiaalta kuin se oli ollut ostohetkellä.

Amanda Sokka asteli pitkillä mallinjaloillaan minuutilleen sovittuun aikaan maneesiin. Me ei paljoa turistu, vaan ryhdyimme heti työskentelemään. Kävimme yleisesti koko helppo A:n ohjelman lävitse. Ratsastin ohjelman lävitse, jonka jälkeen sain kuulla Amandan kommentin: Tuollaisella ratsastamisella on turha odottaa yli 60 prosentin tulosta. Jonka jälkeen me keskityttiin puolen tunnin ajan ohjelman ongelmakohtiin. Hiottiin niin maan pirusti kaikkea, että jo siinä vaiheessa mulle puski hiki päälle. Banskukin pärskähti tyytyväisenä, kun pääsi hetken tasaamaan hengitystä välikäynneillä.

Voisi sanoa, ettei se siitä helpottunut, kun kävimme lävitse vaativa B:n ohjelmaa. Amanda tuntui löytävän sieltä entistä enemmän ongelmia, joka sai minut hieman turhautumaan. Tulisiko viikonlopun kisoista mitään, jos Amandakin sateli vain virheitä? Yritin viedä ajatukseni positiivisen kautta kohti lauantaina. Ainakaan ne eivät voisi mennä huonommin kuin Summer Fling, josta sijoitukset jäivät vain haaveiksi. Ehkä Ruunaankoski jakoi lohdutuspalkinnoksi vaikka suklaata.

_________________
Banana Mania
Inna P.
Inna P.
Hevosenomistaja

Avatar © : VRL-05265
Ikä : 24
Viestien lukumäärä : 310

http://valhekuva.net/muut/bansku.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Banskun päiväkirja - Sivu 3 Empty Vs: Banskun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Inna P. lähetetty 14.10.19 21:04

13.10.2019
Ruunaankoski kisat, VaB
Mitä? Eiiih? Ei voi olla totta! Miten tämä voi tapahtua mulle juuri nyt?

Hyppään alas satulasta juuri, kun mun oli tarkoitus mennä odottamaan vuoroani. Se olisi seuraavana ja radalla ohjelmaa ratsastava oli jo loppusuoralla. Kiireesti mä tarrasin Banskun harjan suortuvasta, joka oli juuri silloin päättänyt purkautua. Ei näin tapahtunut mulle koskaan.

Sormeni tekivät nopeaa työtä, kun yritin letittämisen maailmanennätystä. Okei, joojoo, mulla oli vain yksi letitettävä. Se oli silti kriisi. Onneksi kerrankin mulla kävi pieni tuuri ja tiesin kisatakkini taskussa olevan ylimääräisiä kuminauhoja. Väänsin letin sykerölle ja kiedoin mustan kuminauhan sen ympärille.

Saannostani katsellessa en voinut uskoa, että se oli vain hetki sitten ollut samasta jouhi määrästä kasattu. Sykerö oli paljon isompi kuin muut, mutta nyt ei todellakaan ollut aikaa tehdä sitä uudelleen. Edellinen ratsukko oli jo menossa lopputervehdykseen ja toimihenkilöt katsoivat mua alta kulmain. Kampesin itseni takaisin juuri sopivasti, kun yleisö taputti.

Nappasin ohjat ja ratsastin Banskun valkoisten kouluaitojen sisään. Kokosin vasta siinä ohjat sopivalle tuntumalle. Vihellys kuului pian ja ohjasin Banskun alkutervehdykseen.

Seis. Ohjat vasempaan käteen. Käsi oikealle ja nyökkäys. Sitten vain sormet ristiin, ettei yksi isompi nuttura toisi meille huonoa onnea.

_________________
Banana Mania
Inna P.
Inna P.
Hevosenomistaja

Avatar © : VRL-05265
Ikä : 24
Viestien lukumäärä : 310

http://valhekuva.net/muut/bansku.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Banskun päiväkirja - Sivu 3 Empty Vs: Banskun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 3 / 3 Edellinen  1, 2, 3

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa