Banskun päiväkirja

Sivu 2 / 2 Edellinen  1, 2

Siirry alas

Vs: Banskun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Inna P. lähetetty 16.09.18 16:00

07.09.2018
#yhteismaasto
Hyräilin hiljaa itsekseni samalla, kun kiristin Banskun koulusatulan vyötä. Taputin oria sen jälkeen kaulalle ja kävin ottamassa käytävältä harmaat suojat, jotka pujotin sen kaikkiin jalkoihin bootsien kanssa. Olin hyvällä tuulella. Me päästäisiin maastoilemaan ensimmäistä kertaa isommassa porukassa. Tähän asti meidän maastot olivat olleet yksin tai lähinnä Julian kanssa. Tarjolla oli ollut myös Annan köpöttelymaasto, mutta halusin ehdottomasti osallistua hieman reippaampaan maastoon, joten ilmoitin meidät Isben johtamaan maastoon.

Kerrankin sitä sai kunnon seuraa maastoon, vaikka kaikki naamat eivät ihan mielyttäneetkään.

Suitsin vielä Banskun ja jätin sen sitten karsinaan, kun kävin hakemassa itselleni kypärän varustehuoneesta ja vaihdoin tennarit ratsastussaappaisiin. Työnsin kypärän päähäni ja vedin hanskat käteen. Syystakin vetoketjun vedin tappiin asti. En jäänyt odottelemaan muita tallista mukaan tulijoita, vaan talutin jo Banskun pihalle. Isbekin oli jo Ankan kanssa siellä ja Kaajapurosta tullut Heidi hevosensa kanssa. Tervehdin heitä nopsaan. Bansku tervehti uutta tamma tuttavuuttaan hörähtämällä.

”Ihan hiljaa vaan, vaikka saat mennä tänään tammaseurassa”, mumahdin orilleni, kun laskin jalustimet alas ja lyhensin niitä parilla reiällä.
Ei sitä maastoa viitsinyt ihan koulujalustinmitalla mennä. Keräsin mustien aacheneiden ohjat käteen ja ponnistin itseni maasta satulaan. Taputin Banskua kaulalle, kun se seisoi hienosti paikallaan. Orin korvat olivat innosta höröllä. Se tiesi, että nyt tehtäisiin jollain tavalla jotain erilaista. Maastoilu sille itsessään oli kyllä tuttua touhua.

Rassen ja Matildan tultua, me lähdettiin matkaan. Isabella johdatti jonomme reippaasti matkaan. Jättäydyin Banskun kanssa jonon perään. Se oli ihan hauska idea. Sain katsella, miten muiden hevoset käyttäytyivät. Bansku itse oli reipas ja innoissaan. Se kyllä otti pidätteet vastaan ja sain pidettyä hyvän välin edellä meneviin. Yritin kyllä antaa orinkin ottaa kaikkensa irti reippaasta maastosta.

Sänkkärin laukkakilpailussa en antanut Banskun mennä mahdottoman vauhdikkaasti. Se lähti muiden mukana laukkaan, eikä onneksi välittänyt Zelian perseilystä. Okei, ei Zelia ollut ainut, Larakin näytti perseilevän. Pidätin Banskua erityisesti laukan alussa ehkä turhankin tiukasti. Loppusuoralla hieman löysäsin tuntumaa, jolloin musta ori pidensi askeltaan. Taputin Banskua laukassa kaulalle ennen kuin hidastin sen muiden perässä ravin kautta käyntiin.

Kaikki muutkin saivat hevosensa käyntiin. Lara ei selvästi pitänyt siitä, vaan se pukitti niin, että Alsila tipahti maahan ja jäi pitkäksi aikaa maahan makaamaan. Ellei mies olisi avannut silmiään, olisin saattanut huolestua enemmän. Tahtomattani en kuitenkaan voinut mitään tirskahtaessani. Matilda kehuu Rasmuksen ilmalentoa, kun itse hihkaisen kakkua. Alsila kerää itsensä maasta pitäen yhä Laran ohjia kädessään ja nousee takaisin selkään.

Sen jälkeen Isbe käskee meidät loppuverkan työskentelyyn. Vaikka Isabellan katse on tiukasti meissä kiinni, saamme tehdä aika hyvin itsenäisen loppuverryttelyn. Bansu pärskähtää ravissa ja tekee ihan mallikelpoiset väistöt. Taputan sitä hymyillen kaulalle, kun vapautan ohjat pitkiksi. Annankin sen kävellä takaisin tallille täysin pitkillä ohjilla koko matkan.

Tallilla olen yhä hyvällä tuulella. Maasto oli onnistunut. Bansku oli reipas ja käyttäytyi hyvin, vaikka seurassa olikin pelkkiä tammoja. Jälleen kerran herrasmieheni oli ansainnut banaaninsa, ehkä jopa hieman ekstraa!

_________________
Banana Mania
avatar
Inna P.
Hevosenomistaja

Avatar © : J.
Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 194

http://valhekuva.net/muut/bansku.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Banskun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Inna P. lähetetty 16.09.18 16:35

Amandan katse oli murhaava. Jos katse voisi tappaa, olisin kuollut siihen paikkaan. Puna nousi kasvoilleni. Miten olin saattanutkin olla niin tyhmä ja luulla, ettei Amanda huomaisi mitään? Avasin suuni selittääkseni, mutta suljin sen saman tien. Selittely olisi turhaa. Amanda Sokka ei kuuntelisi selityksiä. Siksi vain köhäisin.
”Anteeksi, ei toistu”, mutisin kuin mikäkin pahantekijä ala-asteella.
Olisiko tämä jopa niin paha asia, että Amanda Sokka potkisi meidät Banskun kanssa pois valmennusryhmästään? En pystynyt katsomaan Amandaa silmiin. Ei hitsit… olisi pitänyt valita jonkun toisen.. Tyhmä minä!

**
”Voi helvetin helvetti”, kirosin samalla, kun kaivoin Banskun varustelaatikkoa.
Miten ihmeessä olin saattanut yhtäkkiä kadottaa jotain niin tärkeää? Ei hitto! Mähän vein ne Banskun kankisuitset kotiin puhdistettavaksi. Mun piti ne niin hienosti puhdistaa jollain uudella nahkasuojalla, jota en viitsinyt Auburniin raahata mukanani. Oli helpompi tuoda suitset aineen luokse kuin pieni purkki suitsien luokse. Nyt se sitten kostautui.

Mä en vain sillä hetkellä nähnyt mitään muuta vaihtoehtoa. Ei me voitaisi Banskun kanssa ilman kankia osallistua ensimmäisiin edistyneiden valmennukseen. Perus aacheneilla Amanda nauraisi meidät pois kentältä. Mä huomasin suitsinaulassa yhdet samanlaiset kankisuitset. Mitään sen suurempia ajattelematta mä tartuin mustiin suitsiin. Mun oli pakko lainata niitä. Ainut asia, mikä mua huoletti, oli se, että ne olivat Fellun. Mitä jos Amanda huomaisi?

Ei, ei se voisi huomata mitään. Ne olivat kuitenkin täysin samanlaiset kuin Banskun omat. Lisäksi ne sopivat suorilta Banskun päähän. Suoristaessani otsapantaa olin aivan varma, että Amanda ei huomaisi mitään. Unohdinkin asian jo siinä vaiheessa, kun me käveltiin kentällä uuden valmennusryhmän kanssa heti nuorten jälkeen.

Amanda ei päästänyt meitä helpolla. Sen katse tarkasteli meitä tiukasti, ja se kertoi hyvin tarkkaan milloin ei ollut tyytyväinen. Tunnin aiheena oli laukka-avot. Ne olivat Banskulle hieman uudempi asia, joten otin erityisen paljon Amandan haukuista kiinni. Me saatiin pari hyvää suoritusta, vaikka Amanda ei paljoa kehuja ladellut, jos yhtään. Valmennus oli aktiivisempi kuin ennen, joten huomasin Banskun väsyvän nopeammin. Taputin sitä kaulalle kuitenkin hyvästä työskentelystä.

Tallissa purin Banskun varusteet ja siinä vaiheessa unohdin jo pelätä Amandan huomanneen suitsien vaihdon. Puhdistin Fellun suitset kokonaisuutena ja niputin ne mahdollisimman hyvin. Siinä vaiheessa, kun laskin suitsia koukkuunsa, varustehuoneen ovi aukeni ja käänsin katseeni pyörätuolissa istuvaan Amandaan.
”Täällä ei ole tapana lainata muiden varusteita”, sanat olivat erittäin, erittäin paljon täynnä vihaa ja halveksuntaa.

Amanda Sokka oli pelottava jopa pyörätuolissa.

_________________
Banana Mania
avatar
Inna P.
Hevosenomistaja

Avatar © : J.
Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 194

http://valhekuva.net/muut/bansku.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Banskun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Inna P. lähetetty 21.09.18 10:56

21.09.2018
Perustallipäivä perusratsastelulla.
#isbenhaaste5 #jusunhaaste6
Ei sinne Kalla Cupiin kovin pitkä aika enää ollut. Kaksi viikkoa. Se tarkoitti kovaa treeniä. Erityisesti, kun mun ja Banskun treeniin tulisi katko Rosengårdin esteleirin takia. Tosin se antaisi pohjaa mun ja Hanin suoritukselle kyseisissä pippaloissa.

Ajoin punaisen Audini parkkipaikalle ja lukitsin sen ovet. Ilma oli pilvinen ja jo hieman viileä. Olin saanut töissä jo vetää paksumpaa vaatetta päälle. Astelin sisälle talliin, jossa keräsin valmiiksi Banskun varusteet. Jätin ne Banskun karsinan edustalla ja lähdin hakemaan oriani tarhasta. Siellä se kökötti luumuvärisessä loimessaan, kerrankin aivan portin edustalla. Pujahdin tarhaan ja tervehdin iloisesti mustaa hevosta.

Taputin oria kaulalle ja naksautin riimunnarun harmaaseen riimuun kiinni. Banskun valkoinen turpa hamuili heti takkini taskuja herkkujen toivossa. Totta kai sieltä löytyi heppanamia herkkusuulle. Hymyilin orille ja sujautin sen ulos tilavasta tarhasta. Mustat korvat hörössä Bansku käveli reippaasti rinnalla sisälle talliin, jossa pyöräytin sen heti vapaalle pesupaikalle.

Sen jalat olivat likaiset. Tätä en rakastanut syksyssä. Joka kerta sai pestä jalat puhtaiksi. Ainakaan hevoseni ei pahemmin liikkunut toimenpiteen aikana. Onneksi olin käskenyt jo loimittamaan Banskun kevyesti. Pääsin huomattavasti helpommalla harjauksen osalta. Saatoin vetää nopsaan pölyharjalla mustan karvapeitteen lävitse. Päätä harjatessa pitelin riimusta kiinni, huolellisesti putsasin korvien takaa.

Sain jostain hienon päähänpiston. Miksi sitä ei hieman hifistelisi ja käyttäisi hetken aikaa harjan letittämiseen? Se oli hauskaa touhua ja no, näyttäisimme ainakin siltä, että ottaisimme asiat tosissaan. Tai sitten me vain hienostelisimme liikaa. Kunhan olin saanut putsattua kaikki kaviot, nousin matalan jakkaran päälle ja pistin letittäen. Banskun harja oli päässyt kasvamaan. Se pitäisi siistiä ennen Kalla Cupia.

Nutturat tulivat valmiiksi ja hitsit. Miksen tehnyt koskaan yhtä siistejä, kun oli kisat kyseessä? Jätin Banskun katselemaan tallimaisemia siksi aikaa, kun menin loungeen vaihtamaan kengät. Matkalla satuin katsomaan ilmoitustaulua. Isabella oli laittanut sinne uuden lapun: Oheistreeni tavoitteellisille ratsastajille. Lappu sisälsi täyden ohjeistuksen siitä, mitä kannatti treenata ja miten pystyi itseään treenaamaan Auburnin tiloissa. Saatoin hieman tuhahtaa sille. Lenkkeilin kyllä itse silloin, kun kerkesin, mutta mistä hitosta siihen löytäisi enemmän aikaa?

Eiköhän kaikki tarpeellinen liikunta löytynyt tällä kertaa monen hevosen liikutuksesta. Tuskin se kamalasti pahentaisi mun kisasuorituksia. Isabella Sokka saisi aivan rauhassa vaahdota ratsastajien kuntoilusta.

Kävin vaihtamassa kengät ja otin kypärän mukaani, jonka jälkeen palasin Banskun luokse. Se seisoi yhä kiltisti siinä mihin sen olin hetki sitten jättänyt. Jätin kypäräni pesupaikan viereen ja nappasin mustan koulusatulan sekä luumunvärisen huovat käsiini. Ensin asettelin huovan paikalleen ja sitten nostin satulan sen päälle. Laitoin vyön paikalleen ja taputin Banskua kaulalle.

Päähän ori sai mustat aachensuitset, joihin olin ostanut söpön helmiotsapannan viikko sitten. Suitsien alle laitoin ensin huovan kanssa samaa sävyä olevan korvahupun. Bansku pudisti päätään, kun huppu oli paikallaan. Naurahtaen nappasin siitä päästä kiinni ja pujotin suitset sen päähän. Kiristelin soljet sopiviksi. Olin unohtanut pintelit varustehuoneeseen, mutta en enää millään viitsinyt hakea niitä. Kyllä Bansku pärjäisi ilmankin.

Otin kypärän lattialta ja pujotin sen päähäni, jonka jälkeen tartuin mustista ohjista ja talutin Banskun maneesiin. Ylihuomenna meillä olisi Banskun kanssa Amandan valmennus. Mua jännitti ne liikaa viime kerran sattuman takia. Tai no, ei se mikään sattuma ollut. Olin lainannut Fellun suitsia täysin ilman lupaa. Amanda ei ollut ainakaan vielä potkinut meitä pihalle, mutta en tosiaan aikoisi ilmestyä valmennukseen ilman kunnon harjoittelua.

Nousin penkiltä selkään ja annoin Banskun tehdä kunnon alkukäynnit. Se oli tänään energinen ja kulki korvat visusti ylhäällä eteenpäin. Me tehtiin hyvin jämpti treeni. Alkuun pitkät ravityöskentelyt, ratsastin huolella läpi asioita, joita me oltiin viime aikoina treenattu. Laukassa harjoittelin viime valmennuksessa treenattuja laukka-avoja ja tein pidennyksiä pituushalkaisijalla. Bansku tuntui pehmeältä, mutta ei me ehkä ihan täysin onnistuttu avoissa.

Loppuun annoin Banskun ravata pidemmällä ohjalla rennosti ympäri tyhjää maneesia. Oli toisaalta ihme, että maneesi oli aivan tyhjä. Taputin Banskua kaulalle, kun siirsin sen käyntiin. Annoin Banskun harhailla omia reittejä maneesissa ja kymmenen minuutin käyntien jälkeen laskeuduin alas selästä. Talutin Banskun takaisin talliin ja riisuin sen karsinassa pois varusteista.

Jätin ne karsinan edustalle siksi aikaa, että hoidin Banskun. Putsasin sen jalat harjalla ja levitin kevyen loimen sen päälle. Kävin hakemassa sille banaanin rehuhuoneesta. Ori oli ainut, kenen ruokien kohdalla oli tertullinen banaaneja. Bansku söi banaanin kädestäni tyytyväisenä. Oli siinäkin erikoinen tyyppi. Hymähdin.

Olin tänään ollut aikaisemmin jo aamuvuorossa ja kotona odotti vielä liikutettavia, mutta päätin silti käyttää hetken aikaani vielä putsaamalla Banskun varusteita. Laitoin siis kuulokkeet korviini ja Spotifyn soittolistani soittoon. Varusteita putsatessa mietin hieman, miten me valmistuttaisiin Kalla Cupiin. Ahkeraa läpiratsastusta valmennuksien lisäksi taisi olla vahvin suunnitelmani.

Se oli vielä avoin, kenet saisin liikuttamaan Banskun huolellisesti Rosengårdin leirin aikana. Julia oli hieman nihkeä kysyessäni. Kuulemma nainen ei osannut treenata Banskua oikein. Oli mulla mielessä vielä yksi henkilö keltä kysyä, mutta se oli ehdottomasti viimeinen vaihtoehto.

Varusteet kiilsivät pian kuin uudet konsanaan. Laitoin ne takaisin omille paikoilleen ja kävin vielä moikkaamassa Banskua. Se saisi jäädä jo sisälle. Taputin sitä kaulalle ja lähdin autolleni. Avasin Audin ovet ja istahdin kuskin paikalle. Peruutin pois paikalta ja lähdin kotiin.

lineistä superkiitos @Jusu R.

_________________
Banana Mania
avatar
Inna P.
Hevosenomistaja

Avatar © : J.
Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 194

http://valhekuva.net/muut/bansku.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Banskun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Inna P. lähetetty 06.10.18 10:51

23.09.2018
Kouluvalmennus kentällä, hiki virtaa
#kouluvalmennus
Hitsit, että oli hiki. Banskukin hikoili pienen sian tavoin. Vaihdoin suuntaa, asetin ja painoin pohkeella. Amanda tuhahti kuuluvasti. Olin joutunut naisen silmätikuksi valmennuksessa, varmaan siksi, että olin mennyt lainaamaan luvatta Fellun suitsia. Kai sain olla vain tyytyväinen, ettei meitä sentään heitetty valmennuksista pihalle!

Jouduin keskittymään niin paljon asettamiseen, etten huomannut Ellietä ja Riepua, jotka tulivat ympyrältä. Melkein tapahtui yhteentörmäys.
”Sorisorisori”, manasin Ellielle omaa virhettäni.
Nainen vain mulkaisi mua ja jatkoi matkaansa. Hitsit! Menetin otteeni Banskusta äskeisen takia.

”Mitä sä oikein räpellät?” Amandan ääni kuului korkeana. ”Nyt se ori takas kuulolle ja tee mitä pyydettiin!”
Melkein pyöräytin silmiäni, mutta vain melkein. Siirsin Banskun takaisin raviin. Raskas valmennus oli ottanut jo siltä suurimmat mehut pois. Se ei jaksanut liikkua yhtä kevyesti ja luisti jokaista apuani mahdollisuuksien mukaan.

Sain vielä jotain irti Banskusta ennen kuin Amanda koppavasti ilmoitti valmennuksen loppumisesta. Pidensin tuntumaa vain hieman, kun ravasimme loppuraveja. Ori pärskähti kuuluvasti ja sen ravi oli löysää. Huomenna se saisi kyllä vain kävelypäivän. Mentäisiin vaikka maastoon käveleen.

Jalkani olivat ihan loppu, kun laskeuduin satulasta ja tarrasin suitsien ohjista kiinni loppukäyntien jälkeen. Talutin Banskun talliin ja pyöräytin sen heti pesupaikalle. Riisuttuani sen varusteista, huuhtelin mustan karvapeitteen lämpimällä vedellä ja heitin fleeceloimen kuivattelua varten. Valmennus oli ollut sen verran rankka, että kiedoin sen kaikkiin jalkoihin myös viilentävät.

Pyysin iltavuoroon tullutta Jusua ottamaan ne pois. Itsellä oli jo hieman kiire kotiin. Ennen lähtöä heitin pilkotun banaanin Banskun ruokakippoon ja taputin sitä kaulalle.

_________________
Banana Mania
avatar
Inna P.
Hevosenomistaja

Avatar © : J.
Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 194

http://valhekuva.net/muut/bansku.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Banskun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Inna P. lähetetty 06.10.18 18:23

25.09.2018
Laukanvaihdot
#kouluvalmennus
Vedin kammalla mustan harjan parempaan asentoon ja nipsasin saksilla epätasaisuuksia pois. Banskun tukka oli kasvanut liian pitkäksi, joten se pääsi parturiin juuri ennen valmennusta. Klippaisin sen vielä ennen kuin lähtisin perjantaina Rosengårdin esteleirille. Taputin oria kaulalle, kun olin viimein tyytyväinen harjaan. Otsatukka oli saanut myös osansa ja melkein Bansku oli saanut tyylikkään tasatukan, mutta olin oppinut hillitsemään saksiani pikkuhiljaa. Häntääkin lyhensin vielä tasaisemmaksi.

Siirsin Banskun sen karsinaan ja kävin siivoamassa sotkut pois hoitopaikalta, jonka jälkeen menin varustehuoneeseen. Olin hoitanut harjauksen harjan leikkaamisen yhteydessä, joten sain suoraan napata syliini vain valmennusvarusteet. Viimeinen kouluvalmennus ennen Kalla Cupia, sitten Bansku siirtyisi Danielin hoiviin viikoksi ja me kerettäisiin tekemään parit treenit ennen kisoja. Onneksi koulu ratsastettiin vasta sunnuntaina.

Jätin syllilisen varusteita Banskun karsinan edustalle ja nappasin kasasta mustat pintelit. Kiersin ne Banskun kaikkiin jalkoihin tarkasti ja jos joku näytti liian paksulta, käärin sen uudelleen. Mä olin kerrankin ajoissa, joten mulla oli kyllä aikaa tehdä varustaminen huolella. Sitten nostin koulusatulan selkään ja laitoin vyön löysälle.
”Ootko sä lihonu”, mutisin, kun vedin vyön ensimmäiseen reikään.

Yleensä sen sai suorilta kolmanteen. Päätin kuitenkin, että Bansku oli vain kasvattanut lihaksia. Ei se edes näyttänyt lihavalta. Olihan se vielä kuitenkin vasta viisivuotias, joka kasvatti lihaksistoaan. Rapsutin oria mahan alta ennen kuin nappasin suitset ja korvahupun käytävän puolelta. Bansku laski päänsä kuuliaisesti alemmas, kun tarrasin sen otsatukasta. Tein siihen nopean letin ja sujautin hupun korvien peitoksi. Letin työnsin hupun alle piiloon.

Kankisuitset vielä päähän ja sitten vaihtamaan omia vaatteita. Taputin Banskua kaulalle ja jätin sen karsinaan odottelemaan. Kävin vaihtamassa loungessa farkut ratsastushousuihin ja hupparin tilalle urheilupaidan. Sen päälle vedin HV Polon mustan fleecetakin, jossa oli kiiltävästä kankaasta tehty yksityiskohta edessä. Vedin takin vetoketjun ylös asti kiinni ja nappasin kaapistani kypärän. Painettuani sen päähän, työnsin jalkani ratsastussaappaisiin ja otin vielä raipan mukaani.

Me oltiin ajoissa Banskun kanssa maneesissa. Nitaa eikä Sarahia näkynyt vielä. Olin nähnyt heidät kyllä tallissa, mutta en sen kummemmin kiinnittänyt huomiota heihin. Kävelin hetken Banskun kanssa maastakäsin uraa pitkin, ennen kuin kiristin vyötä parilla reiällä. Nousin jakkaralle ja laskin vasemman jalustimen alas. Keräsin ohjat käteen ja työnsin jalkani jalustimeen. Parin pompun jälkeen ponnautin itseni satulaan.

Pidätin Banskun pysymään vielä paikallaan, kun laskin toisenkin jalustimen ja sujautin saappaani jalustimeen. Sen jälkeen päästin Banskun kävelemään pitkin ohjin. Vaikka sunnuntain valmennus ei mennyt ihan niin hyvin, odotukseni olivat korkealla tätä valmennusta kohtaan. Bansku tuntui yhä hyvältä selästä ja se oli eilen saanut viettää rennon kävelypäivän, kuten olin suunnitellut. Se toipui siis hyvin uuvuttavasta valmennuksesta. Kalla Cupin jälkeen se saisi muutaman päivän vapaata toipua.

Siinä vaiheessa, kun tein käynnissä itsenäisesti taivutteluita ympyrällä, Sarah ja Nitakin tulivat maneesiin. Nyökkäsin Sarahin tervehdykseen ja vastasin sen kysymykseen Banskusta. Naista kiinnosti, miten Bansku oli voinut. Hyvinhän se. Esitin kohteliaasti vastakysymyksen Effistä.

Amanda ilmestyi maneesiin ja laittoi heti porukan töihin. Alkuun me verryteltiin laukassa. Tehtiin kokoamisia ja lisäyksiä. Bansku taisi suoriutua niistä hyvin, koska Amanda pysytteli suhteellisen hiljaa ja puuttui lähinnä mun asentoni virheisiin. Taputin Banskua kaulalle. Laukkaverkan jälkeen me siirryttiin käyntiin ja tehtiin Amanda ilmoitti tiukkaan sävyyn, että vaati nopeita reaktioita ja mahdollisimman pienillä avuilla. Hitsi vie!

Sainkin Amandalta jatkuvasti huomautuksia siitä, miten apuni eivät todellakaan olleet pieniä ja huomaamattomia. Bansku kyllä reagoi nopeasti ja hyvin. Paransin hieman otteitani pieniin apuihin liittyen.

Lävistäjällä tehdyissä laukanvaihdoissa me tultiin Banskun kanssa useammin. Useiden vaihtojen tekeminen ei ollut Banskulle vielä kaikista tutuinta, joten meillä oli ensiyrittämällä hankaluuksia saada kaikki takajalat mukaan. Olisi aivan turhaa kertoa, mitä kommenttia Amanda niistä antoi. Kyllä kaikki tiesivät. Kolmannella yrittämällä me saatiin jopa hyviä vaihtoja! Tottuneesti laskin mielessäni askeleet vaihtojen välissä ja keskityin myös valmistelemaan hyvin jokaisen vaihdon.

Loppupeleissä valmennus meni meiltä todella hyvin. Bansku oli vahva ja energinen. Laukanvaihdot paranivat koko ajan, eivätkä esimerkiksi huonontuneet. Taputin Banskua kiitokseksi kaulalle ja vielä silloin olin luottavainen seuraavan viikon Kalla Cupista.

_________________
Banana Mania
avatar
Inna P.
Hevosenomistaja

Avatar © : J.
Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 194

http://valhekuva.net/muut/bansku.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Banskun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Inna P. lähetetty 21.10.18 19:55

07.10.2018
Kalla Cup 3. päivä
#HarvestGames
Suoristin violettia kisatakkia ja vedin keuhkoni täyteen ilmaa. Ravasin virittyneen hevosen kentälle ravissa, kun edellinen ratsukko poistui. Ratsastin pari reittiä, kunnes kuulin vihellyksin ja kokosin tuntuman paremmaksi, sitten nostin laukan ja ratsastin tervehdykseen. Pysäytettyäni Banskun ja hoidettuani tervehdyksen, en voinut kuin todeta, että nyt sitä mentiin. Kohti ensimmäistä vaativan tason suoritusta.

Perhoset eivät olleet koskaan ennen lennelleet kisoissa näin pahasti mahassani, kun siirsin Banskun suoraan raviin tervehdyksestä. Oli aika unohtaa helppo A:n epäonnistuminen. Unohtaa ne vaivaiset 62,8 prosenttia, jotka olivat seurausta väärin ratsastetusta reitistä. Tämä oli se, mikä piti nyt pitää päässä. Muistaa miten rata meni ja muistaa pitää Bansku koko ajan vireillä.

Koottu ravi. Keskiravi. Koottu ravi. Keskiravi. Avotaivutus.

En kuullut taustalla soivaa musiikkia, kun keskityin suoritukseen. Bansku tuntui pehmeältä, se otti apuni kepeästi vastaan. Sen suu oli pehmeä, eikä se hangannut vastaan missään kohtaa. Korvat olivat höröllä, askellus reipas ja adrenaliini virtasi meissä molemmissa. Huh, tältä jokaisen kisasuorituksen piti tuntua.

Hyvä täyskäännös takaosalla vasemmalle. Sen jälkeinen käynti ei ollut parasta. Toivoin, ettei se laskisi meidän pisteitä kamalasti. En ajatellut asiaa enempää. Voltin jälkeen laukannosto. Hymy nousi kasvoilleni, täydellinen nosto. Laukanvaihto onnistui, kaikki onnistui.

Bansku korskahti tyytyväisenä. Se nautti, eikä sille tuottanut ongelmia haastavampi luokka. Onneksi laukkatehtävät olivat ohjelman lopussa. Bansku ei kerinnyt väsyä, vaan me tehtiin yhdessä hyviä suorituksia.

Jos joku olisi sillä hetkellä kysynyt miltä musta tuntui, en olisi saanut sanaani suusta. Tätä mä olin kaivannut. Tätä yhteyttä hevosen kanssa. Sitä mulla ei ollut ollut pitkään aikaan minkään hevosen kanssa. Bansku oli se hevonen, josta mä en luopuisi koskaan.

Valtava hymy oli kasvoillani, kun pysäytin Banskun lopputervehdykseen. Melkein itkin onnesta, kun vapautin ohjat ja taputin antaumuksella Banskua kaulalle. Ei olisi väliä voitettiinko me. Mulle oli parasta just tää tunne, minkä tää hevonen antoi.

Palkintojen jaossa seisominen sinivalkoinen ruusuke Banskun suitsissa oli vain plussaa. Me voitettiin. Bansku voitti.

_________________
Banana Mania
avatar
Inna P.
Hevosenomistaja

Avatar © : J.
Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 194

http://valhekuva.net/muut/bansku.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Banskun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Inna P. lähetetty 03.11.18 16:13

24.10.2018
Laukkaa, laukkaa ja laukkaa
#kouluvalmennus
Bansku hölkkäsi rennosti liinan toisessa päässä vasemmassa kierroksessa. Pidin liinaa käsissäni samalla, kun paransin kaulahuivini asentoa.
”Laukka”, komensin kuuluvasti ja maiskutin perään.

Ori nosti reippaan laukan ja meinasi lähteä pukittelemaan. Mustien jalkojen takoessa tahdikkaasti maneesinpohjaa vasten, tunsin pientä syyllisyyttä. Meidän olis varmasti pitänyt tehdä laukkaharjoituksia selästä käsin. Eilinen Amandan valmennus oli jälleen mennyt vain keskinkertaisesti. Oliko mulla vääränlainen treeniohjelma Banskulle? Sen kunto oli jälleen pettänyt, kun se joutui tekemään laukkatyöskentelyä kokonaisen tunnin.

Alkuun valmennus oli ollut energinen ja tasaista suoritusta. Ei mitään suurempia virheitä. Siitä hiljalleen loppua kohden se muuttui kuitenkin elottomaksi. Laukanvaihdokset eivät olleet puhtaita ja selästä Bansku tuntui haluavan koko ajan rikkoa raviin. Mua oikeastaan ärsytti miten, joka toinen valmennus tuntui menevän penkin alle.

Meidän pitäisi saada valmennuksiin tasainen rutiini. Ei mitään sinne sun tänne pinkoilua.

Banskun kestävyyttä pitäisi ehdottomasti parantaa. Ylämäkitreeniä maastossa, pidempiä laukkasuoria ja treeneissä paljon enemmän laukkaharjoituksia. Ehkä se sillä parantuisi. Tai sitten mun pitäisi pyytää jotain kokeneempaa tekemään meille kunnollinen treeniohjelma. Jos mä vaikka olin viime aikoina päästänyt Banskun treenin lässähtämään.

”Okei, pyrrr, ravi”, komensin Banskua.
Se oli laukannut jo toiseen kierrokseen. Siksi saatoin antaa orin hölkätä hetken liinan päässä ja sen jälkeen taluttaa käynnissä maneesia ympäri. Heitin loimen Banskun niskaan ja taputin sitä kaulalle, ennen kuin ohjasin sen uraa pitkin kävelemään. Oltaisiin me voitu lähteä maastoonkin käppäilemään. Ulkona oli nykyisin vaan kovin nopeasti pimeä, joten valaistutkaan tiet eivät houkutelleet.

Tänä päivänä maastoilin käytännössä pelkästään aamuisin, kun tulin tallille ennen iltavuoroa. Silloin oli aina valoisaa, eikä tarvinnut otsalamppuja tai miljoonia heijastimia. Bansku pärskähti äänekkäästi tyytyväisyyttään ja pakkohan siinä kohtaa oli naurahtaa.
”Hölmö söpöläinen”, lepertelin murulleni.

_________________
Banana Mania
avatar
Inna P.
Hevosenomistaja

Avatar © : J.
Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 194

http://valhekuva.net/muut/bansku.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Banskun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Inna P. lähetetty 06.11.18 20:56

02.11.2018
#yhteismaasto
Bansku laukkasi. Sen korvat olivat harmaan hupun alla pystyssä. Pidin aacheneiden ohjat tiukalla tuntumalla ja nostin itseni kevyeen istuntaan. Hiljaisessa syyspäivässä kuului ainoastaan korskuvien hevosten kaviot, jotka tömähtelivät tahdikkaasti hiekkatietä vasten.

Viileä vastatuuli kipristeli poskia. Onneksi olin pukenut lämpimästi.

Pidätin Banskua, kun edellä laukkaavan Sallin takamus läheni. Pian me siirryttiin raviin. Kevensin koulusatulassa ja päästin Banskua hieman venyttämään kaulaansa. Siitä oli aivan liian pitkä aika, kun me oltiin viimeksi kunnolla maastoiltu. Yleensä me lähdettiin maastopoluille usein.

Viime päivät ja viikot olivat olleet kuitenkin aivan liian hektisiä pitkille maastoretkille. Epätasaiset maastot olisivat kyllä tulevaisuutta ajatellen hyvä treeni kestävyydelle. Nyt vain keskityin paljon laukkatyöskentelyyn sileällä.

Maastoretkemme tuntui päättyvän nopeasti, vaikka olimme siellä yli tunnin. Tallipihassa laskeuduin alas satulasta ja taputin Banskua kaulalle. Hoidin sen karsinassa pois ja kävin sitten pyytämässä Jessen vielä kahvittelemaan Loungeen. Mulla oli ainakin reidet kohmeessa, joten kuuma kahvi olisi oiva pelastus.

Keskustelujen jälkeen porukka hajaantui. Toivottelin seuralaisille hyvät illanjatkot ja kävin vielä rapsuttelemassa Banskua.

Tämän illan suunnitelmissa oli ajella kotiin hoitamaan hevoset sisälle ja antamaan niille ajoissa iltasapuskat. Sen jälkeen suunnittelin ajavani vielä takaisin Kallaan. Vernerin majaillessa porukoillaan tapahtumien takia, olin käynyt useammin kylässä Kaajapuroilla. Viihdyin siellä todella. Tiina ja Pekka olivat mukavia ja oli hauska katsella Verkun lapsuudenkuvia.

Hyppäsin Audini kyytiin ja työnsin avaimen virtalukkoon. Väänsin avainta, mutta mitään ei tapahtunut. Rypistin otsaani ja yritin uudelleen. Ei vieläkään mitään. Helkutti sentään!
”Nytkö sä sit päätit hajota?” murahdin punaiselle autolleni.

Ehkä siitä oli vain akku tyhjä.

_________________
Banana Mania
avatar
Inna P.
Hevosenomistaja

Avatar © : J.
Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 194

http://valhekuva.net/muut/bansku.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Banskun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Inna P. lähetetty 09.11.18 10:59

09.11.2018
Fiilistelyä treenin ohella
Kalla Cupin viimeinen ilmoittautumispäivä läheni kovaa kyytiä. Mä en ollut vielä ilmoittanut itteäni. En ollut yhtään varma millä hevosilla lähtisin kilpailemaan. Hazelin suoritus oli ollut viime kisoissa farssi, toin sitä takaisin kisakentille aivan liian aikaisin. Tai ehkä voisin jo hiljalleen myöntää itselleni, että siitä ei ollut enää kuin puskaratsasteluun.

Bansku pärskähti. Se laukkasi ympyrällä silti, vaikka olin kadonnut hieman omiin ajatuksiini. Vaihdoin vielä suuntaa, tein hetken ympyrää vastalaukassa ennen kuin tein laukanvaihdoksen. Me tehtiin Banskun kanssa nykyisin paljon laukkatreeniä. Vaihdoksia, temmonvaihteluita ja kaikkea mahdollista. Bansku tuntui pikkuhiljaa jaksavan tunnin treenien aikana enemmän. Vielä oli kuitenkin matkaa edettävänä, mutta hyvä siitä tulisi.

Valmistelin raviin siirtymisen huolellisesti uralla. Maneesissa oli muitakin, vaikka oli perjantai aamu. Kalla Cup vain läheni niin kovaa kyytiä, että maneesissa oli aina joku. Väistin Matildaa ja Zeliaa tekemällä voltin, jonka jälkeen päästin ohjastuntumaa pidemmäksi hiljalleen. Bansku venytti kaulaansa ja tempo hieman rentoutui. Taputin sitä kaulalle.

Me lähdettiin loppukäynneiksi maastoon käveleen. Viime yönä oli hitusen ollut pakkasta ja jopa satanut hieman lunta. Lumi oli jo kyllä kadonnut ainakin suurimmaksi osaksi. Annoin Banskun tepastella omaa tahtiaan eteenpäin, ohjia en pitänyt koko aikana tuntumalla.

Annelle super kiitos lineistä!

_________________
Banana Mania
avatar
Inna P.
Hevosenomistaja

Avatar © : J.
Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 194

http://valhekuva.net/muut/bansku.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Banskun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 2 / 2 Edellinen  1, 2

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa