Banskun päiväkirja

Sivu 2 / 2 Edellinen  1, 2

Siirry alas

Vs: Banskun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Inna P. lähetetty 16.09.18 16:00

07.09.2018
#yhteismaasto
Hyräilin hiljaa itsekseni samalla, kun kiristin Banskun koulusatulan vyötä. Taputin oria sen jälkeen kaulalle ja kävin ottamassa käytävältä harmaat suojat, jotka pujotin sen kaikkiin jalkoihin bootsien kanssa. Olin hyvällä tuulella. Me päästäisiin maastoilemaan ensimmäistä kertaa isommassa porukassa. Tähän asti meidän maastot olivat olleet yksin tai lähinnä Julian kanssa. Tarjolla oli ollut myös Annan köpöttelymaasto, mutta halusin ehdottomasti osallistua hieman reippaampaan maastoon, joten ilmoitin meidät Isben johtamaan maastoon.

Kerrankin sitä sai kunnon seuraa maastoon, vaikka kaikki naamat eivät ihan mielyttäneetkään.

Suitsin vielä Banskun ja jätin sen sitten karsinaan, kun kävin hakemassa itselleni kypärän varustehuoneesta ja vaihdoin tennarit ratsastussaappaisiin. Työnsin kypärän päähäni ja vedin hanskat käteen. Syystakin vetoketjun vedin tappiin asti. En jäänyt odottelemaan muita tallista mukaan tulijoita, vaan talutin jo Banskun pihalle. Isbekin oli jo Ankan kanssa siellä ja Kaajapurosta tullut Heidi hevosensa kanssa. Tervehdin heitä nopsaan. Bansku tervehti uutta tamma tuttavuuttaan hörähtämällä.

”Ihan hiljaa vaan, vaikka saat mennä tänään tammaseurassa”, mumahdin orilleni, kun laskin jalustimet alas ja lyhensin niitä parilla reiällä.
Ei sitä maastoa viitsinyt ihan koulujalustinmitalla mennä. Keräsin mustien aacheneiden ohjat käteen ja ponnistin itseni maasta satulaan. Taputin Banskua kaulalle, kun se seisoi hienosti paikallaan. Orin korvat olivat innosta höröllä. Se tiesi, että nyt tehtäisiin jollain tavalla jotain erilaista. Maastoilu sille itsessään oli kyllä tuttua touhua.

Rassen ja Matildan tultua, me lähdettiin matkaan. Isabella johdatti jonomme reippaasti matkaan. Jättäydyin Banskun kanssa jonon perään. Se oli ihan hauska idea. Sain katsella, miten muiden hevoset käyttäytyivät. Bansku itse oli reipas ja innoissaan. Se kyllä otti pidätteet vastaan ja sain pidettyä hyvän välin edellä meneviin. Yritin kyllä antaa orinkin ottaa kaikkensa irti reippaasta maastosta.

Sänkkärin laukkakilpailussa en antanut Banskun mennä mahdottoman vauhdikkaasti. Se lähti muiden mukana laukkaan, eikä onneksi välittänyt Zelian perseilystä. Okei, ei Zelia ollut ainut, Larakin näytti perseilevän. Pidätin Banskua erityisesti laukan alussa ehkä turhankin tiukasti. Loppusuoralla hieman löysäsin tuntumaa, jolloin musta ori pidensi askeltaan. Taputin Banskua laukassa kaulalle ennen kuin hidastin sen muiden perässä ravin kautta käyntiin.

Kaikki muutkin saivat hevosensa käyntiin. Lara ei selvästi pitänyt siitä, vaan se pukitti niin, että Alsila tipahti maahan ja jäi pitkäksi aikaa maahan makaamaan. Ellei mies olisi avannut silmiään, olisin saattanut huolestua enemmän. Tahtomattani en kuitenkaan voinut mitään tirskahtaessani. Matilda kehuu Rasmuksen ilmalentoa, kun itse hihkaisen kakkua. Alsila kerää itsensä maasta pitäen yhä Laran ohjia kädessään ja nousee takaisin selkään.

Sen jälkeen Isbe käskee meidät loppuverkan työskentelyyn. Vaikka Isabellan katse on tiukasti meissä kiinni, saamme tehdä aika hyvin itsenäisen loppuverryttelyn. Bansu pärskähtää ravissa ja tekee ihan mallikelpoiset väistöt. Taputan sitä hymyillen kaulalle, kun vapautan ohjat pitkiksi. Annankin sen kävellä takaisin tallille täysin pitkillä ohjilla koko matkan.

Tallilla olen yhä hyvällä tuulella. Maasto oli onnistunut. Bansku oli reipas ja käyttäytyi hyvin, vaikka seurassa olikin pelkkiä tammoja. Jälleen kerran herrasmieheni oli ansainnut banaaninsa, ehkä jopa hieman ekstraa!

_________________
Banana Mania
avatar
Inna P.
Hevosenomistaja

Avatar © : J.
Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 146

http://valhekuva.net/muut/bansku.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Banskun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Inna P. lähetetty 16.09.18 16:35

Amandan katse oli murhaava. Jos katse voisi tappaa, olisin kuollut siihen paikkaan. Puna nousi kasvoilleni. Miten olin saattanutkin olla niin tyhmä ja luulla, ettei Amanda huomaisi mitään? Avasin suuni selittääkseni, mutta suljin sen saman tien. Selittely olisi turhaa. Amanda Sokka ei kuuntelisi selityksiä. Siksi vain köhäisin.
”Anteeksi, ei toistu”, mutisin kuin mikäkin pahantekijä ala-asteella.
Olisiko tämä jopa niin paha asia, että Amanda Sokka potkisi meidät Banskun kanssa pois valmennusryhmästään? En pystynyt katsomaan Amandaa silmiin. Ei hitsit… olisi pitänyt valita jonkun toisen.. Tyhmä minä!

**
”Voi helvetin helvetti”, kirosin samalla, kun kaivoin Banskun varustelaatikkoa.
Miten ihmeessä olin saattanut yhtäkkiä kadottaa jotain niin tärkeää? Ei hitto! Mähän vein ne Banskun kankisuitset kotiin puhdistettavaksi. Mun piti ne niin hienosti puhdistaa jollain uudella nahkasuojalla, jota en viitsinyt Auburniin raahata mukanani. Oli helpompi tuoda suitset aineen luokse kuin pieni purkki suitsien luokse. Nyt se sitten kostautui.

Mä en vain sillä hetkellä nähnyt mitään muuta vaihtoehtoa. Ei me voitaisi Banskun kanssa ilman kankia osallistua ensimmäisiin edistyneiden valmennukseen. Perus aacheneilla Amanda nauraisi meidät pois kentältä. Mä huomasin suitsinaulassa yhdet samanlaiset kankisuitset. Mitään sen suurempia ajattelematta mä tartuin mustiin suitsiin. Mun oli pakko lainata niitä. Ainut asia, mikä mua huoletti, oli se, että ne olivat Fellun. Mitä jos Amanda huomaisi?

Ei, ei se voisi huomata mitään. Ne olivat kuitenkin täysin samanlaiset kuin Banskun omat. Lisäksi ne sopivat suorilta Banskun päähän. Suoristaessani otsapantaa olin aivan varma, että Amanda ei huomaisi mitään. Unohdinkin asian jo siinä vaiheessa, kun me käveltiin kentällä uuden valmennusryhmän kanssa heti nuorten jälkeen.

Amanda ei päästänyt meitä helpolla. Sen katse tarkasteli meitä tiukasti, ja se kertoi hyvin tarkkaan milloin ei ollut tyytyväinen. Tunnin aiheena oli laukka-avot. Ne olivat Banskulle hieman uudempi asia, joten otin erityisen paljon Amandan haukuista kiinni. Me saatiin pari hyvää suoritusta, vaikka Amanda ei paljoa kehuja ladellut, jos yhtään. Valmennus oli aktiivisempi kuin ennen, joten huomasin Banskun väsyvän nopeammin. Taputin sitä kaulalle kuitenkin hyvästä työskentelystä.

Tallissa purin Banskun varusteet ja siinä vaiheessa unohdin jo pelätä Amandan huomanneen suitsien vaihdon. Puhdistin Fellun suitset kokonaisuutena ja niputin ne mahdollisimman hyvin. Siinä vaiheessa, kun laskin suitsia koukkuunsa, varustehuoneen ovi aukeni ja käänsin katseeni pyörätuolissa istuvaan Amandaan.
”Täällä ei ole tapana lainata muiden varusteita”, sanat olivat erittäin, erittäin paljon täynnä vihaa ja halveksuntaa.

Amanda Sokka oli pelottava jopa pyörätuolissa.

_________________
Banana Mania
avatar
Inna P.
Hevosenomistaja

Avatar © : J.
Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 146

http://valhekuva.net/muut/bansku.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Banskun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Inna P. Eilen kello 10:56

21.09.2018
Perustallipäivä perusratsastelulla.
#isbenhaaste5 #jusunhaaste6
Ei sinne Kalla Cupiin kovin pitkä aika enää ollut. Kaksi viikkoa. Se tarkoitti kovaa treeniä. Erityisesti, kun mun ja Banskun treeniin tulisi katko Rosengårdin esteleirin takia. Tosin se antaisi pohjaa mun ja Hanin suoritukselle kyseisissä pippaloissa.

Ajoin punaisen Audini parkkipaikalle ja lukitsin sen ovet. Ilma oli pilvinen ja jo hieman viileä. Olin saanut töissä jo vetää paksumpaa vaatetta päälle. Astelin sisälle talliin, jossa keräsin valmiiksi Banskun varusteet. Jätin ne Banskun karsinan edustalla ja lähdin hakemaan oriani tarhasta. Siellä se kökötti luumuvärisessä loimessaan, kerrankin aivan portin edustalla. Pujahdin tarhaan ja tervehdin iloisesti mustaa hevosta.

Taputin oria kaulalle ja naksautin riimunnarun harmaaseen riimuun kiinni. Banskun valkoinen turpa hamuili heti takkini taskuja herkkujen toivossa. Totta kai sieltä löytyi heppanamia herkkusuulle. Hymyilin orille ja sujautin sen ulos tilavasta tarhasta. Mustat korvat hörössä Bansku käveli reippaasti rinnalla sisälle talliin, jossa pyöräytin sen heti vapaalle pesupaikalle.

Sen jalat olivat likaiset. Tätä en rakastanut syksyssä. Joka kerta sai pestä jalat puhtaiksi. Ainakaan hevoseni ei pahemmin liikkunut toimenpiteen aikana. Onneksi olin käskenyt jo loimittamaan Banskun kevyesti. Pääsin huomattavasti helpommalla harjauksen osalta. Saatoin vetää nopsaan pölyharjalla mustan karvapeitteen lävitse. Päätä harjatessa pitelin riimusta kiinni, huolellisesti putsasin korvien takaa.

Sain jostain hienon päähänpiston. Miksi sitä ei hieman hifistelisi ja käyttäisi hetken aikaa harjan letittämiseen? Se oli hauskaa touhua ja no, näyttäisimme ainakin siltä, että ottaisimme asiat tosissaan. Tai sitten me vain hienostelisimme liikaa. Kunhan olin saanut putsattua kaikki kaviot, nousin matalan jakkaran päälle ja pistin letittäen. Banskun harja oli päässyt kasvamaan. Se pitäisi siistiä ennen Kalla Cupia.

Nutturat tulivat valmiiksi ja hitsit. Miksen tehnyt koskaan yhtä siistejä, kun oli kisat kyseessä? Jätin Banskun katselemaan tallimaisemia siksi aikaa, kun menin loungeen vaihtamaan kengät. Matkalla satuin katsomaan ilmoitustaulua. Isabella oli laittanut sinne uuden lapun: Oheistreeni tavoitteellisille ratsastajille. Lappu sisälsi täyden ohjeistuksen siitä, mitä kannatti treenata ja miten pystyi itseään treenaamaan Auburnin tiloissa. Saatoin hieman tuhahtaa sille. Lenkkeilin kyllä itse silloin, kun kerkesin, mutta mistä hitosta siihen löytäisi enemmän aikaa?

Eiköhän kaikki tarpeellinen liikunta löytynyt tällä kertaa monen hevosen liikutuksesta. Tuskin se kamalasti pahentaisi mun kisasuorituksia. Isabella Sokka saisi aivan rauhassa vaahdota ratsastajien kuntoilusta.

Kävin vaihtamassa kengät ja otin kypärän mukaani, jonka jälkeen palasin Banskun luokse. Se seisoi yhä kiltisti siinä mihin sen olin hetki sitten jättänyt. Jätin kypäräni pesupaikan viereen ja nappasin mustan koulusatulan sekä luumunvärisen huovat käsiini. Ensin asettelin huovan paikalleen ja sitten nostin satulan sen päälle. Laitoin vyön paikalleen ja taputin Banskua kaulalle.

Päähän ori sai mustat aachensuitset, joihin olin ostanut söpön helmiotsapannan viikko sitten. Suitsien alle laitoin ensin huovan kanssa samaa sävyä olevan korvahupun. Bansku pudisti päätään, kun huppu oli paikallaan. Naurahtaen nappasin siitä päästä kiinni ja pujotin suitset sen päähän. Kiristelin soljet sopiviksi. Olin unohtanut pintelit varustehuoneeseen, mutta en enää millään viitsinyt hakea niitä. Kyllä Bansku pärjäisi ilmankin.

Otin kypärän lattialta ja pujotin sen päähäni, jonka jälkeen tartuin mustista ohjista ja talutin Banskun maneesiin. Ylihuomenna meillä olisi Banskun kanssa Amandan valmennus. Mua jännitti ne liikaa viime kerran sattuman takia. Tai no, ei se mikään sattuma ollut. Olin lainannut Fellun suitsia täysin ilman lupaa. Amanda ei ollut ainakaan vielä potkinut meitä pihalle, mutta en tosiaan aikoisi ilmestyä valmennukseen ilman kunnon harjoittelua.

Nousin penkiltä selkään ja annoin Banskun tehdä kunnon alkukäynnit. Se oli tänään energinen ja kulki korvat visusti ylhäällä eteenpäin. Me tehtiin hyvin jämpti treeni. Alkuun pitkät ravityöskentelyt, ratsastin huolella läpi asioita, joita me oltiin viime aikoina treenattu. Laukassa harjoittelin viime valmennuksessa treenattuja laukka-avoja ja tein pidennyksiä pituushalkaisijalla. Bansku tuntui pehmeältä, mutta ei me ehkä ihan täysin onnistuttu avoissa.

Loppuun annoin Banskun ravata pidemmällä ohjalla rennosti ympäri tyhjää maneesia. Oli toisaalta ihme, että maneesi oli aivan tyhjä. Taputin Banskua kaulalle, kun siirsin sen käyntiin. Annoin Banskun harhailla omia reittejä maneesissa ja kymmenen minuutin käyntien jälkeen laskeuduin alas selästä. Talutin Banskun takaisin talliin ja riisuin sen karsinassa pois varusteista.

Jätin ne karsinan edustalle siksi aikaa, että hoidin Banskun. Putsasin sen jalat harjalla ja levitin kevyen loimen sen päälle. Kävin hakemassa sille banaanin rehuhuoneesta. Ori oli ainut, kenen ruokien kohdalla oli tertullinen banaaneja. Bansku söi banaanin kädestäni tyytyväisenä. Oli siinäkin erikoinen tyyppi. Hymähdin.

Olin tänään ollut aikaisemmin jo aamuvuorossa ja kotona odotti vielä liikutettavia, mutta päätin silti käyttää hetken aikaani vielä putsaamalla Banskun varusteita. Laitoin siis kuulokkeet korviini ja Spotifyn soittolistani soittoon. Varusteita putsatessa mietin hieman, miten me valmistuttaisiin Kalla Cupiin. Ahkeraa läpiratsastusta valmennuksien lisäksi taisi olla vahvin suunnitelmani.

Se oli vielä avoin, kenet saisin liikuttamaan Banskun huolellisesti Rosengårdin leirin aikana. Julia oli hieman nihkeä kysyessäni. Kuulemma nainen ei osannut treenata Banskua oikein. Oli mulla mielessä vielä yksi henkilö keltä kysyä, mutta se oli ehdottomasti viimeinen vaihtoehto.

Varusteet kiilsivät pian kuin uudet konsanaan. Laitoin ne takaisin omille paikoilleen ja kävin vielä moikkaamassa Banskua. Se saisi jäädä jo sisälle. Taputin sitä kaulalle ja lähdin autolleni. Avasin Audin ovet ja istahdin kuskin paikalle. Peruutin pois paikalta ja lähdin kotiin.

lineistä superkiitos @Jusu R.

_________________
Banana Mania
avatar
Inna P.
Hevosenomistaja

Avatar © : J.
Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 146

http://valhekuva.net/muut/bansku.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Banskun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 2 / 2 Edellinen  1, 2

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa