Riepun päiväkirja

Sivu 2 / 2 Edellinen  1, 2

Siirry alas

Vs: Riepun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 08.08.18 9:28

25. Takaisin satulaan

Kavioiden tasainen rummutus kaikui maneesissa valkoisen ruunan kiihdyttäessä tahtiaan. Se huiski jatkuvasti hännällään eikä vaikuttanut olevan kovinkaan hyvin ohjan ja pohkeen välissä. Puolipidäte, puolipidäte puolipidäte. Juuri tämän takia Ellie oli jättänyt väliin mahdollisuuden ratsastaa kauniissa säässä ulkona ja piiloutunut maneesiin. Hän toivoi, ettei kukaan eksyisi paikalle näkemään tätä farssia, joka tämänkertaisesta treenistä oli väistämättä muodostumassa. Ei toivoakaan, että he pääsisivät hyppäämään vielä tänään. Riepu ei ollut lainkaan avuilla.

Ellien lyhyt kesäloma Euroopassa oli vahingossa venynyt odotettua pidemmäksi, eikä nainen ollut ratsastanut Riepulla hetkeen. Sen huomasi. Vaaleaverikkö pidätti innokkaan ruunan käyntiin ja antoi sille hetkeksi pidempää ohjaa. Hikikarpalot valuivat vaaleanpunaisen pikeepaidan alla - miksi pitkin olla niin kuuma? Kaiken lisäksi tallille oli ilmestynyt ties kuinka monta uutta henkilöä, Ellie oli jo ehtinyt huomata tuntemattoman bruneten astuvan sisään loungeen.

Vaikka ajatus kuulostikin lapselliselta ja järjettömältä, Ellie halusi olla se muiden ihailema tallin paras ratsastaja, jota kaikki katsoisivat ylöspäin. Toistaiseksi kaikki eivät edes tuntuneet tietävän hänen nimeään. Eivätkä hänen ratsastustaitonsakaan nyt niin loisteliaat olleet, että niitä olisi kannattanut ihailla. Eihän hän ollut vielä lähellekään Isabellan tai Amandan tasoa. Toisaalta kesän Kalla CUP oli mennyt kyllä poikkeuksellisen hyvin: Ellie ja Riepu olivat sijoittuneet kummassakin esteluokassa, eikä tämä ollut kuin vasta heidän toinen kilpailunsa 120cm tasolla. Kyllä siitä kannatti olla jo ylpeä.

Kesäkuun kilpailusijoitukset eivät kuitenkaan tuntuneet enää kovinkaan lohduttavilta, kun yhteistyö ei tuntunut kulkevan Riepun kanssa lainkaan. Ehkä Ellien olisi sittenkin pitänyt varata muutama yksityisvalmennus kesälle, tai edes käydä säännöllisemmin ratsastamassa. Ellie keräsi ohjat tuntumalle ja lähti ratsastamaan käyntiä eteenpäin. Riepu vaikutti olevan edelleen kuin vieteri, mutta ainakin kuunteli apuja paremmin alun laukkapätkien jälkeen. Koska Ellie oli heittänyt toiveet estetreenistä jo menemään päätti hän keskittyä sen sijaan taivuttelemaan hevosta käynnissä. Olihan se perustyöskentelykin tärkeää.

Suurin piirtein puolentunnin kävelyn ja parin ravipätkän jälkeen Ellie jalkautui hevosen selästä ja lähti taluttamaan Riepua talliin. Tyytymätön ilme naisen kasvoilla kertoi selkeästi mitä mieltä hän oli ratsastuksen kulusta ollut. Ilme kuitenkin valahti tulkitsemattomaksi Amandan kävellessä vastaan tallikäytävällä. Naiset tervehtivät toisiaan, mutta Ellie vältti mainitsemasta mitään heikosta suoriutumisesta. Toivottavasti Amanda ei lähiaikoina päättäisi tulla vakoilemaan ratsukon menoa. Ellien ja Riepun yhteistyö olisi saatava kuntoon ja pian!

_________________
Ellie von Brandt | No Worries
Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 19
Viestien lukumäärä : 317

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Riepun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 10.08.18 10:45

26. Estetreeniä valvovan silmän alla

”Mikael”, Ellien heleä ääni kajahti maneesissa, jossa vaaleanruunikko tamma laukkasi ratsastaja selässään. Ratsukko hidasti käyntiin äänen kuullessaan ja mies antoi ratsulleen pidempää ohjaa.
”Voisitko sä vähän vilkaista mun ja Riepun estetreenejä?” vaaleaverikkö jatkoi arkiseen sävyyn.
”En mä tiedä ehdink-,” Mikael aloitti rypistäen kulmiaan.
”Käännytätkö sä pois maksavan asiakkaan?” Ellie keskeytti kädet lanteillaan. Siniset silmät katsoivat haastaen esteratsastajaa. Mikael hymähti ja vaikutti pohtivan naisen ehdotusta.
”Huomenna kymmeneltä”, mies sanoi pienen tauon jälkeen ja siirsi tammansa raviin. Ellien hymy oli voitonriemuinen.


Riepu alkoi pyörimään paikallaan välittömästi Ellien päästyä sen selkään. Kello oli varttia vaille kymmenen, eikä Mikael ollut vielä saapunut maneesiin. Hyvä niin, sillä ei hän tarvinnut miestä valvomaan alkukäyntejä. Ellie oli käynyt rakentamassa maneesiin myös muutaman esteen. Korkeus ei päätä huimannut, mutta ratatreeniä enemmän hän kaipasi nyt hallittavuutta ja kontrollia, eikä sitä varten tarvittu suuria esteitä. Riepu tuntui aktiiviselta ja Ellie lyhensi heti alkuun ohjia.

Alkukäyntien jälkeen vaaleaverikkö siirsi ratsunsa raviin. Riepua ei tarvinnut kahdesti käskeä, kun se harppoi pitkin askelin eteenpäin. Pidätteet eivät tuntuneet tehoavan niin hyvin, kuin Ellie olisi halunnut. Käyntiin siirtyminen, viisi askelta, takaisin raviin. Kymmenen askelta ravia, käyntiin ja taas takaisin raviin. Reippaampaa ravia eteenpäin, puolipidätteitä, lyhyempää askelta.

“Ota lyhyempi ohja”, maneesiin astunut Mikael aloitti. “Jalka hiljaa ja lähemmäs hevosta, nyt se heiluu kuin alkeisratsastajalla. Istu satulaan, älä seiso jalustimilla.”
Jos Ellie olikin kuvitellut saavansa kehuja ja vähän vinkkejä esteille, oli hän väärässä. Nainen veti syvään henkeä ja valmistautui ratsastamaan ihan tosissaan. Viime osakilpailuiden menestyksestä huolimatta hän oli hävyttömän matalalla Kalla CUP:in pistetaulukossa, ja ero ensimmäisiin tuntui mahdottomalta kuroa kiinni. Ainut vaihtoehto oli valmentautua ja treenata niin ahkerasti, että hän vain olisi kertakaikkiaan parempi kuin muut.

Niinpä Ellie lyhensi ohjaa, keräsi kaiken tahdonvoimansa ja yritti saada pohkeensa pysymään hiljaa paikallaan lähellä hevosen kylkeä. Pienet muutokset istunnassa saivat välittömästi aikaan muutoksen Riepun olemuksessa, eikä meno näyttänyt enää siltä, että hevonen vain kuskaisi ratsastajaa ympäri maneesia.
“Hyvä, otetaan sitten laukkakahdeksikkoa ristikon yli”, Mikael viittoi keskelle kenttää, jossa oli pienenpieni punavalkoinen este. Ellien mielestä sen olisi voinut nostaa tuplasti korkeammaksi, mutta valmentaja oli toista mieltä. Miten tuossa muka oli mitään haastetta?

Ellie lähti suorittamaan tehtävää, joka osoittautuikin juuri niin haasteelliseksi, kuin Mikael oli ajatellut. Riepu oli äärimmäisen innoissaan hyppäämisestä ja ylitti ristikon kuin se olisi ollut valtaisa okseri.
“Ulkoavut läpi ja pienempää ympyrää, se puskee lapa edellä ulospäin”, Mikael kommentoi ja Ellie totteli ratsastaen kaarta tiukemmaksi. Lähestyminen ristikolle tuli hyvin ja laukanvaihto siististi.
“Parempi nyt”, Mikael nyökkäsi ja pyysi ratsukon käyntiin.

Treeniä jatkettiin matalalla sarjalla, jonka välissä oli tarkoitus koota hevosta niin, että toisen esteen hyppääminen oli ylipäätään mahdollista.
“Tuohon väliin olisi tarkoitus tulla viisi askelta, ei neljä”, mies pudisteli päätään ratsukon menolle. Riepu oli tullut välin neljällä askeleella ponnistaen niin kaukaa, että jos este olisi ollut korkeampi, mukaan olisi tarttunut vähintään yksi puomi. Innostuneen ruunan pidättäminen esteiden välillä ei aina ollut kaikkein helpoin tehtävä, mutta Mikaelin täsmällisten ohjeiden avulla tilannetta saatiin vähän paremmaksi.

“Loppua kohden se alkoi mennä jo ihan hyvin”, Mikael kommentoi Ellien antaessa Riepulle pitkät ohjat. Vaaleaverikkö hymähti taputtaessaan ruunaa. Olisihan se voinut mennä vielä paremminkin.
“Mitkä mahdollisuudet meillä on sun mielestä hypätä ensi kaudella 130cm ratoja?” Ellie uskaltautui kysymään, vaikka pelkäsikin kieltävää vastausta.
“Eipäs nyt mennä asioiden edelle, tehkää nyt niitä 120cm ratoja ensin alle, ettekös te vasta päässeet sille tasolle”, Mikael naurahti ja blondin ilme muuttui tympääntyneeksi. Mikä ilonpilaaja, ihan varmasti heillä olisi mahdollisuudet vaikka miten korkealle. Hän aikoisi vielä näyttää kaikille, että olisi Auburnin paras esteratsastaja!



Viimeinen muokkaaja, Ellie von B. pvm 19.08.18 21:01, muokattu 1 kertaa

_________________
Ellie von Brandt | No Worries
Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 19
Viestien lukumäärä : 317

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Riepun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 16.08.18 14:35

27. Kolisevia puomeja
Keskiviikko 15/08/2018

Koska olin vakaasti päättänyt olla tallin paras esteratsastaja, ei mikään valmennusmäärä tuntunut olevan riittävä. Kun kuulin uudesta valmentajasta, joka alkaisi käydä Auburnissa ohjeistamassa satunnaisesti halukkaiden treeniä, varasin oman aikani saman tien. Kenties tässä olisi se maaginen valmentaja, jonka avulla kipuaisimme 130cm radoille vielä tämän vuoden puolella!

Harjasin ja varustin Riepun pitkän kaavan mukaan, jotta olisimme mahdollisimman edustavina uuden valmentajan edessä. Vaikka tottakai vakuuttaisimme myös taidoillamme. Treenit ruunan kanssa olivat sujuneet erittäin nousujohteisesti sitten Mikaelin valmennuksen, joten minulla oli kovat odotukset myös tälle päivälle. Kimo käveli kiltisti perässäni maneesiin jättäen kavionpainaumia hiekkaan.

Anton Koskinen saapui ajallaan maneesiin, tervehtien lyhyesti. Heti alkuun kävi selväksi, ettei mies ollut kovinkaan monisanainen puheissaan ja ensivaikutelma miehestä oli juro. No, eipä tänne oltu small talkin takia tultu, vaan treenaamisen. Siirsin Riepun ravista käyntiin. Ruuna tuntui hivenen jäykemmältä kuin alkuviikosta. Ehkäpä vieraan henkilön läsnäolo sai sen varuilleen. Siirtymiset eivät tulleet täsmällisesti pyynnöstä, vaan viivettä oli hieman liikaakin. Miksi juuri tänään, kun maanantaina sileäntreeni meni täydellisessä harmoniassa?

Estekorkeus ei päätä huimannut, mutta Riepun vauhti sen sijaan kyllä. Heti ensimmäisestä esteestä alkaen oli selvää, että tänään niitä läpi menneitä puolipidätteitä tosiaan tarvittiin. Hienoa, nolaisin heti itseni uuden valmentajan edessä - Antonhan vielä luulisi, että olen täysi noviisi! Käteni tuntuivat kramppaavan kaikesta pidättämisestä, mutta Riepun olemuksessa ei sen sijaan tuntunut muutosta. Olinkohan vahingossa pukenut sille riimun suitsien sijasta?

Antonkaan ei vaikuttanut kovinkaan tyytyväiseltä suoritukseemme. Kehuja ei juurikaan sadellut ja ulkoavuista muistuttaminen tuntui olevan miehen suosikkikommentti. Edellinen sarjahan tuli ihan hyvin! Mitä nyt melkoisella vauhdilla, mutta ainakaan tällä kertaa puomi pysyi kannattimissaan. Mistä lähtien esteradalla piti muka laukata jatkuvasti jarru pohjassa? Ainakin voittaisimme ajassa, jos puomit vaan pysyisivät kannattimillaan. Johtui varmaan maneesin pohjasta, epätasaisella alustalla oli mahdotonta tehdä hyvää lähestymistä.

Tunsin olevani lannistunut siirtäessäni Riepun käyntiin valmennuksen loppuessa. Saldona oli lukuisia pudonneita puomeja ja krampanneet kädet, enkä tuntenut itseäni enää lainkaan hyväksi ratsastajaksi. Miksi ihmeessä Riepun piti aina olla näin vauhdikas, voisiko se joskus edes kuunnella niitä pidätteitä? Antonin mielestä en ottanut puolipidätteitä oikeaan aikaan ja ulko-ohjan tuntuma ei pysynyt tasaisena. Omasta mielestäni sen sijaan tänään oli vain huono päivä, ja normaalisti meillä olisi mennyt paljon paremmin.

Riisuin Riepulta varusteet ja kiikutin kylmäyssuojat pakkasesta sen jalkoihin. Tiesin, etten voisi syyttää huonosti menneestä valmennuksesta ainakaan hevosta, joten päätin olla purkamatta ärtymystäni ainakaan ruunaan. Ehkäpä seuraava tapaamani viaton sivustakatsoja joutuisi uhriksini. Palautettuani varusteet paikoilleen päätin suunnata loungeen. Kupillinen kahvia piristäisi aina.

    Ellie von Brandt



Viimeinen muokkaaja, Ellie von B. pvm 19.08.18 21:01, muokattu 1 kertaa

_________________
Ellie von Brandt | No Worries
Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 19
Viestien lukumäärä : 317

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Riepun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 17.08.18 12:01

28. Salainen agentti 007
Perjantai 17/08/2018

Ellie siveli hajamielisesti vaalean hevosen kaulaa ruunan nuokkuessa karsinassaan kylmäyssuojat jaloissaan. Hän oli tänään hyvin pitkälti kävellyt kentällä, keskittyen istuntansa ylläpitoon ja sen avulla vaikuttamiseen. Nainen oli lähes unohtanut, miten suuri merkitys sillä oli, miten selässä istui. Ei ihme, etteivät ulkoavut olleet menneet läpi, jos Ellie seisoi jalustimilla jäykkänä. Riepulla tuntui olevan niin paljon potentiaalia, että he voisivat voittaa koko Kalla Cupin, mutta Ellie ei aina oikein osannut hyödyntää sitä.

Mutta miten ihmeessä se hiljainen tyttö, Jusuko se oli, oli onnistunut kipuamaan esterankingissa toiselle sijalle? Sillähän oli vielä joku nuori hevonen, jonka kouluttamiseen epäilemättä käytettiin taikakeinoja, ehkä jopa doupingia. Ajatuksistaan innostuneena Ellie harkitsi jopa hetkisen lähtevänsä Kaajapuroille vakoilemaan millaisissa oloissa Jusun hevonen eli ja miten sitä ruokittaisiin. Miten typerä idea, eikai hän nyt muka oikesti alentuisi vakoilemaan kilpakumppaneitaan. Hänellä olisi parempaakin tekemistä, kuten treenata tosissaan kisoja varten.

Riisuttuaan parinkymmenen minuutin päästä kylmäyssuojat Riepun jaloista Ellie lähti viemään ruunaa takaisin tarhaan. Aurinko paistoi ja sää oli lämmin, kimo viihtyi varmasti ulkona. Kohta tulisi syksy ja pakkaset, eikä aikaakaan kun loimitusrumba alkaisi, kurakeleistä puhumattakaan. Niitä hän ei kyllä odottaisi. Hyvästeltyään vuokrahevosensa Ellie hyppäsi Mersunsa kyytiin ja lähti ajamaan kohti kotia.

Auton vauhti hidastui lähes tahtomatta juuri sen risteyksen kohdalla, josta Kaajapuroille käännyttäisiin. Vaikka Ellie oli alunperin ajatellut asiaa vain vitsillä, tuntui se nyt kaikessa hulluudessaan oikealta ratkaisulta. Vaaleaverikkö käänsi autonsa virnistäen risteyksestä kohti tallia. Tuskin kukaan sen kummemmin pahastuisi, jos hän vain tekisi pikaisen visiitin. Valkoinen auto tosin herättäisi aivan liikaa huomiota tallin edessä, joten se olisi jätettävä kauemmaksi.

Ellie sai lopulta autonsa pysäköityä sellaiseen paikkaan, josta hyvällä tuurilla kukaan ei sitä huomaisi. Siitä oli vain lyhyt kävelymatka Kaajapuroille. Tallin edustalla näkyi muutama auto, mutta mitään väkiryntäystä ei tähän aikaan näyttänyt olevan - loistavaa! Olisikohan hänen pitänyt vaihtaa merkkivaatteensa toisiin sulautuakseen joukkoon? Toisaalta näin pienellä paikkakunnalla naamioituminen olisi muutenkin hankalaa, joten miksi vaivautua. Ellie painoi päähänsä beigen lippalakin, jonka oli napannut autostaan mukaan. Pitäisi vain toivoa parasta.

Tallirakennuksessa oli hiljaista. Ellie ei ollut koskaan aikaisemmin edes käynyt Kaajapuroilla, joten Jusun hevosen ja sen varusteiden löytäminen ei ollut aivan yksinkertaista. Mahdollisimman hiljaa askeltaen blondi käveli pienen tallin käytävällä vilkuillen karsinoita. Hevoset olisivat tietenkin ulkona, hitto. No, ainakin varusteet hän voisi tarkistaa.

Samassa kuului narahdus ja tallista jonnekin huoneeseen johtava ovi avautui. Ellie syöksähti nopeasti piiloon lähimpään karsinaan ja toivoi, ettei häntä huomattaisi. Ovi naksahti kiinni ja tallikäytävällä kaikuivat askeleet. Olisikohan se Jusu? Ei, askeleet olivat liian raskaat hennolle tytölle. Ehkä se oli Verneri. Ellie ei kuitenkaan halunnut ottaa riskiä ja vilkaista, sillä kiinnijääminen olisi etenkin tässä tilanteessa erittäin noloa. Niinpä hän jäi karsinaan kyykistelemään ja odottamaan, että henkilö oli poistunut tallista.

Kun tallikäytävä kuulosti jälleen riittävän hiljaiselta Ellie jatkoi matkaansa kohti satulahuonetta. Tallissa ei ollut kovinkaan montaa eri vaihtoehtoa varustehuoneelle, joten perille löytämienn ei ollut vaikeaa. Oven edessä blondi jäi hetkeksi kuuntelemaan. Hän ei varsinaisesti ollut päättänyt mitä sanoisi, jos huoneessa olisikin joku. Ääniä ei kuitenkaan kuulunut joten Ellie astui sisään.
Kaajapurojen varustehuone ei ollut lainkaan yhtä pramea kuin Auburnin, mutta mitä muuta saattoikaan edes olettaa. Ellie antoi katseensa kiertää varusteissa. Hän ei nähnyt mitään erikoista, mikään ei viitannut siihen, että joku täällä pärjäisi tavattoman hyvin kilpailuissa.

Seuraavan Ellien mielessä heräsi kysymys siitä, kuka Jusua valmensi. Ehkä tytöllä oli joku mieletön ulkomaalainen valmentaja, joka olisi ylivoimainen kaikkiin muihin verrattuna. Vai valmensiko Verneri Jusua ja tämän nuorta lupausta?

Sen enempää Ellie ei ehtinyt miettiä, kun satulahuoneen ovi narahti jälleen. Tällä kertaa hänellä ei ollut mitään paikkaa johon piiloutua, eikä sen puoleen aikaakaan. Sekunnin kuluttua ovi oli avautunut ja huoneeseen astui tuttu mies.

“Mitä ihmettä sä täällä teet?” Mikaelin äänessä kuului hämmästys. Yhtäkkiä Ellien mieleen ei tullut yhtään hyvää selitystä, miksi hän oli salamyhkäisesti hiipimässä Kaajapurojen satulahuoneessa. Häntähän voitaisiin syyttää vaikka sabotoinnista ja diskata Kalla Cupista.

“Mitä itse?” Ellie tivasi ristien kätensä puuskaan.
“Mun hevonen asuu täällä”, mies vastasi hölmistyneenä. “Sulla sen sijaan ei pitäisi olla mitään asiaa tänne.”
“Mä tulin etsimään Verneriä”, vaaleaverikkö puuskahti kuin loukkaantuneena siitä, että hänen tarkoitusperiään epäiltiin. “Ajattelin kysyä sitä valmentamaan.”

Mikael rypisti kulmiaan epäilevänä. “Sullahan tuntuu valmentajat vaihtuvan. On ihan hyvä sitoutua vain yhteen valmentajaan, erilaiset tyylit voivat hämmentää.”
“Miten vaan, mun pitää nyt mennä”, Ellie tokaisi ja asteli Mikaelin ohi ulos satulahuoneesta, jättäen miehen seisomaan hölmistyneenä paikoilleen.

Vakoilumatka Kaajapuroille ei ollut sujunut aivan suunnitelmien mukaan. Hänet oli yllätetty satulahuoneesta tutkimasta toisten tavaroita, eikä vastausta Jusun hyvään menestykseen ollut edes löytynyt. Todennäköisesti toinen tutkimusreissu olisi aivan liian epäilyttävä, joten hänen pitäisi vastedes tyytyä vakoilemaan Jusun treenimenetelmiä Auburnin maneesilta käsin.

Ellie käänsi autonsa kohti Kallan keskustaa myrtynyt ilme naamallaan.


_________________
Ellie von Brandt | No Worries
Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 19
Viestien lukumäärä : 317

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Riepun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 19.08.18 17:01

29. lauantai 18. elokuuta

    klo 12:47, tallin piha
Asetin jalkani jalustimeen ja ponnistin vaalean hevosen satulaan. Riepu seisoi tyynenä paikallaan, mutta heti antaessani sille luvan liikkua se pyrähti eteenpäin kuin sähköiskun saaneena. Se oli jälleen vauhdikkaalla päällä, ajattelin kerätessäni ohjaa. Sileän- ja estetreenejä oli viime aikoina tullut sen verran runsaasti, että tänään päätimme käydä tekemässä virkistävän, ihan tavallisen maastolenkin.

Ohjasin ruunan kohti maastopolkuja ja annoin sen kulkea rennosti omaa tahtiaan, joka oli melkoisen reipas. Olisi se vauhdikaskin maastoreissu mielenvirkistystä. Pitkän käyntipätkän, useiden raviaskelien ja muutaman laukkasuoran jälkeen Riepu tuntui rauhoittuneen ja saatoimme kävellä nyt pidemmällä ohjalla. Aikaa oli kulunut kuitenkin ihan kiitettävästi, joten päätin kääntää hevosen takaisin päin.


    klo 14:59, satulahuone
Vaikka Riepu pääsikin tänään helpolla, se ei tarkoittanut löysäilypäivää muille. Olin levittäytynyt satulahuoneeseen varusteiden ja puhdistusaineiden kanssa, sillä en ollut vähään aikaan putsannut Riepun varusteita perusteellisesti, omistani puhumattakaan. Eivät suiset ja satula erityisen likaiset olleet, pyyhinhän ne tietenkin ainakäytön jälkeen, mutta halusin kuitenkin purkaa ne osiin ja puhdistaa perusteellisesti.

Sain olla satulahuoneessa jopa pääosin rauhassa. Muutama kävi hakemassa varusteita, mutta ketään ei haitannut levällään olevat varusteet. Jokusen tovin ahkeran hinkkaamisen jälkeen Riepun nahkavarusteet olivat kuin uudet ja omat saappaanikin kiilsivät puhtauttaan. Nyt saatoin hyvällä omallatunnolla lähteä kotiin rentoutumaan - toisin sanoen laittamaan kasvonaamion, katsomaan jotain elokuvaa ja nauttimaan lasillisen hyvää valkoviiniä.


_________________
Ellie von Brandt | No Worries
Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 19
Viestien lukumäärä : 317

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Riepun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 21.08.18 9:41

30. Mahalasku maastossa



_________________
Ellie von Brandt | No Worries
Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 19
Viestien lukumäärä : 317

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Riepun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 22.08.18 9:05

31. Kun mikään ei onnistu
Keskiviikko 22/08/2018

Tänään oli se päivä, kun mikään ei sujunut. Olin kaatanut aamukahvit valkoiselle aamutakilleni, unohtanut puurokattilan levylle (kitkerän pohjaanpalaneen puuron haju leijaili edelleen asunnossani) ja vaihtanut vaatteet ainakin kolme kertaa, sillä en osannut päättää sopivaa asukokonaisuutta. Loppujen lopuksi valitsin päälle ne vaatteet, jotka olivat ensimmäisenä osuneet käsiini. Niin uskomattoman turhauttavaa.

Kaiken lisäksi tänään oli valmennus. Jos aamun merkit pitivät paikkansa, se tulisi menemään varmaan ihan yhtä hyvin. Juoksin portaat alas kaksi kerrallaan, sillä en ehtinyt jäädä odottamaan hissiä. Olin pahasti jäljessä aikataulustani, eikä ollut puhettakaan että ehtisin harjata Riepun perusteellisesti. Poskeni punoittivat kaikesta juoksemisesta, mutta pääsin viimein autolleni ja kohti Auburnia.

Seuraava vastoinkäyminen: Riepu ei ollut tarhassaan. Olin näköjään unohtanut ilmoittaa aamutallista vastaavalle, että olisi vienyt ruunan tarhaan laitumen sijasta. Nyt joutuisin tuhlaamaan kallisarvoista aikaa laitumella rämpimiseen. Ei auttanut muu, kuin ottaa riimunnaru mukaan ja lähteä matkaan. Onneksi Riepu ei sentään ollut peruuttanut laitumella kaikkein kauimmaiseen nurkkaan, mutta sain kävellä hyvin nopeasti ennättääkseni ajoissa valmennukseen.

Saatuani Riepun karsinaan ennätin vain pikaisesti harjata kriittisimmät paikat, kunnes vedin saappaat jalkaan ja aloin varustaa hevosta. Satulahuoneessa minut kuitenkin kohtasi järkytys, sillä Riepun satulasta puuttuivat jalustimet. Etsin ensihätään kaikki mahdolliset paikat läpi, kuten kaapit, kuivaustilat, hoitopaikat ja loungen. Sen jälkeen hieman epätodennäköisemmät paikat, kuten toimiston, rehuhuoneen ja keittiön.

Jalustimia ei löytynyt kertakaikkiaan mistään, eikä sen puoleen yhtäkään varaparia. Enhän minä nyt voinut mennä estevalmennukseen ilman jalustimia! Pyörin minuutin ajan päättömänä varustehuoneessa, kunnes päätin mielivaltaisesti lainata jalustimia Leevin satulasta. Tuskimpa Amanda siitä suuttuisi, olivathan ne molemmat hänen hevosiaan. Nyt ei kuitenkaan ollut aikaa jahkailla, vaan olisi varustettava Riepu pikapikaa ja lähdettävä kohti maneesia.

Nousin hevosen selkään ja säädin jalustimet. Ne tuntuivat erilaisilta jaloissa, mutta en antanut sen häiritä. Pyysin Riepun liikkeelle ja se singahti eteenpäin aikamoisella vauhdilla. Oho, mikäs kiire sille tuli? Keräsin alkukäyntien jälkeen ohjaa ja ryhdyin lämmittelemeään. Riepu vaikutti erittäin kiireiseltä eikä se tuntunut kuuntelevan pidätteitä lainkaan. En olisi kaivannut tätä juuri nyt, vaan olisin vain halunnut suorittaa valmennuksen kunnialla. Riepulla oli näköjään toiset ajatukset.

Hiki oli noussut pintaan jo alkuverryttelyiden aikana. Riepun pitkissä askelissa pysyminen vaati keskivartalon lihaksia jo normaalistikin, mutta nyt se tuntui venyttävän askeliaan äärimmilleen. Puolipidätteiden tekeminen toimi vain välttävästi eikä vauhti hidastunut riittävästi. Kohta pitäisi alkaa hypätä esteitä, mitäköhän siitäkin tulisi? Olisin halunnut vetää säkin päähäni ja kadota maan alle, missä vaiheessa ratsastustaitoni olivat kadonneet olemattomiin?

Alkuverryttelyn aikana olin jo tottunut Riepun vauhtiin ja saanut sitä ehkä aavistuksen verran taipumaan. Ehkä. Riepulla tuntui olevan ihan omat puuhat mielessä ja se tuntui esittävän jos jonkin moista lisättyä askellajia pitkin maneesia. Tyytymättömät päänpudistukset valmentajalta eivät aivan lisänneet itsevarmuuttani ja välillä teki mieli luovuttaa. Tämä vain ei ollut minun päiväni.

Loppuvalmennus ei sujunut yhtään sen varmemmin. Pääsimme kyllä esteistä yli, ja olisimme varmasti tehneet ennätysajan, jos ratasuorituksesta olisi ollut kyse. Kaikki vain oli valitettavasti Riepun ansiota, minun roikkuessani säälittävänä kyydissä. Pitäisiköhän minun harrastaa enemmän maastakäsittelyä tai koulutreeniä, jotta saisin ratsastuksen taas hallintaani. Viime viikon alusta treenit olivat menneet niin hyvin, mutta loppuviikosta alkanut mahalasku ei osoittanut pysähtymisen merkkejä.

Riisuin Riepun varusteet ja annoin ruunalle pari hevosnamia. Eikai se sen vika ollut, että minä en osannut ratsastaa. Nyt kun kiire oli vihdoin ohitse, saatoin harjata hevosen pidemmän kaavan mukaan. Ei sillä, että se olisi ollut lainkaan likainen, mutta Riepu tuntui nauttivan vähän pidemmistä harjaustuokioista, jossa rapsuttaisin reippaasti sen suosikkikohtia, kuten harjan tyveä, säkää ja lautasia. Kimon kanssa touhutessani myös aamupäivän ärsyyntynyt olo alkoi kaikota, sillä olihan Riepu nyt kaikessa hölmöydessään äärimmäisen suloinen.


_________________
Ellie von Brandt | No Worries
Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 19
Viestien lukumäärä : 317

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Riepun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 22.08.18 13:01

32. Riepu tarinoi: vauhdin hurmaa!
Keskiviikko 22/08/2018

Lepuutin silmiäni nauttien aamun hiljaisuudesta. Aina välillä jostain päin kuuluva rasahdus sai korvani liikahtamaan aavistuksen äänen suuntaan, mutta muutoin en jaksanut liikauttaa eväänikään, ellei maailmanloppu ollut käsillä. Jossain vaiheessa aamua tallin ovet avautuivat ja ensimmäinen kaksijalkainen saapui puuhastelemaan. Kiitos vaan tallirauhan rikkomisesta, ajattelin, kun Leevi alkoi pyöriä levottomasti karsinassaan aamuheinien toivossa. Kuitenkin päätin itsekin hieman kuopia ruoantoivossa, ehkä ne tulisivat tällä kertaa nopeammin, jos vähän hoputtaisi.

Aivan liian pienen aamupalan jälkeen pääsimme laitumelle nauttimaan lounaasta. Minua taluttanut ihminen ärähti tyytymättömänä kävellessäni liian reippain askelin, mutta minulla oli kiire. Voisin vaikka kuolla nälkään! Viheriölle päästyäni kävin saman tien ruohon kimppuun. Parempi syödä varastoon nyt, kun vielä pystyi. Mistä sitä tiesi, milloin ruohotarjoilu loppuisi ja joutuisimme seisomaan taas niissä ruohottomissa aitauksissa.

Aivan liian pian laitumelle juoksi vaaleahiuksinen tyttö, jolla näytti olevan kamala kiire. Se oli Ellie, yksi niistä ihmisistä, jotka viettivät kanssani aikaa useiten. Sillä oli myös usein herkkuja, joten kohotin katseeni ruohikosta. Tällä kertaa nainen kuitenkin vain sujautti päähäni riimun ja lähti raahaamaan minua raivokkaasti pois tarhasta. Ota ihan iisisti, Ellie, mihin meillä on muka tällainen hoppu? Sitä paitsi, unohdit lahjoa herkuilla!

Herkkuja tai rapsutuksia ei kuulunut edes karsinassa, johon minut pian jätettiin. Olipa tylyä kohtelua. Tavanomaisen ja mukavan pitkän harjailu ja rapsutustuokion sijaan Ellie siveli kylkeni pikaisesti ja iski sitten varusteet päälleni. Kilttinä hevosena seisoin tyynesti paikallani ja kävelin tytön perässä maneesiin, mutta kiireinen alku oli saanut minut jo hieman huonolle tuulelle. Jos Elliellä ei ollut aikaa harjailla, ei minullakaan olisi aikaa pyöriä maneesissa. Parempi suorittaa kaikki temput siis kiireesti pois alta.

Kiihdytin vauhtiin heti lähtöluvan saatuani. Mitä nopeammin liikkuisin, sitä nopeammin pääsisin pois, eikö? Päätin oikaista vähän kulmissa aikaa säästääkseni ja painaa korvat luimuun saadakseni ulkomuodostani aerodynaamisemman. Yritin olla välittämättä jatkuvista nykäisyistä ohjissa, jotka yrittivät kaiketi hidastaa minua. Ei tänne tultu kuhnailemaan, lisää vauhtia siis vain!

Kiisin maneesissa kuin täysiverinen laukkaradalla ja ylitin kaikki esteet nopeasti, korkealta ja erittäin tyylikkäästi. Ole huoleti Ellie, voit rentoutua sillä välin, kun minä teen kaiken työn. Olin lähes ylpeä siitä, miten nopeasti olin suoriutunut, kun vihdoin selästäni laskeuduttiin. Aika kului kuin siivillä ja hauskaa oli, eikö niin Ellie?

Matka jatkui maneesista karsinaan ja pääsin pois ahdistavasta varustuksesta. Ihana vapaus! Tämän jälkeen Ellie jopa tarjosi porkkanaa ja rapsutuksia, jotka otin innoissaan vastaan. Saatoin ehkä hetken jopa tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että olin kiirehtinyt maneesissa sellaista tahtia. Mutta sellaiset ajatukset unohtuivat sekunnissa, kun pääsin jälleen nauttimaan laitumen ruohotarjoiluista.


_________________
Ellie von Brandt | No Worries
Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 19
Viestien lukumäärä : 317

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Riepun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 22.08.18 22:15

33. Koulutreeniä ja vauvauutisia



_________________
Ellie von Brandt | No Worries
Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 19
Viestien lukumäärä : 317

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Riepun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 28.09.18 11:47

34. Puomitunti
Keskiviikko 19/09/2018

1 minuutti
Riepu laukkasi puomien yli kuin tuli hännän alla. Pidätteet tuntuivat saavan sen kuumumaan entisestään eikä mun jännittynyt olemus tuntunut auttavan. Kamalan huono päivä.

3 minuuttia
Valkoisen hevosen kaviot rummuttivat hiekkaa laukan tahdissa. Puomit ylittyivät sujuvasti, mutta Isabellan tuomitseva katse antoi ymmärtää vauhtia olevan aivan liikaa. Pidätin Riepua ja sen pää kohosi korkeuksiin, vauhdin pikemminkin lisääntyessä. Miten se aina jaksoikin kuumua tällälailla.

Hengitä. Hengitä. Hengitä. Jostain syystä mun piti tosissaan keskittyä siihen, jotten olisi unohtanut kokonaan rentoutua. Me oltiin molemmat jännittyneitä hevonen ja ratsastaja.

Olin lähes helpottunut, kun tunti vihdoinkin loppui. Ehkä huomenna olisi parempi päivä.

5 minuuttia
Me laukattiin taas ihan kamalaa vauhtia. Riepu kulki eteenpäin kuin juna, eikä meidän tempo rauhoittunut siitäkään huolimatta, että kentällä oli vain puomeja. Miksi meidän kehitys tuntui pysähtyneen kuin seinään? Vaikka olin saanut Riepua hieman koottua ja jarrutettua, se kuumui siitä niin paljon että pienen myötäyksen, pienen vatsalihasten hellittämisen jälkeen vauhti kasvoi jälleen.

"Rentoudu Ellie, muista hengittää siellä selässä", Isabella sanoi. Päästin puuskahduksena ilman ulos keuhkoistani ja tajusin, etten tosiaan ollut muistanut hengittää.

Loppujen lopuksi me saatiin jotain kontrollia touhuun. Vauhti oli edelleen aika reipas, mutta musta ei enää tuntunut, kuin olisin ollut alkeisratsastaja laukkaratsun selässä. Taputin Riepua pysäytettyäni sen ja laskeuduin alas satulasta. Ehkä huomenna olisi parempi päivä.


_________________
Ellie von Brandt | No Worries
Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 19
Viestien lukumäärä : 317

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Riepun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 11.01.19 18:37

11.01.2018

Valkoinen ruuna katseli minua hiukan kummastellen, mutta jatkoi heiniensä syömistä. Sen hampaiden liikkeessäkin näkyi pieni epäröinti, kaikessa kiltteydessääkin Riepu oli kuitenkin mieluiten tuttujen ihmisten ympäröimänä.
"Usko pois, mua jännittää enemmän, kun sua", höpöttelin kimolle ja se hengähti syvään. Ehkä olin osoittanut sille olevani melko harmiton kaveri.

Varustuksen jälkeen talutin ruunan maneesiin, jossa taluttelin sitä kymmenisen minuuttia keräten rohkeutta tulevaa ratsastusta varten. Riepu oli tähän asti aina ollut Ellien käsissä, olin auttanut kaksikkoa kisoissa, mutten vielä ollut ikinä noussut ruunan selkään itse. Se tuntui jotenkin kamalan väärältä, mutta yritin takoa päähäni, ettei ratsastus olisi pois Ellieltä. Riepu saisi liikuntaa ja minä ylläpitää, ehkä jopa kehittää ratsastustaitojani.

Viikkasin ruunan selässä olleen viltin maneesin laidan päälle ja talutin kimon jakkaran luokse.

Ryhdikäs Riepu lähti heti kävelemään reippaasti eteenpäin. Effi oli kuikelompi, paitsi juuri nyt viimeisillään tiineenä ja hiukan ehkä ryhdittömämpi, kuin kimo. Riepulla oli myös huomattavasti voimakkaammat takajalat, kuin Effillä ja sen selässä istuminen muistutti etäisesti Lefan ratsastamista.

"Lefan hoitaja alkaa ratsastamaan ruunalla, joten ratsastat Riepulla Merikannon valmennuksessa. Tutustu siihen ennen valmennusta selästä käsin", Amanda oli todennut kävellessään ohitseni tallissa viikko sitten. Lause oli sanottu niin ohimennen ja arkisesti, että hetken aikaa olin ajatellut kuvitelleeni kaiken. Lefasta oli muodostunut mukava lainaratsu tiineen Effin tilalle ja olin huomannut pienen harmituksen nostavan päätään. Pian sen tilalle oli kuitenkin noussut jännitys uuden hevosen selkään nousemisesta.

Ravissa aloin taivuttelemaan Riepua, se kulki mielellään eteen, mutta taipua se ei olisi tahtonut millään. Ensimmäisen viiden minuutin kampeamisen jälkeen hikikarpalot valuivat ikävästi vaatteiden alla ja jouduin pysäyttämään ruunan maneesin laidan vierelle. Riisuin toppaliivin päältäni ja käärin pitkähihaisen paidan hihat ylös.
Nostin uudelleen ravin ja jatkoin töitä. Riepu kulki edelleen liian kovaa ja tuntui todella jäykältä, joten ryhdyin tekemään erilaisia kiemurauria tyhjässä maneesissa.

Ravissa alkoi välkähtelemään jo hiukan yhteisymmärrystä, tiesin, että seuraavaksi olisi vuorossa laukka. Jännitti jo nyt, sillä olin kyllä nähnyt Riepun ja Ellien vauhtivaihteen, eikä ravikaan mitään rauhallista ollut ollut siihen mennessä. Effi oli jotenkin ponimaisen ketterä ja kevyt, vaikka puoliverinen olikin ja Lefa sen sijaan vaati niin vahvasti pohjetta ja loppuunratsastusta. Kokemukseni vauhdikkaista hevosista rajoittui siis täysin ratsastuskoulun vauhtihirmuihin, eikä niiden vauhdeilla olisi silti mitään vastusta Riepulle.
Hengähdin syvään ja napautin pohkeeni huolellisen valmistelun jälkeen ruunan kylkiin. Syteen tai saveen.

Maneesin keskellä kulki suuri ympyränmuotoinen ura, jota ratsastin varmaan kymmenennettä kertaa ympäri. Riepu oli aloittanut vauhtikkaasti ja olin päättänyt, ettei ympyrältä olisi poistumista ennen ohjauksen korjaantumista.
Ruunalla meni pikkuhiljaa viesti ainakin osittain perille ja palkitsin sen välittömästi ratsastamalla ulos ympyrältä.


"Huhhuh", tuskailin hypättyäni kimon selästä alas. Hikikarpalot helmeilivät kasvoillani ja tunsin paitani liimautuvan selkääni litimärkänä. Riepu sai palkaksi porkkananpalasen ja viltin selkäänsä, silläkin oli sentään tullut edes hiukan hiki. Talutin ruunaa maneesissa loppukäyntien ajan ja sillä aikaa omakin hiki tasaantui hiukan.

Oli ehkä ihan hyvä, että Amanda oli käskenyt tutustua ruunaan ennen valmennusta. Ehtisin ainakin hikoilemaan reilusti ennen sitä.

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 488

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Riepun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 18.01.19 21:48

15.01.2019 / Amandan kouluvalmennus


Harjasin kimoa ruunaa rauhallisin vedoin. Hevosen varustaminen tuntui ristiriitaiselta, olin todella iloinen, että sain ratsastaa ruunalla, mutta myös hämmentynyt siitä, ettei Ellien nimeä ollut valmennuslistoissa.
Halusin valmentautua ja kehittyä ratsastajana, Riepu tarjosi siihen loistavan tilaisuuden, koska se oli täysin omanlainen ratsastettavuudeltaan. Olin huomannut miten nopeasti olin kehittynyt Auburnissa, saman määrän oppiminen vei täällä vuoden, jota olin yrittänyt lähes viisi viimeisintä ratsastusvuottani saavuttaa. Pystyin nyt kertomaan ihmisille, että olin vahvasti Helppo A-tasolla. Olin kilpaillut ja valmentautunut ja voittanut.

Siirtyminen seuraavalle vaikeustasolle pelotti ja kiehtoi yhtä paljon. Tullakseni vaativan tason ratsastajaksi minun tulisi tehdä valtavasti töitä ja ratsastaa erilaisia hevosia. Hevosia, jotka pystyisivät opettamaan minua, eikä päinvastoin.
Senkin vuoksi olin onnellinen Riepusta ja Lefasta, jonka ratsastamisen lopettaminen harmitti takaraivossa edelleen. Olin tietenkin onnellinen Adeliinan puolesta, mutta ruunan kanssa olin oppinut niin paljon niin lyhyessä ajassa. Tottakai siinä ajassa olin myös ehtinyt hiukan kiintyä ruunaan, vaikka olinkin yrittänyt pysytellä mahdollisimman etäisenä.

Riepu näytti komealta sinisessä varustuksessaan, olin itsekin päättänyt pukea tummansiniset farkkuratsastushousut ja valkoisen ohuen pitkähihaisen. Lyhyiden hiusten kiinnittäminen ponnarille vaati pari varmistuspinniä ja sen jälkeen pujotin kypärän päähäni.

Kävelin alkukäynnit taas maastakäsin, jotta sain itsekin pienen lämmön päälle ja olisin mukautuvampi ratsastaja heti alusta saakka. Maneesi oli vielä tyhjä, kuuluin uuteen valmennusryhmään, jossa mukanani oli Tilda ja Kiia. Oli outoa nähdä joku muu, kuin Nita Armin selässä, mutta ymmärsin naisen päätöksen hyvin. Itse en pystyisi luopumaan Effistä varmastikaan kovin helposti, sillä tamma oli kietonut itsensä tiukasti sydämeni ympärille.

Kun Armi ja Coco saapuivat maneesiin, nousin Riepun selkään ja totesin käyntitaivutteluille olevan hyvin aikaa ennen Amandan tuloa. Nostin enkkuviltin ruunan selästä maneesin laidalle ja rupesin taivuttamaan kimoa erilaisilla tehtävillä.

Amanda ei tyypilliseen tapaansa päästänyt meitä helpolla. Treenitauko näkyi ja tuntui omassa ratsastuksessani sen lisäksi, että Riepu tuntui vain riemastuvan mitä vaikeammaksi tehtävät muuttuivat. Vauhti oli sen vastaus kaikkeen ja tuntui lähes mahdottomalta koota hevosta ja pyytää sitä pohkeella eteen, kun sen teki mieli vain kaahata ympäri maneesia.
"Nyt otat kunnon pidätteen, etkä vain nypi sitä suusta. Teet sille selväksi, että sen on kuunneltava sinua. Voin kyllä siirtää sinut alkeisryhmään, jos jatkat samalla tavalla ratsastamista", Amanda totesi kylmällä äänellä ja sai kylmät väreet kutittamaan selkääni hiestä huolimatta.

Amanda laittoi meidät ratsastamaan kulmia neliön muotoisella radalla. Jokainen kulma piti ratsastaa huolellisesti, ilman, että hevonen valui ulos tai sisälle. Kavioura piti kuvitella mielessään ja laittaa hevonen noudattamaan sitä polkua läpi kulman. Amandan tehtävät olivat vaikeita juuri niiden helppouden vuoksi. Nainen keskittyi yksityiskohtiin ja ruoti niitä niin kauan, että asia oli hoidossa. Rakastin perijättären valmennustyyliä, sillä uhkailuineen kaikkineen se sopi minulle. Miten ravissa keskityttiin pitämään käsi paikallaan ja samaa sovellettiin laukassa ja käynnissä. Miten katse tuli pitää juuri siellä, mihin se kuuluikin.

Tänään kulmien lisäksi teimme väistöjä ja avotaivuksia, jotka toki vaikeutuivat niillä sivuilla, joissa ei seinää ollut tukena. Riepu pärski ja jouduin jokaisella askeleella miettimään istunnallani hidasta. Jos hellitin hetkeksikin, Riepu tunsi sen ja kiihdytti, jonka jälkeen kesti taas pitkään saada kimo takaisin tuntumalle.

Arvostin Ellien ratsastustaitoja joka askeleella hiukan enemmän.


_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 488

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Riepun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 27.01.19 18:42

26.01.2019 / Laurin kouluvalmennus

"Teidän täytyy olla kohta maneesissa", Matilda hoputti ja Sarah vilkaisi stessaantuneen näköistä ystäväänsä toinen kulma koholla. Hän seisoi Riepun karsinan ovensuussa, ruuna oli täydessä varustuksessa ja ainut asia, joka naiselta puuttui oli kypärä, joka lepäsi tämän kädessä. Liike oli pysähtynyt Matildan sanoihin, mutta jatkui nyt loppuun asti. Oli ihan hyvä olla päivän ensimmäinen ratsukko, niin ei ehtisi käpertyä pieneksi stressipalloksi katsoessa muiden valmennuksia.

"Jos ette ole vielä hereillä, kohta olette", Merikanto aloitti aamun ja sai Riepun selässä olevan ratsastajan huokaisemaan äänettömästi. Hän oli koko eilisen päivän seurannut valmennuksia silmä kovana ja odotti tältä tunnilta paljon. Riepu nyki ohjia naisen sormista ja tämä tiukensi hieman otettaan ohjista.
Aktiivinen käynti oli varmasti valmennuksen helpoin osuus, sillä Riepu käveli kuin pikajuna ja Sarah sai vähän väliä hidastaa sitä, jotta askeleessa säilyi myös jonkinlainen kokoaminen. Muuten ruuna olisi vain astellut pitkin askelein kaula yhtä pitkällä, kuin kamelilla.

Laukkaaminen heti käynnin jälkeen oli melkein liikaa Riepulle ja Sarah sai pidätellä ruunaa paljonkin. Vatsalihakset rupesivat heti töihin ja hikikarpalot nousivat uhkaavasti pintaan. Sarah muistutti itselleen, että vaikka hänellä oli vaikeuksia pidätellä vauhdikasta kimoa, sen piti silti näyttää höyhenen kevyeltä katsojille.
"Se on Sarah ok siinä, muista pitää takaosa aktiivisena."
Pieni hymynkaare käväisi naisen huulilla. Ilmeisesti laukka näytti siis suhteellisen rauhalliselta.

Raviin siirtymisessä Riepu loikkasi pienen sivuhypyn ja sai ratsastajansa puristamaan pohkeilla hieman. Ruuna kokosi itseään ja Sarah tunsi sen askeleiden nousevan kevyesti maneesin kentästä.
"Hyödyntäkää tuo energia! Molemmilla on hyvä ravi siinä, pitäkää se kasassa ja työstäkää sitä," Merikanto sanoi ja Sarah keskittyi ratsastamaan Riepun mahdollisimman maltillisesti samassa vauhdissa.
Avotaivutukset sujuivat melko hyvin, vaikkeivat he saaneetkaan lisätukea maneesin seinästä. Riepu oli yllättävän hyvin kuulolla ja se tuntui kovin herkältä ohjien päähän. Ravissa tehtävä oli helppo, mutta laukassa Riepu yritti kiitää taas pikajunan lailla ja sai Sarahin hidastamaan liikettä istunnallaan melko reilusti.

"Ryhti, Sarah, nyt sä istut kärppäkyyryssä. Se oli ravissa hyvä, nyt toistat saman laukassa. Muista pohje, vaikka se kuumuukin - sun täytyy silti vaikuttaa siihen."

Sarah hätkähti ja nousi istumaan ryhdikkääksi. Riepu otti tilaisuudesta heti kiinni ja sen laukka-askel venyi pitkäksi. Ruunalla kesti hetken rauhoittua ennen kuin se rupesi jälleen kuuntelemaan.

Ravissa Merikanto pyysi ratsastajilta sulkutaivutusta ja viimeisillä voimillaan Sarah teki tarvittavat avut huolellisine valmisteluineen ja sai Riepun kulkemaan hyvin koottuna ja aktiivisena sulkuväistöä hieman uran sisäpuolella.



_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 488

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Riepun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 09.02.19 14:27

08.02.2019 / Danielin kouluvalmennus

Kello oli vartin yli kuusi, kun Daniel käänsi tarkat silmänsä Riepuun ja minuun. Oli sanomattakin selvää, että ulkoinen puoli meistä oli virheettömässä kunnossa. Riepun huopa oli puhdas ja suorassa, pintelit kääritty neuroottisen täydellisesti ja kaikki ruunan nahkavarusteet kiilsivät puhtaina. Oli edelleen outoa hoitaa Ellien ruuna ratsastuskuntoon. Lohduttauduin ajatuksessa, että ei menisi enää kauaa, että Effi olisi takaisin työkunnossa.

Intensiivisestä kuntosalitreenauksesta oli ainaki sellainen hyöty, etten hionnut heti alkutunnista litimäräksi. Riepulla ratsastaminen tuntui tänään melkein jopa kiitettävän helpolta ja Danielin kommentti tuki ajatustani, että se myös näytti hyvältä.

"Tämä vaikuttaa sulle aika sopivalta hevoselta, jos aiot oppia ratsastamaan. Älä ota tätä väärin, olethan sä jo matkalla kohti oikeita kouluratoja. Nyt vaan pitää irrota pikkusievästä ja pyrkiä enempään kuin sievältä näyttävään ratsastamiseen. Eleetön saa olla sitten kun on myös tehokas."

Oli jännittävää olla sillä tavalla yksityisvalmennuksissa. Hetkenkään hengähdystaukoa ei ollut luvassa, mutta koin useampia oivalluksen hetkiä, kun kaikki huomio oli itsessäni. Daniel osasi huomauttaa heti valuvasta kädestä, pohkeen paikasta ja riittämättömästä kokoamisesta. Amanda myös puuttui niihin, mutta useamman ratsastajan ryhmässä saattoi huomautukset tulla inan viiveellä.
Daniel oli kovin eleetön ja vähäpuheinen, mutta ehdottomasti silti hyvin tehokas ja sai hien virtaamaan pienellä vaivalla.

Onneksi saisin huomenna pitää välipäivän ja palautua lihaksia kurittavasta treenistä ja sitten lähteä sunnuntaina uusin ajatuksin valmennukseen.
Toivoin, että Riepukin osaisi käyttäytyä yhtä hyvin sunnuntaina, kuin tänäänkin.


_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 488

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Riepun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 12.02.19 12:18

10.02.2019 / Danielin kouluvalmennus

Maneesin seinistä kaikui nopeatempoinen kumahtelu, kun Riepu revitteli maneesissa. Sen kaviot olivat vikkelät, askel pitkä ja maneesin pitkä sivu taittui valehtelematta seitsemällä laukka-askeleella.
Valkoisen, kiiltäväksi ja tahrattomaksi puunatun ruunan selässä Sarahin vatsalihakset tärisivät melkein silmiinnähden rajusti, kun tämä yritti istunnallaan saada vauhtia pienemmäksi. Jännittyneet sormet puristuivat nyrkkiin ja oikeana oleva ulko-ohja nousi aavistuksen verran ylöspäin. Latino ei halunnut houkutella Riepua päättämään vauhtiaan ylöspäin niin rajusti, että hän päätyisi maneesin seinää vasten vauhdilla.

"Jos eilen pyysin tehoja, niin nyt pyydän rauhaa. Hätäilemällä ei tule hyvä. Otetaan hetkeksi paine pois molemmilta ja aloitetaan puhtaalta pöydältä, kun nyt sekä hevonen että ratsastaja on päässeet vähän turhan kierroksille. Sellaista se on, kun tehdään asioita, jotka on jo pois mukavuusalueelta, ja sieltä sä joudut nyt eteenpäin oppiaksesi poistumaankin. Palataan tehtävään, kun meillä on taas tietty rentous."

Daniel oli pyytänyt heiltä laukkalisäystä ja yhden pitkän sivun verran Riepu oli näyttänyt parastaan, se oli voimakas hevonen, jonka takapäässä oli reilusti lihasta estetreeneistä ja ruuna rakasti vauhtia. Sen mielestä ei kuitenkaan ollut reilua lopettaa laukkalisäystä lyhyen sivun alkuun, vaan se oli päättänyt jatkaa retkeilyä vielä pari kierrosta. Sarahin oli tehnyt mieli pidättää rajusti ja pysäyttää hevonen lännentyyliin istuma-asentoon, mutta oli saanut estettyä itsensä viime tipassa. Riepu olisi vetänyt muutaman vesimelonin sieraimeensa sellaisesta, eikä Sarah halunnut rankaista ruunaa eteenpäinpyrkimyksestä. Oli hänen taidoistaan kiinni, ettei sitä saatu valjastettua oikeaan ratsastukseen.

Sen jälkeen, kun Riepu oli vihdoin hidastanut lennokkaaseen raviin, ratsukko työsti kaksitahtista askellajia pitkään. Kimo lensi edelleen voimakkaasti eteenpäin, mutta ainakin se näytti jonkin verran hallitummalta, kuin laukkatyöskentely.
He tekivät paljon voltteja, taivutuksia ja hevosen nopeutta hidastavia tehtäviä. Daniel oli halunnut herättää heidät ja nyt molempien pitäisi opetella myös rauhoittumaan. Sarah yritti unohtaa lennokkaan laukkaoperaation, joka oli tuonut melkein vedet silmiin ja keskittyi hengittämään mahdollisimman rauhallisesti.
Pikkuhiljaa ratsukko alkoi toimia taas yhteisymmärryksessä, myös Riepu oli harmaan hikivaahdon peitossa, kun Daniel vihdoin antoi kaikkensa antaneen ratsastajan siirtää hevosensa käyntiin.

Sarah olisi mielellään jäänyt maneesiin kävelemään, mutta uuden valmennuksen alettua kaksikko joutui poistumaan ulkoilmaan. Valtava höyrypilvi seurasi ratsastusloimen alle peitettyä ratsukkoa, kenellekään ei ainakaan jäänyt epäselväksi, että Susinevan valmennuksissa joutui oikeasti töihin.



_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 488

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Riepun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 20.02.19 21:11

17.02.2019 / Winter Fair, Kalla CUP 1. osakilpailu


Riepun valkoisen värin ja abuelan kauniiden perintöhelmien ansiosta Winter Fair-osakilpailun teemakoristelu oli ollut helppo valinta. Plastronin päälle olin pujottanut helmikaulakorun, korvissani oli helmet ja ne koristivat myös rannettani, nutturaani, kannuksiani, kynsiäni, ratsastussaappaitani ja Riepun osalta sen huopaa, sykeröitä ja otsapantaa. Hiuksiin kierrettävät helmikoristeet olivat helpottaneet sykeröiden koristamista paljon.

Kaikki se koristautuminen ei kuitenkaan auttanut siinä, että Riepu oli vaikea hevonen. Eikä se ainakaan kisajännityksessä muuttunut yhtään sen helpommaksi. Starttasin molemmissa luokissa keskivaiheilla ja jäin tuloksissa myös keskivaiheille. Helpossa A:ssa olin saanut paremman radan alle ja olimme saaneet yli 70%, mutta kovatasoinen luokka oli hävittänyt sijoitusmahdollisuutemme.

En ollut kyllä pettynyt, Riepu oli hieno hevonen ja se oli opettanut mulle nyt jo todella paljon. Meillä olisi edessämme vielä ainakin yhdet Tie Tähtiin osakilpailut ja Effin palautumisesta riippuen ehkä enemmänkin.
Olin ikuisesti kiitollinen Ellielle, että olin saanut lainata ystäväni ratsua omani ollessa pienen orivarsansa vartijana.


_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 488

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Riepun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 23.02.19 19:03

24.02.2019 / Tie Tähtiin 1. osakilpailu / Hukkasuo

3. Helppo A, taitotaso hard
Luokassa sijoitus 1/15!


Riepu oli melko raskaalla tuulella. Se nyki päätään ja liikehti levottomana, kun Sarah yritti saada kouluhuovan päälle ruunan koulusatulaa. Ruunan satulahuovassa oli Auburn Estaten logo ja sen yllä oli hopeisin kirjaimin kirjattu Reyes. Huopa kuului Effille, mutta tamman varsaloman ajan se oli nyt lainassa Riepun kisamatkoilla. Ruuna pärskähti ja nuori nainen väisti sieraimista roiskuvat limatahrat vain täpärästi nopealla reagoinnillaan. Se vielä tästä puuttuisi, että hän olisi musta-valko pilkullinen, kuten hänen ratsunsakin.
Auburnin rekka oli täynnä kisajännityksen vallassa olevia ratsastajia ja ratsuja. Penna Vaanila käveli ratsastajien joukossa, kertoen heille faktoja siitä, miten koulukilpailuissakin oli kuollut valitettavan monta ratsastajaa ja miten pitkälle eräs hänen lukemansa pillastunut ratsu oli kerran juossut, kunnes oli tuupertunut autotien viereiseen ojaan. Mies vilkaisi Sarahia ja tämän valkeaa kisaratsuaan, nosti kulmaansa hieman arvostelevaan sävyyn ja jatkoi matkaansa epäonnisen Adelinan luokse, joka laittoi juuri Lefaa valmiiksi.

Sarah toivoi, että Riepun vuokraaja, Ellie olisi kiireiltään päässyt mukaan kisaretkelle. Hän olisi ehdottomasti kaivannut naisen auttavia käsiä, ainakin toisella olisi ollut enemmän kokemusta ruunan hermojen taltuttamiseen. Sarah kiristi koulusatulan vyön ja huokaisi syvään. Riepu liikahti häntä kohden ja nainen väisti hokkikavion iskeytymästä hänen jalkapöydälleen vain vaivoin.
"Rauhoituhan nyt vähän", latino puuskahti ja tunsi hevosen ulkoisen kireyden tarttuvan itsensä sisälle. Hän ei halunnut hermostua, sillä se ruokkisi vielä lisää Riepun riekkumista.

Kilpailut alkoivat ja Sarah nousi Riepun selkään jo nyt. Hän oli laittanut ruunalle enkkuviltin, jotta tämä pysyisi lämpimänä ja koulusatula tuntui liukkaalta viltin alla. Sarah toivoi, että heidän verryttelyvuoronsa tulisi nopeasti, ettei Riepu keksisi mitään pelästymisen aihetta ja että Sarah itse pysyisi sen selässä ja lämpimänä siihen saakka. Mielellään myös sen jälkeen.

Vihdoin heidän luokkansa alkoi, Riepu tuntui vieläkin virkeältä, vaikka Sarah oli kävellyt sen kanssa kilpailualueen läheisyydessä jo pitkään. He olivat eksyneet lyhyelle maastoretkellekin, mutta silti valkoinen ruuna höyrysi, kun latino nosti sen kanssa ravin otettuaan enkkuviltin pois sen selästä. Sarah keskittyi omaan ratsastukseensa, hän halusi saada suljettua kaiken ympäriltään pois, vaikka siinä olikin riskinä, ettei kuulisi, kun hänen tulisi siirtyä radalle. Koko maailma hävisi heidän ympäriltään ja nainen ratsasti kuumaa hevosta taivutuksilla, väistöillä ja pysähdysharjoituksilla paremmin kuulolle. Riepu olisi omaan tyyliinsä vain juosta, mutta Sarah piti paketin kasassa ja he olivat valmiita, kun vihdoin kuulutettiin heidän olevan seuraavia.

Sarah hengähti syvään ja tarkisti vielä, että he olivat virheettömässä kunnossa ja ratsasti Riepun radalle tuomareiden ja katsojien eteen. Nainen hymyili aavistuksen, laski askeleet ja pidätti sormilla sekä vatsalihaksillaan, tuntien hevosen allaan pysähtyvän tasajaloin. Sarah irroitti kätensä ohjista, vei sen terävällä liikkeellä sivulle ja nyökkäsi suoran toisessa päässä olevalle tuomarille alkutervehdyksen.

(409 sanaa) #tietähtiin2019

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 488

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Riepun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 28.02.19 20:08

26.02.2019 / Amandan kouluvalmennus

Riepu oli väsyneen oloinen, kun harjasin sitä verkkaisesti ruunan omassa karsinassa. Sen valkoinen karvapeite oli melko puhdas jo alkujaan, Ellie oli klipannut sen karvat siististi. Edellispäivän Tie Tähtiin kilpailuiden Helppo A luokan voitto jaksoi vieläkin hymyilyttää, vaikka tiesin, että pian joutuisin siitä huolimatta hikoilemaan ihan yhtä lailla, kuin olin Kalla CUP:in sijojen jälkeenkin hikoillut.
Vilkaisin rannekelloa ja nostin jakkaran karsinan puolelle. Annoin Riepun haistella sitä hetken ja kiipesin sitten sen päälle seisomaan. Valkoisen hevosen harja taipui kauniille, tasaiselle hollantilaiselle letille. Olin aina rakastanut laittaa hevosia virheettömään esiintymiskuntoon, eikä sillä ollut väliä oliko edessä kilpailut vaiko Amandan valtavan rento kouluvalmennus.




Olisikohan mahdollista vain rentouttaa kaikki lihakset ja valua perunasäkin lailla Riepun selästä maneesin pohjalle? Huomaisikohan kukaan, jos Riepu jatkaisi vain itsenäisesti siksak-väistöjen tekemistä? Riepun väsymys oli väistynyt, olihan sen huippukunnossa oleva kilpailuhevonen, kuntoonlaiton raukeudesta ei ollut enää ripaustakaan jäljellä. Kovasta treenauksesta huolimatta omat lihakseni huusivat kuitenkin hoosiannaa, enkä tahtonut jaksaa lopputunnista enää pitää itseäni edes pystyssä satulassa. Riepu tietenkin huomasi sen ja ryhtyi possuilemaan juuri, kun se oli näyttänyt Amandankin mielestä hetken siedettävältä.
"Ratsasta sitä hevosta, tai häivy maneesista", Amanda kivahti ja keräsin jostain varavarastojen varavarastosta vielä ripauksen energiaa. Enää kymmenen minuuttia ja saisin lysähtää Riepun kaulalle ja kuolla pois.




"Can you bring me a drink, churri, I'm so thristy", anoin ja katsoin collareissa keittiössä pyörivää miestä väsyneesti.
"Sparkling wine or water?" Thomas kysyi käsi jääkapin ovenkahvalla.
"Mmmm", mietin ja uppouduin syvemmälle sohvan uumeniin vilttini kanssa.
"Both?" vastasin lopulta virnistäen.
"Sure", Thomas vastasi naurahtaen ja otti jääkaapista sekä kuoharipullon, että vesipikarin. Seurasin kuinka brunette kaatoi vettä pitkään lasiin ja kuohuvaa etikettivirheellisesti viskilasiin. Mies kaatoi itselleen myös lasillisen ja kantoi sitten kaikki kolme lasia olohuoneen pöydälle.
"There you go, dear", Thomas sanoi ja otin vesilasin ensin sormieni väliin. Televisiossa pyöri jokin toimintaleffa, kun painauduin lämpimän miehen kylkeen kiinni.
"Thank you, churri."


_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 488

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Riepun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 03.03.19 9:33

03.03.2019 / Annen kouluvalmennus

Ajatukseni olivat jossain tuhannen kilometrin päässä. Tai ei ehkä ihan niin kaukana, sillä Kalla sijaitsi paljon lähempänä, joten kilometrit olivat laskettavissa melkein kymmenillä. Sokan siskosten malliston lanseeraustilaisuus oli aiheuttanut pahanpäiväisen krapulan eiliselle ja sen juomisen oli ehdottomasti laittanut alulle ahdistuksen kaltainen innostus. Thomas oli ottanut valtavan askeleen eteenpäin meidän suhteessa ja oli yhtäkkiä ehdottanut, että jos menisimme katsomaan uutta asuntoa, johon me molemmat muuttaisimme. Edes rakkaudentunnustus ei ollut ahdistanut niin paljoa, mutta samalla olin ihan mielettömän innoissani asiasta. Juominen oli toki helpottanut jännitystä huomattavasti ja siksi alkoholia oli kaadettu ihan reilulla otteella kurkusta alas.

Krapulaan palatakseni, en ollut hetkeen keskittynyt niin kovin alkuverryttelyissä pelkästään suoraan ratsastamiseen. Riepu tanssahteli allani, kuin mikäkin showhevonen konsanaan, ruuna pärski ja nosti kaulaansa vieläkin ryhdikkäämmäksi. Sen takaosa taipui sivulle ja painoin ulkopohkeen kanssa sitä takaisin suoraksi. Laukan nostaminen oli helppoa, mutta sen hallitseminen ei niinkään. Riepu oli hevonen, joka nautti vauhdista ja vaarallisista tilanteista, sen mielestä esteradallakin selvisi parhaiten, kun pisti silmät kiinni ja pidensi laukka-askelta tarpeeksi.
"Parempi kontrolli Riepulla", Anne huomautti ja tein valtavasti puolipidätteitä saadakseni pääty-ympyrällä laukkaavan kimon hillitsemään vauhtiaan. Daniel Susineva oli melkein kuukausi sitten sanonut valmennuksessaan, että ratsastin eleettömästi, joka tietysti olisi pitänyt olla kehu, mutta miehen mielestä juuri minun eleettömyyteni oli pikkusievää ja sitä kautta voimatonta. Riepulla oli voimaa, mutta ei pikkusievyyttä, joten kai me oltiin oikea tehoduo. Me oltiin voitettu Hukkasuossa Helppo A ja mä tunsin miten muiden ratsukoiden silmät olivat meidän selässä.
Pikkusievästä raivokkaaseen kilpailuratsastukseen ihan millipelillä.

Ravilisäys lävistäjällä läväytti katsojille kunnon esityksen. Riepu lähti lennokkaasti eteen, sen etukaviot nousivat nykien ylös ja mä tiesin miten hienolta se näytti. Ruunan kuolaintuntuma väheni joka askeleella, vaikka kuinka tein töitä ja pidin paketin näennäisesti kasassa, tiesin olevani kusessa lisäyksen toisessa päässä. Anne oli painottanut ratsastamaan siistit kulmat ja saamaan hevonen tasapainoon, jouduin pusertamaan kaiken taitoni, jotta sain Riepun kokoamaan itsensä takaisin suoran toisessa päässä. Hannover osasi näyttää valtavan hienolta, mutta tajusin, ettei sitä millään pikkusievällä ratsastettu siinä mielentilassa. Mä opin pikkuhiljaa saamaan sen voiman ja taidon sinne eleettömän ratsastuksen taustalle.

Loppuverryttelyssä pyyhin huolettoman näköisesti hikikarpaloita otsaltani. Jos joku kehtaisi väittää, että olin ratsastanut luokan voittoon helpolla hevosella, saattaisin keskustella asiasta lisää tallin takana, poissa uteliailta silmiltä. Riepu oli saanut mut hikoilemaan ensimmäisestä ratsastuskerrasta alkaen, eikä intensiivisestä kuntosali- ja ratsastustreenistä huolimatta ollut vielä kertaakaan päästänyt mua vähemmällä.
Se ei todella ollut hevonen, joka antaisi kaiken ilmaiseksi ratsastajalleen.

Vaativan ryhmän alkaessa riisuin Riepulta kaikki varusteet ja loimitin sen huolellisesti. Vaikka talvi oli antamassa tilaa keväälle, ilma oli edelleen pakkasen puolella ja kimon kylmettäminen ei kuulunut suunnitelmiini. Saisin ratsastaa sillä vielä muutaman valmennuksen verran, kunnes Effi olisi takaisin kunnossa varsaloman jäljiltä. Sen jälkeen en ainakaan saisi ruusukkeita kilpailuista ihan vain hevosen takia. Effin kanssa jokainen ruusuke olisi tahtojen taiston takana.
"Kiitos Riepu tästä päivästä", kuiskasin ruunan korvaan ja lähdin kävelyttämään sitä pitkin Seppeleen tallipihaa. Nitan valmennus kestäisi vielä ainakin puoli tuntia ja meillä olisi hyvin aikaa vähän kierrellä maisemareittiä.

(466 sanaa) #tietähtiin2019

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 488

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Riepun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 05.03.19 11:41

05.03.2019 / Amandan kouluvalmennus

Pysäköin valkoisen bemarin hiekoitetulle parkkipaikalle. Viime yö oli mennyt neljään asti töissä, sen jälkeen olin normaaliin tapaan käynyt juoksemassa 20 kilometrin lenkin, tehnyt lihaskuntotreeniä, käynyt suihkussa ja mennyt nukkumaan. Uni oli kuitenkin katkennut hyvin lyhyeeseen, kun abuela oli vaatimalla vaatinut päästä shoppailemaan. Olin yrittänyt luikerrella naisen otteesta, mutta kun abuela sai jotain päähänsä, oli ihan turha väittää vastaan. Niinpä olin kuskannut meitä kymmenestä kolmeen ympäri naapurikyliä hakemassa mitä ihmeellisempiä asioita. Eihän mun olisi pitänyt yllättyä, että reissussa meni viisi tuntia ruokailuineen.

Kolmelta oli ollut liian myöhäistä ruveta nukkumaan, koska mun oli oltava tallilla jo viideltä, jotta ehdin hoitaa Riepun kunnolla valmennuskuntoon.

Kävelin tammatallin ohitse nelostarhalle, jossa kimo hevonen odotti loimivuoren alla. Adelina oli luonnollisesti hakenut jo Lefan sisälle, joten sain varoa päästämästä Sipsiä portista samalla, kun pujahdimme siitä Riepun kanssa ulos tarhasta. Parkkipaikka oli ollut täynnä trailereita, joten valmennuksiin oli saapunut paljon väkeä tallin ulkopuolelta. Tuntui kamalan hienolta taluttaa tarhasta suoraan puhtaana säilynyt kimo hevonen yksäritalliin. Suljin ruunan sen omaan karsinaan ja kävin sitten hakemassa heinäkassiin hieman täytettä ja kävelin takaisin seiskakarsinalle.
Riepun syödessä heiniä tyytyväisenä ryhdyin harjaamaan sitä ja kävin koko hevosen läpi todella huolellisesti. Nyt edustaisimme vielä enemmän kotitallia, eikä Amandan haukankatseen alla virheisiin olisi tilaa.

Katseeni vaelteli hetken aikaa muissa ratsukoissa. Huomasin maneesin toisen kimon selässä olevan ratsastajan katseen, se sai kulmani hieman kohoamaan. Yritin muistella miehen nimeä, mutta en saanut sitä millään päähän. Muistin etäisesti, että ratsukko oli ollut samassa valmennuksessa Seppeleessä, mutta silloin olin ollut liian keskittynyt selviämään toisen päivän krapulasta, että olisin muistanut tarkasti.
Amandan jämäkkä käsky sai katseeni siirtymään edessä aukeavaan uraan. Yhden sanan myötä huomasin istuntani muuttuvan jo automaattisesti syvemmäksi, tunsin Riepun askeleet paremmin satulan läpi ja ruunan niska kohosi korkeammalle. Kai sekin jo tiesi omistajansa äänensävystä, että koska piti skarpata.

"Jos haluatte näyttää ammattilaisilta, olkaa valmiita maksamaan siitä. Te pulitatte pitkän pennin taitojenne kehittämisestä valmennuksissa, mutta pihistätte varusteista. Ei ole samantekevää, missä ratsastushousuissa liimaatte peppunne ja mihin satulaan. Ei ole samantekevää, mikä huopa satulan alla on, tai minkä takin alla vatsalihaksenne hikoilevat. Yksityiskohdat ratkaisevat kokonaiskuvassa, eikä ole pahitteeksi, jos sen lisäksi näytätte helvetin hyviltä", Amanda paasasi ja kädet puuskassa mittaili Sarahia ja Riepua terävällä katseellaan. "Sinistä. Mm-m, ei huono."

Onneksi kävelimme siinä vaiheessa lyhyitä välikäyntejä (tai välikuolemakäyntejä, jos todenmukaisia ollaan), sillä olisin ehkä unohtanut ratsastaa sen kehun (kyllä, tämä oli Amandan mittapuulla suuri kehu) vuoksi. Yritin olla punastumatta ja istua mahdollisimman suorana satulassa, vaikka se tuntuikin kovin vaikealta yhtäkkiä. Vaikuttiko pikkuvarpaiden asento näin paljon mun olkapäiden linjaan ja selkärankaan?

(408 sanaa) #tietähtiin2019

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 488

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Riepun päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 2 / 2 Edellinen  1, 2

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa