What's up ? (on)

"Mikset muka voi luvata?" kysyin ottaessani kasvoille surullisimman murjottavan koiranpentuilmeen, jonka vain osasin.
"Ainakaan et nuku sen vieressä tai halaile sitä tai muutenkaan millään tapaa flirttaile", luettelin miehelle sopivia käyttäytymissääntöjä. "Ja voisit vaikka laittaa mulle viestiä, jos törmäät siihen, ihan vaan koska mun on hyvä tietää."

"Ja sähän et oo enää millään tavalla kiinnostunu siitä, ethän?"

Hymyilin naiselle luottavaisesti
"Ei oo pelkoo minkäälaisest flirtistä. Markus on oikeesti fiksu." Mies oli rehellinen jos kyseessä oli toinen pariskunta. Siitä ei ollu epäilystä.

"Meijän ero oli tosi ruma ja sekava. Sen jälkeen en oo pahemmi muistellu koko ihmistä joten vaivatta voin vastaa sun kysymykseen: en."

Tutkailin miehen ilmettä hetken, ennen kuin ilmeeni muuttui pieneksi hymyksi ja marssin halaamaan miestä omistavasti.
"Okei, uskotaan", hymähdin, mutta olin valmis pitämään varani kaikenmaailman Markuksia ja Jonnia vastaan.

"Onko nyt kaikki vakavat ja hankalat aiheet käyty läpi, vai vieläkö on jotain?" virnistin miehelle.

Ellie tuli mun luo ja kieto kätensä mun ympärille. Vetäsin naisen jaloiltaan istuu mun syliin ja haroin vaaleita hiuksia.
"Yks juttu olis... Ei mikää kovin vakava mut se vaatii pakkaamista ja siirtymistä paikasta A paikkaan B..." katsoin hymyillen sinisiin silmiin joissa uteliaisuus heräili.

"Ai vietkö sä mut jonnekin matkalle? Pariisiin?" henkäisin innostuneena. Kuinka romanttista, rakastin Pariisia.

"Koska lähdetään?"

Blondi oli sulonen aina innostuessaan jostain. Naurahdin ja painoin pääni tämän olalle.
"Englantiin. Jos siis haluut. Ite meen sinne jouluks ja tuun vast vuoden vaihteen jälkeen takasin. Haluun olla siellä nyt mahollisimman pitkään jos Nana... you know..." sanoin suoraan. Tiesin Ellien odottaneen jotain romanttista.

Ei siis Pariisiin. Mielialani latistui aavituksen, mutta hymyilin silti iloisena.
"Tottakai mä haluan! Ja voidaan käydä samalla siellä Pariisissakin", hihkaisin. "Oih, en malta odottaa niitä shoppailukierroksia, siellä on ihan mahtavia paikkoja! Ja romanttisia kahviloita ja ravintoloita!"
Ehdin jo innostua niin suuresti siitä, että pääsisin vihdoin pois Suomesta - edes hetkeksi, että olin lähes unohtaa uudenvuoden gaalaillan Zenissä.

"Minkälaisen ajan sä ajattelit että mä voisin olla? Ja kai me silti mennään sinne Zenin gaalailtaan? Mä olen jo ilmoittautunut, enkä mä voi mennä ilman avecia", tiedustelin aavistuksen huolestuneena.

Ellie puhkui intoa ja näky sai mut onnelliseks. Blondi kuitenki vakavoitu hetkessä ja uteli ajankohtaa. Unohinko mä jotain?
"Mietin aattoviikon maanantaina menoa ja loppiaisen aikaan takasin. Oonko unohtanu jotai vai onks sul jotai mun pään menoks ?" naurahdin ja pussasin tyttöä poskelle.

"Se Zenin gaalailta uutena vuotena!" parahdin. "Et kai sä kuvitellut, että voisit jättää menemättä? Toi ajankohta kuulostaa muuten täydelliseltä, mutta uus vuos me vietetään kyllä siellä gaalassa, Latviassa", sanoin varmalla äänellä, suostumatta kuuntelemaan miehen vastaväitteitä. Sitä paitsi, kuka hullu haluaisi kieltäytyä hienoista tanssiaisista?

Tiesin gaalaillan olevan tärkee blondille, mut ymmärskö blondi et mun paras ystävä ja elämän peruskallio saatto kadota mun elämästä ihan millä tahansa sekunnilla? Ellie hirttäis mut jos jättäisin Zenin reissun väliin, mut mä en haluis jättää päivääkää väliin, jonka voisin viettää Nanan kanssa

"Juttelen Thomaksen kans, mut eiköhän me sinne Zeniin päästä..." sanoin viimein osittain luovuttaneena ja pettyneenä.

Olin vähän tyytymätön miehen pettyneeseen äänensävyyn. Eikai siellä gaalaillasa nyt noin tylsää olisi.
"Se on vaan yksi ilta, sitten voidaan palata takaisin", sanoin Jonnylle lohduttavasti.
"Pariisista löytyisi varmasti ihan mielettömän upeita tanssiaispukuja!" Äänensävyni palasi takaisin innostuneeseen.

Mul suoraan sanoen pisti vähän vihaks Ellien innostuneisuus päästä Englannin kautta Ranskaan ettii mekkoa gaalaan. Syy miks mä lähen britteihin on esitellä Ellie Nanalle enne ku olis liia myöhästä.

Kevyesti tuuppasin blondin seisomaan ja sanaakaan sanomatta pakenin itse parvekkeelle. Kaipasin raitista ilmaa. Filtterin läpi.

Jonny ei vaikuttanut läheskään yhtä innokkaalta Pariisin tanssiaispuvuista ja työnsi minut pois sylistään, harppoen sanaakaan sanomatta parvekkeelle. Kai sain sentään vähän olla innoissani, en ollut hetkeen käynyt missään Kallan ulkopuolella. Huokaisin itsekseni ristien käteni puuskaan ja pyöräytin silmiäni.

Muutaman minuutin kuluttua lähdin seuraamaan Jonnya parvekkeelle, jossa mies seisoi kaiteeseen nojaillen pyöritellen tupakkaa sormissaan.
"Hei sori", hymähdin. "Mä vaan vähän innostuin."

Suljin oven perässäni ja sytytin tupakan. Ulkona oli pimeää, vaikka maassa makaava lumi heijastiki osan katuvaloista säteilevän valon takasin ylös. Tupakan puolessa välissä kuulin parvekkeen oven avautuvan mun takana.
"Ei se mitää" kohtasin blondin katseen "Oon mäki innoissani siit et pääsen lähtee sun kans pois täst draamavaltakunnast" naureskelin.

"Mua vaa enite hermostuttaa esitellä sua Nanalle" myönsin.

Kiedoin käteni miehen ympärille rutistaen hellästi.
"Joo, tää draama sais kyllä jo hetkeksi riittää", hymähdin ja tumppasin tupakan Jonnyn puolesta.

"Miks? Me tullaan varmasti ihan hyvin toimeen", sanoin miehelle hymyillen.

"En mä sitä epäile" virnistin. "Enemmä vaa pelkään et Nana vie sut multa, ku oot nii ihana ja kaunis..." otin Ellien mun käsivarsien suojaan ja pussasin blondia kaulalle.