Heidin elämää

Siirry alas

Heidin elämää

Viesti kirjoittaja Heidi N. lähetetty 22.11.17 20:36

Tallin/Cariadin ulkopuolista elämää

_________________
Cariad asuu Kaajapuroilla
avatar
Heidi N.
Kaajapurolainen

Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 185

http://teepa.net/h/cariad.php

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Heidin elämää

Viesti kirjoittaja Heidi N. lähetetty 22.11.17 20:36

22.11.2017

Pysäytin autoni Purtsien tallille, kello oli vasta seitsemän ja tallipiha oli täysin hiljainen ja pimeä himmeitä ulkovaloja lukuun ottamatta. Sammutin auton moottorin, hyppäsin alas penkiltä ja suljin oven takanani. Kävelin reippain askelin tallirakennukseen ja sytytin toisen puolen valot, hevoset hörisivät tervetuliaiseksi. Hain rehukärryn ja jaoin hevosten aamuruoat karsinoihin, sen jälkeen annoin kaikille pienen nipun heinää ja lähdin viemään aamuheiniä tarhoihin ja pihatolle.
Tottunein ottein hevoset olivat hetken päästä loimet niskassaan ulkona, syömässä heiniä ja katselemassa ympärilleen. Hienoinen usva laskeutui aukealle tilalle juuri ennen lyhyttä auringonnousua, kevyt lumisade jatkui ja pilvet peittivät nousseen auringon taakseen nopeasti.

”Heidi, tule kahville”, talon emäntä Tiina huuteli päärakennukselta ja minä suuntasin sinne suorinta tietä, karsinat ehtisi siivota sen jälkeenkin.
”Kiitos”, totesin sisään astuessani ja hymyilin leveästi. Riisuin kaulahuivin ja toppatakin päältäni, sekä lumiset kengät jaloistani paljastaen harmaa-punaiset villasukat. Seurasin naista tuvan puolelle, jossa Pekka istuskeli jalka keittiön tuolilla kevyesti paketoituna.
”Huomenta, kuinkas jalka jaksaa?” tervehdin ja otin vastaan kiitollisena lämpimän kahvikupin.
”Paranemaan päin, kiitos vielä, että jaksat auttaa tallissa”, mies kertoi ja hymyilin vastaukseksi.
”Tottakai, nopeasti tuo on hoidettu, ei vaiva eikä mikään.”

Kahvikupillisen jälkeen kiitin syvästi pariskuntaa vieraanvaraisuudestaan ja olin jo lähdössä jatkamaan töitäni, kun Pekka pysäytti matkani kysymyksellään.
”Heidi, inhottaa pyytää vielä lisää, kun olet noin kiltisti auttanut tallissa, mutta olisiko mahdollista pyytää vielä yhtä palvelusta tänään tallinteon jälkeen?” miehen äänestä kuului läpi selkeästi se, ettei tämä pyytänyt mielellään apua.
”Tietenkin autan, mitä tahansa”, vastasin epäröimättä.
”Tule käymään kun saat tallin valmiiksi”, Pekka totesi ja minä nyökkäsin hymyillen.

Karsinoiden siivous kävi nopeasti, purukuivitus oli anteeksiantamaton, mutta onneksi sekin oli vain tottumiskysymys. Lakaisin kuivittamisen jälkeen käytävän ja laitoin karsinoihin heinää sisäänhakua varten valmiiksi. Tarkistin vielä, että kaikki oli valmista ja suljin tallista valot ja oven.
Kävelin takaisin asuinrakennukseen varmistettuani, että hevosilla oli kaikki hyvin pihalla, kello oli vajaa kymmenen eikä lumisade ollut onneksi lisääntynyt aamun aikana. Riisuuduin taas eteisessä ulkovaatteistani ja kävelin tuvan puolelle koputtaen eteisen oveen kohteliaasti.
”Talli on valmis”, kerroin tuvassa edelleen istuvalle Pekalle, Tiina oli kadonnut johonkin huoneesta.
”Kiitos tuhannesti”, Pekka hymyili ja viittoi minua istumaan viereensä.
”Mitäs palvelusta vailla olisit?” kysyin mieheltä mennen suoraan asiaan.
”Olet varmasti huomannut, että Verneri on ollut kateissa muutaman päivän, siksi pyysimmekin sinua auttamaan tallissa”, Pekka aloitti ja nyökkäsin hymyillen kohteliaasti. Tapoihini ei ollut udella enkä aloittanut sitä nytkään.
”Kyse ei ole siis mistään vakavasta, mutta hän on joutunut toipumaan sairaalassa tämän ajan ja pyysi nyt minua hakemaan hänet kotiin. Jalkani takia en kuitenkaan voi ajaa ja Tiinalla on myös tämän päivän osalta liian kiire aikataulu, niin ajattelin kysyä jos sinä voisit mitenkään hakea Vernerin ja tuoda hänet tänne? Tottakai saat kieltäytyä, järjestämme asian muuten tietenkin, mutta ajattelin kysyä silti, jos sinulle sopisi?”
Pidin lyhyen mietintätauon, jonka jälkeen nyökkäsin.
”Tietysti voin hakea hänet, mihin aikaan?”
”Mahtavaa, vaikka heti, jos sinulle sopii?”
”Sopii, ilmoita Vernerille, että kyyti on siellä piakkoin”, hymyilin ja lähdin saman tien ulko-ovea kohden.
”Kiitos, Heidi, olemme sinulle paljon velkaa. Voidaan vaikka keskustella ensi kuun vuokrasta vielä”, Pekka kiitti. Hymyilin tälle ja heilautin kättäni.
”Mielelläni minä autan”, vastasin ja poistuin talosta.

Ajomatka sairaalalle oli nopeasti ohitse, hidastin vauhtia alueelle päästyäni ja vihdoin havaitsin etsimäni istumassa penkillä etuoven ulkopuolella. Pysäytin autoni ja avasin matkustajan puolen ikkunan.
”Verkku, sun kyyti ois täällä”, huikkasin toiselle ja hymyilin leveästi. Hätkähtäen mies nosti kasvonsa käsistään ja kasvoilla kävi hämmennys ja jokin toinen ilme, joka muistutti aavistuksen häpeää.
Onneksi Verneri ei kysellyt enempää, vaan hyppäsi auton penkille minun sulkiessa ikkunan. Ajomatka Purtseille sujui hiljaisuuden vallitessa, minua totta kai kiinnosti tietää, mutta en kysynyt, koska ei ollut minun paikkani kysyä.
Pysäytettyäni auton tallin pihalle katsahdin vieressäni istuvaan mieheen.
”Mä haluan vaan sanoa sen, että jos susta joskus tuntuu sieltä, että sä haluat puhua jostain, niin mä kuuntelen mielelläni”, sanoin tummaverikölle ja hymyilin aidosti ystävällisesti. Kertoen siten, että tarkoitin sanojani.
Mies nyökkäsi, kiitti kyydistä ja poistui ajoneuvosta. Seurasin katseellani tämän kävelyä asuintalolle ja vasta, kun ulko-ovi sulki miehen olemuksen näkökentästäni jatkoin matkaani kotiin.

_________________
Cariad asuu Kaajapuroilla
avatar
Heidi N.
Kaajapurolainen

Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 185

http://teepa.net/h/cariad.php

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Heidin elämää

Viesti kirjoittaja Heidi N. lähetetty 11.12.17 14:08

06.12.2017 #suomi100

Pysäköin autoni Auburnin kartanon pihalle ja sammutin moottorin. Auton perässä olevasta trailerista kuului vaativa hirnahdus, tallin pihassa oli paljon autoja ja uskoin, että suurin osa itsenäisyyspäivän ratsukoista olivat jo melkein valmiita lähtöön. Olin myöhässä, koska Valero oli päättänyt heittäytyä hankalaksi kotona, mutta onneksi sillä oli jo satula selässä ja minun tarvitsi vain laittaa sille suitset ja ottaa se ulos autosta. Päälläni oli mustat ratsastushousut ja siisti musta toppatakki, en ollut ihan varma miten tapahtumaan olisi pitänyt pukeutua. Sain pujotettua kanget melko helposti rautiaan orin päähän trailerissa ja se käveli onneksi jo huomattavasti rauhallisemman oloisena ulos kopista. Suoristin hieman harmaata paksua vilttiä, joka ylettyi orin kaulalta sen pepun päälle, takaosassa oli koristeellinen hopeisista nyöreistä tehty häntäremmi, jonka olin ommellut vilttiin, jotta se pysyisi paremmin rautiaan päällä.

Laskin jalustimet alas ja kiristin vielä satulavyön, sivusilmällä huomasin, että tallin pihalle ilmestyi yhä useampi ratsukko. Ketterästi nousin Valeron selkään, se ryhdistäytyi silmissä nähtyään vieraita hevosia, kun Amanda tuli tallista Leevin kanssa, joka pörheänä huuteli ilmoille hävyyttömyyksiä, Valero päätti ruveta sikailemaan ja huutamaan Leeville takaisin. Tumman orin silmät naulautuivat meihin ja napautin terävästi Valeroa kylkeen vaatien sen huomion takaisin itseeni. Tänne ei tultu machoilemaan, varsinkaan omistajattaren silmäterän kanssa. Tilanne meni ohi ja saatoin mennä hieman lähemmäs väkijoukkoa orini kanssa, jotta kuulisin mahdolliset ohjeistukset.

Meidät käskettiin joukon viimeiseksi, mihin olin tyytyväinen, sillä sieltä saisin parhaiten kontrolloitua vieraassa joukossa omaa hevostani, joka onneksi oli kyllä jo todennut, että emäntä ei nukkunut tälläkään kertaa siellä selässä. Matka hautuumaalle sujui hiljaisuudessa ja uskon, että jokaisen mielessä oli Suomi ja sen uskomaton matka itsenäisyyteen. Yritin miettiä mitä omalle elämälleni ja erityisesti hevosilleni tapahtuisi, jos nyt syttyisi sota. Samassa ajatukseni karkasi Verneriin, mitä miehen oli täytynyt kohdata elämänsä aikana, huokaisten siirsin katseeni maisemiin, jotka olivat lumen peitossa, ympärillä oli ihan hiljaista hevosten kavioiden äänien ollessa ainoa äänenlähde. Oli aika iso juttu saada olla osa tätä kulkuetta ja osa Suomea.

_________________
Cariad asuu Kaajapuroilla
avatar
Heidi N.
Kaajapurolainen

Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 185

http://teepa.net/h/cariad.php

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Heidin elämää

Viesti kirjoittaja Heidi N. lähetetty 04.03.18 14:48

04.03.2018

Mä en muista mitä unta olin nähnyt. Sen oli pakko olla jotain hyvää ja rauhallista, koska mä muistan heränneeni onnellisena ja unisena. Siihen taisi mennä pari sekuntia, että olin tajunnut, ettei se ollutkaan mun herätyskello, joka oli herättänyt mut. Että mä kuulin korvia särkevän piippauksen makuuhuoneen katosta ja tajusin näkeväni savuverhon katonrajasta. Helvetti.

Mulla oli ollut päälläni vain vaalea ohut silkkinen yöpaita, sängyn vierestä olin saanut napattua puhelimeni, lompakon, avaimet ja farkut sekä flanelliruutupuseron. Mä olin pudottautunut lattialle ja näppäillyt 112 puhelimeeni ja painanut vihreää. Täällä palaa.

Oli ihan mahdotonta suunnistaa pimeässä, savun täyttämässä asunnossa. Yhtäkkiä en enää muistanut mistä kääntyä, että pääsisin keittiöön ja ulos. Olin törmännyt pöydänkulmaan ja saanut vertavuotavan haavan päähäni. Jotenkin olin selvinnyt ulko-ovelle ja sekunnin katsoin kauhuissani punaista liekkimerta takanani, minun kotini.

Palokunta oli saapunut ihan älyttömän nopeasti. Mun päälle oli heitetty raskas villahuopa ja mut oli kävelytetty saapuneeseen ambulanssiin, jossa joku nimetön ja kasvoton hahmo tarkisti mun päävamman ja koitti kysyä jotain.

Mä pystyin vain katsomaan omaa kotiani, joka nyt katosi tulimeren ja savupilven alle. Luojan kiitos autotalli oli kauempana talosta, mä huomasin ajattelevani ja nauroin ääneen.

"Oliko talossa lisäksenne joku? Ihminen tai eläin?" mä havauduin haaveistani hetkeksi.
"Ei", sain vastattua ja ääneni kuulosti ihan vieraalta. Keuhkoni tuntuivat raskailta ja yskin hieman.
"Rouva, viemme teidät nyt sairaalaan tutkittavaksi häkämyrkytyksen varalta", sanoi vieras ääni vierelläni. Mä nauroin taas. En mä mikään rouva ollut.

Seuraavat tunnit kuluivat sumussa, valojen välkettä, kamalasti ihmisiä ja lopulta ahdistava hiljaisuus, jota koristi satunnainen yskä tai nyyhkäisy. Mä en oikein osannut ajatella missä mä olin, mä olin ihan varma, että kohta heräisin painajaisesta tutusta sängystä herätyskelloon, joka kertoisi uuden päivän alkavan ja että pitäisi lähteä ratsastamaan ja töihin.
Joku mies tuli mun sängyn viereen.
"Täällä olisi pari poliisia, ne haluaisi keskustella sun kanssasi, jaksaisitko?"
Mä mietin, että nytkö ne syyttäisi mua oman taloni polttamisesta ja lukitsisi vankilaan? Nyökkäsin vaitonaisena.

Poliisit kysyivät kamalan paljon kysymyksiä, mihin mulla ei ollut antaa vastauksia. Siitä ne tuntuivat ainakin olevan tyytyväisiä, että en polttanut ja että olin viimeksi käyttänyt hellaa viikko sitten. Ne sanoivat, että talosta oli enää perustukset jäljellä ja että autotalli oli säilynyt ehjänä.

Uutisissa kerrottiin parin tunnin päästä, kuinka yksikerroksinen omakotitalo oli tuhoutunut täysin tulipalossa. Mä katsoin kuvaa mun rakkaasta kodistani, joka vielä vähän savusi ja oli pelkkää romua täynnä. Mun koko elämäni hevosia ja autoa lukuunottamatta oli palanut tuhkaksi. Yhtäkkiä mä huomasin, että kyyneleet oli täyttäneet mun näkökentän. Mitä hittoa mä nyt tekisin?

_________________
Cariad asuu Kaajapuroilla
avatar
Heidi N.
Kaajapurolainen

Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 185

http://teepa.net/h/cariad.php

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Heidin elämää

Viesti kirjoittaja Heidi N. lähetetty 06.03.18 22:28

06.03.2018

Mä olin joutunut olemaan sairaalassa pari yötä, koska olin hengittänyt savua ilmeisesti vähän enemmänkin ja lääkärit halus pitää mua tarkkailussa. Vihdoin ne päästi mut lähtemään ja huomasin olevani uuden ongelman edessä - mihin mä nyt menisin? Seisoin sairaalan uloskäynnillä, kuin eksynyt koiranpentu ja mietin kuumeisesti mitä tekisin. Mietin, että voisin soittaa jollekkin ja pyytää nukkumapaikkaa muutamaksi yöksi, mutta en tuntenut ketään täältä ihan niin hyvin, että olisin kehdannut tarttua puhelimeen ja näppäillä numeron näytölle. Vai tunsinko? Pian huomasin katselevani Vernerin numeroa mun puhelimessa, mutta sitten iski epävarmuus ja siirryin Gabriellan kohdalle yhteystiedoissa. Sen hevonen sentään asui mun tallilla, mutta silti mä suljin sovelluksen soittamatta kenellekään. Olisin joutunut kuitenkin selittämään majapaikan tarpeen takana olevan syyn enkä totta puhuakseni ollut siihen vielä valmis.

Niinpä mä kävelin ovien edessä olevan taksin takapenkille ja sanoin oman osoitteeni katkeruus äänessäni. Mä seurasin ikkunasta tuttuja maisemia, kunnes tunsin sydämessäni piston nähdessäni kotini rauniot edessäni. Taksikuski näytti tajuavan olevan kysymättä ja mä maksoin matkani ja jäin yksin seisomaan katukivetykselle.

Kävelin raskain askelin autotalliin ja istuin tutun ja turvallisen Fordin ratin taakse. Mun päässä vilahti ajatus nukkua siinä yö, mutta ajatus kauan kaivatusta suihkusta houkutteli enemmän, joten starttasin autoni ja lähdin ajamaan Kallan keskustaan.

Pysähdyin matkan varrella kauppaan, josta yritin selvitä mahdollisimman nopeasti, hakien vain muutaman viinipullon, kännykän laturin ja muutaman vaihtovaatteen. Muistin juuri ennen kaupan kassaa hakea hygieniaosastolta kaiken tarpeellisen ja suuntasin nopeasti takaisin autooni, josta oli tullut mun turvasatamani. Mun vaistot veivät mut hotellin pihalle ja jännityksellä kävelin tiskille ja kysyin pientä huonetta. Respapoika ojensi mulle avaimen ja hymyili rohkaisevasti, mä tajusin haisevani savulle ja kolmen päivän suihkuttomuus oli saanut mut varmasti hyvin hemaisevan näköiseksi. Suunnilleen juoksin huoneeseen ja paiskasin oven kiinni perässäni. Mä selviytyisin tästä, ihan varmasti, hoin itselleni ja kävelin suoraan suihkuun.

_________________
Cariad asuu Kaajapuroilla
avatar
Heidi N.
Kaajapurolainen

Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 185

http://teepa.net/h/cariad.php

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Heidin elämää

Viesti kirjoittaja Heidi N. lähetetty 12.03.18 0:30

11.03.2018

Löysin itseni Kaajapuron asunnon oven takaa viinipullo ja sipsipussi kädessäni. Koputin oveen ja odotin, toivottavasti Verneri ei olisi missään huitelemassa tai jonkun kanssa kotonaan, huomasin ajattelevani. Sitten kuului askeleita ja ovi avautui. Irvistin pienesti.

"Moi", älähdin ja seurasin yllättynyttä ilmettä miehen kasvoilla.
"Heidi, mitä ihmettä sä täällä teet?" Verneri kysyi ja näki kädessäni olevat eväät.
"Leffailta?" ehdotin ja vilkaisin asuntoon - näytti ainakin siltä, että mies oli yksin kotona.
"Tuu sisään", sain vastaukseksi ja hipsin asuntoon. Siellä oli siistiä, kuten aina.

"Sori, etten kysynyt etukäteen, tää oli vähän extempore idea", pahoittelin, kun Verkku oli sulkenut ulko-oven.
"Ihan yllättäen nuo leffaeväätkin ilmestyi, vai?" kuulin sarkasmin äänestä ja virnistin.
"Mä olin ostamassa niitä itselleni ja sitten ajomatkalla hotellille päädyinkin ajamaan tänne", selitin huomaamattani.
"Hotellille? Mikset sä kotiin mennyt?"

Mun sydän pysähtyi sekunniksi ja kasvoillani taisi välähtää paniikki, sillä Vernerin kasvoilla ollut huoli syveni.

Mä hengähdin syvään.

"Koska mä olen koditon. Mun asunto paloi maan tasalle viikko sitten."

Ja niin siitä tuli totta, olin sanonut sen ääneen.

Mä en tiedä kumpi yllättyi enemmän, mä vai Verneri, mutta löysin itseni karhunhalauksesta. Sipsit puristuivat meidän välissä, mutta mulle tuli vähän parempi olo ja hetken halasin takaisin.
"Viiniä?" mies kysy ja nyökkäsin. Tämä nappasi pullon kädestäni ja suuntasi keittiöön. Mä linnottauduin sohvan nurkkaan ja ryöstin itselleni viltin.

Me ei puhuttu enempää asiasta, katsottiin vaan leffaa, syötiin sipsiä ja juotiin viiniä, niinkuin myöhäisteinit konsanaan ja mulla oli ihanan turvallinen olo pitkästä aikaa. En edes huomannut kuinka silmät alkoivat ummistua ja pian olin täydessä unessa ystäväni sohvalla.
Mä en nähnyt yhtään unta tulipalosta, havahduin vasta yön pikkutunneilla hereille ja mulla meni hetki tajuta missä olin. Mun päälle oli tuotu kunnon peitto ja pään alle tyyny, hymyilin vähän ja nukahdin uudestaan rauhalliseen uneen.

Ehkä mä selviäisin tästä vielä.

_________________
Cariad asuu Kaajapuroilla
avatar
Heidi N.
Kaajapurolainen

Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 185

http://teepa.net/h/cariad.php

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Heidin elämää

Viesti kirjoittaja Heidi N. lähetetty 25.03.18 22:16

25.03.2018

Oli mun syntymäpäivä. Lahjaksi sain palomestarin tekemän raportin käsiini, jossa luokiteltiin kotini palo onnettomuudeksi. Se oli saanut alkunsa viallisesta ilmalämpöpumpusta, johon oli tullut oikosulku ja se oli syttynyt palamaan. Huonolla tuurilla sen vieressä oli ollut korkea kirjahylly täynnä pölyisiä kirjoja ja ne olivat saaneet palon leviämään normaalia nopeammin. Mä olin jotenkin saanut rauhan asian suhteen ja nyt, kun olin saanut vielä syyn selville, saisin asiat rullaamaan eteenpäin.

Mä olin ollut rohkea keskiviikkona ja laittanut hyvämaineiselle talourakoitsijalle paperit sisään, jossa pyysin häneltä pohjapiirrossuunnitelmaa sekä hinta-arviota talopaketille. Se oli ollut uuvuttava, mutta vähän myös innostava hetki. Homma alkoi pikkuhiljaa tuntumaan uudelta alulta.

Cariad oli saanut lomailla ja olin liikuttanut sitä hyvin kevyesti maastossa, sillä en halunnut pyytää nuorelta keskittymistä, kun en itsekään siihen kyennyt.
Olin nukkunut hotellissa joka yö, lukuunottamatta niitä muutamaa yötä, jotka olin salakavalasti "vahingossa" nukahtanut Vernerin sohvalle. En tiennyt oliko mies ollut siitä harmissaan, vai ei, mutta ei ainakaan ollut kehdannut mulle siitä mitään sanoa. Ne yöt olivat saaneet mun parantumiseen vauhtia, vaikkei tummaverikön sohva ollutkaan mikään mukavimmasta päästä, mutta se oli tuntunut turvalliselta.

Mä olin otettu miten ihanasti mun työntekijä Viljami yhdessä Vivianin kanssa olivat pitäneet Runiacin pystyssä ja asiakkaat tyytyväisinä niin, että mun hoidettavakseni oli jäänyt vain hopeanmusta nuorikkoni. Se oli ollut valtava helpotus ja he olivat molemmat ansainneet kunnon bonuksen.

Olin antanut itselleni syntymäpäivälahjaksi viinipullon ja karkkipussin. Löhöilin hotellin sängyllä katse telkkarissa ja huokaisin syvään. Olin kiitollinen kaikesta, mitä olin saanut ja arvostin nyt enemmän ystäviäni, kuin ennen tulipaloa. Pikkuhiljaa, askel askeleelta elämäni alkoi palautua takaisin uomilleen.

_________________
Cariad asuu Kaajapuroilla
avatar
Heidi N.
Kaajapurolainen

Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 185

http://teepa.net/h/cariad.php

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Heidin elämää

Viesti kirjoittaja Heidi N. lähetetty 16.08.18 19:23

16.08.2018

"Milo!" huudahdin ja pyyhin katseellani metsää edessäni. Pienen matkan päässä oleva puska heilahti ja ruskea koira siirtyi näkökenttääni. Sen kellertävät silmät vastasivat katseeseeni ja päätään laskien Milo jolkotti luokseni, häntäänsä hieman heiluttaen.
"Hieno poika", kehuin ja kosketin koiran päälakea.

Jatkoimme kävelemistä kohti kotia ja vähän ennen asutusaluetta komensin nuoren koiran vierelleni. Naksautin nahkahihnan koiran pantaan ja kävelimme rauhassa hiljattain aidatun omakotitalon pihaan. Suljettueni portin irroitin Milon hihnasta ja se jolkotti tyytyväisenä aiemmin saadun luun luokse.

Milo oli tullut minulle noin viikko Kanadan reissun jälkeen, sen ensimmäinen omistaja oli kouluttanut koiran hyvin. Valitettavasti mies oli kuollut onnettomuudessa ja Milon kasvattaja oli ottanut koiran takaisin itselleen. Petra oli hyvä ystäväni ja tiesin, että pennut olivat tottuneet hevosiin, niin olin luvannut ottaa koiran hoidettavakseni. Petra oli luvannut etsiä sille ajan kanssa uuden kodin, ellen sitten itse haluaisi pitää koiraa lopulta.


Pokojný Mesiac "Milo"
[balanced moon]
line Echiax

_________________
Cariad asuu Kaajapuroilla
avatar
Heidi N.
Kaajapurolainen

Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 185

http://teepa.net/h/cariad.php

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Heidin elämää

Viesti kirjoittaja Heidi N. lähetetty 02.10.18 16:24

30.09.2018 #RGesteleiri

Seisoin tallissa ratsastusvermeet päälläni muiden kanssa, kun Alexander marssi paikalle. Milon olin jättänyt huoneeseeni ja se oli jäänyt sinne tyytyväisenä sängyllään kuorsaten, joten ajatukseni olivat täysin edessä olevasta ratsastustunnista. Olisi mielenkiintoista saada Alexander opettajaksi, kun tämä oli ratsastanut jo yhdellä hevosistani, joka oli kaiken lisäksi vielä ollut oma kasvattini. Tuntui siltä, kuin mies tiesi jo vähän liikaakin taidoistani sen johdosta.

"Heidi saa pitää herneet poissa prinsessan sieraimista. Ota Malinke, hyvä, varovainen hevonen, mutta herkkis."
Kohtasin miehen ohimenevän katseen, eikä multa jäänyt näkemättä se pieni virne, joka kävi toisen huulilla.

Hevosjaon jälkeen etsin Malinken karsinan. Minua tuijotti hieno kimo holsteintamma, jolla oli selkeä estehevosen rakenne. Hymyilin hieman, tamma vaikutti hyvältä ratsulta Alexanderin tunnille.
"Malinke on Jessin puoliksi, ne on kisanneet hyvin isoilla esteillä", viereeni ilmestynyt Henrik paljasti. Miehen katse viipyi kimossa ja haikea hymy kävi tämän kasvoilla.
"Jessi on hyvä ratsastaja ja valmentaja", vastasin ja seurasin miehen reaktiota.
"Niin on", tämä vastasi ja epäilin, oliko Henrik jopa vähän ihastunut?
"Onko teillä kahdella jotain? Anteeksi, jos tungen nokkani väärään paikkaan, mutta mulle vain tuli sellainen olo", purin huultani, sillä en oikeastaan tiennyt miksi utelin asiasta.
"Kyllä mä joskus kauan sitten taisin olla vähän tykästynyt, mutta ei siitä tullut ikinä mitään. Nykyään olemme vain työkavereita", mies vastasi yllättävän reheellisesti.
"Ai. Oliko siinä jotain työympäristöä isompaa syytä?" löin itseäni ehkä vähän henkisesti nyrkillä.
"En osaa sanoa", mies vastasi olkiaan kohoittaen ja lähti sitten kävelemään poispäin.
"Onnea tunnille", tämä huikkasi vielä olkansa yli ja suuntasin itse hakemaan Malinken varusteita.

"Miksi Jessistä ja Henrikistä ei tullut pariskuntaa? Ne vaikuttaa kovin sopivilta toisilleen", utelin Alexanderilta ennen tunnin alkua. En tiennyt miksi aihe kiinnosti minua niin paljon, oliko oma rakkauselämäni niin surkea, että minun oli etsittävä sellaista muiden elämistä?
"Jessin mielestä Henrik on liian lyhyt", Alexander sivuutti asian olkiaan kohottamalla ja käveli kentän laidalle seuraamaan selkään nousevia ratsukoita.

Mietin oliko miehen sanoissa totuutta vai ei, mutta ainakin romantiikannälkäni oli toistaiseksi tyydytetty. Pitäisi oikeasti lakata seuraamasta niin paljon hömppää televisiosta ja antaa toisten suhdekiemuroiden olla.

_________________
Cariad asuu Kaajapuroilla
avatar
Heidi N.
Kaajapurolainen

Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 185

http://teepa.net/h/cariad.php

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Heidin elämää

Viesti kirjoittaja Heidi N. lähetetty 31.10.18 17:43

31.10.2018

Esteratsastusjaoksen laatuarvosteluissa

"Jännittääkö?" Heidi kuuli viereiseltä penkiltä Jusun äänen.
"Ihan hitosti", nainen vastasi ja naurahti hermostuneena.
"Mä en ole jännittänyt varmaan kenenkään arvostelua näin paljon ikinä", Heidi jatkoi ja puristi Fordin rattia kämmenet valkoisina. Takana kulkevassa trailerissa hopeanmusta tamma söi rauhassa heiniä suurisilmäisestä heinäverkosta ja katseli arkisesti maisemia ikkunasta. Heidi näki kameran näytöltä, että tallilla tehdyt sykeröt olivat edelleen säntillisesti kiinni. Carlee ei onneksi hinkannut itseään matkan varrella, tyytyi vain olemaan.

"Mä muistan, kuinka reppana se oli, kun mä vein sen Kirpun helmoista Mel Sereniin vieroituspäivänä. En voi uskoa, että siitä tuittupäästä kasvoi noin hieno hevonen ja nyt mä olen viemässä sitä viimeiseen arvosteluunsa. Missä välissä siitä tuli noin vanha?" Heidin ääni oli täynnä haikeutta, eikä tämä oikeastaan odottanut mitään vastausta kysymykseensä.
"Se on kyllä ihana", Jusu totesi ja hymyili hieman. Loppumatkan kaksikko istui hiljaisuudessa, vain radion soidessa taustalla hiljaa.

Arviointi kesti ikuisuuden, sillä arvosteltavana oli 38 hevosta. Heidi oli osallistunut tilaisuuksiin, joissa määrä oli ollut runsaampi, mutta tällä kertaa kolmekymmentäkahdeksankin oli liian kauan. Carleen vuoro koitti yhdeksäntenätoista, heti kirjavan lewitzerruunan jälkeen. Tuomarit tutkivat tarkasti tamman papereita ja halusivat nähdä Carleen rakenteen, sekä liikkeet.
Heidi oli päättänyt, että tammaa ei esitettäisi enää selästä käsin, vaikka tiesikin sen pienentävän rakenteesta saatuja pisteitä vähintään yhdellä. Carleella oli viime aikoina kipeytynyt selkä rankemmassa ratsastuksessa, eikä hypyttäminen selästä käsin tuntunut enää hyvältä. Nainen tiesi silti lähes varmaksi, että ilmankin ratsastuspistettä Carleen pisteet tulisivat riittämään. Siitä oli myös kiittäminen Jusua, joka oli mennyt ja voittanut Power Jumpin tammavanhuksen viimeisissä kilpailuissa. Se oli ollut täydellinen päätös rakkaan kilpahevosen uralle.

Pitkän odotuksen jälkeen heidät kutsuttiin uudelleen yleisön eteen kuulemaan pisteensä. Heidi oli raahannut Jusun lähes kädestä pitäen areenan keskelle kanssaan, jotta nainen saisi pidettyä Carleen ohjista, jos omistaja sattuisi vaikka pyörtymään jännityksestä. Bruneten sydän pamppaili holtittomasti ja tämä pidätti hengitystä, kun mikrofoni avattiin pienen kolahduksen kera.

"Suomenpuoliveritamma Hestia Carlee edustaa hyvää urheiluhevostyyppiä, se on menestynyt hienosti kilpailu-urallaan ja tänään sen pisteet ovat seuraavanlaiset: rakenteesta 8,5, kilpailumenestyksestä 41, suvusta 25, jälkeläisistä 20 ja lisäpisteitä täydet 15. Näin ollen Hestia Carleen yhteispistemäärä on huikeat 109,5 pistettä ja tamma palkitaan ykköspalkinnolla!"

Heidi ei ollut ikinä taistellut riemunkiljahduksia vastaan niin kovin, kuin sinä hetkenä. Hänen teki mieli hyppiä tasajalkaa ja rutistaa kaikki lähellä olevia eläviä olentoja. Lapsekkaan eleen sijaan nainen virnisti vain leveästi, niin, että tämän poskiin sattui ja otti vastaan hänelle ojennetut palkinnot ja palkintotodistuksen.

Kyyneleet valuivat onnellisena hymyilevän omistajan poskia pitkin, kun kolmikosta napattiin vielä yhteiskuva lausunnon kuulemisen päätteeksi.
"Kiitos", nainen kuiskasi ja halasi hevosensa kaulaa pitkään.

_________________
Cariad asuu Kaajapuroilla
avatar
Heidi N.
Kaajapurolainen

Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 185

http://teepa.net/h/cariad.php

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Heidin elämää

Viesti kirjoittaja Heidi N. lähetetty 01.11.18 14:03

01-07.11.2018, Siperiassa

Selviytymiskurssi Vecno Studissa.

Heidi, Milo ja ori Malachai jossakin päin Siperiaa.

_________________
Cariad asuu Kaajapuroilla
avatar
Heidi N.
Kaajapurolainen

Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 185

http://teepa.net/h/cariad.php

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Heidin elämää

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa