Loven päiväkirja

Siirry alas

Loven päiväkirja

Viesti kirjoittaja Verneri K. lähetetty 08.11.17 23:53

Hateyouloveyou 21
”Love”

hollanninpuoliveriori, 7-vuotias
omistaa Verneri Kaajapuro
omat sivut

_________________
And if you're a mess, God knows what that makes me.
KAAJAPUROJEN TALLI, LOVE & SALSA
avatar
Verneri K.
Kaajapurojen tallin omistaja

Ikä : 29
Viestien lukumäärä : 83

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Loven päiväkirja

Viesti kirjoittaja Verneri K. lähetetty 22.04.18 22:18

lauantai 14. huhtikuuta 2018
Kevätkarnevaalit, Kalla CUP 1. osakilpailu
esteratsastus, 120 cm

Love oli käyttäytynyt koko aamun kuin pahainen kakara. Muisto täydellisestä harmoniasta orin kanssa Kanadassa vain pahensi Vernerin mielialaa, kun musta ei suostunut lastautumaan traileriin. Kevään suloinen lämpö ja leskenlehdet jäivät mieheltä huomaamatta, sillä märkä tallipiha ja siinä tanssahteleva ori likasivat kuralla sotaveteraanin juuri pestyt vaatteet.

"Ensin se ei anna kiinni tarhasta, sitten sen talloo varpaat ja nyt se ei suostu edes matkustamaan", Verneri ärähti taluttaessaan vauhkoa Lovea ympyrällä lastaussillan edessä.
"Mikä hitto nyt on ongelma."
Heidi Näyhö nojasi traileria vasten ja hymyili ilkikurisesti. Ilmeisesti kaksikon vaikea aloitus päivälle oli naisesta jotenkin surkuhupaisaa, sillä hän koki tarpeelliseksi vielä naurahtaa ääneen. Verneri yritti pysähtyä, mutta Love jatkoi kaula kaarella koristen kohti kevään ensimmäisiä vihreitä ruohotupsuja.
"Rauhoitu, sehän näyttää itseasiassa älyttömän hyvältä käydessään kierroksilla", Heidi naljaili kädet puuskassa.
"Pidätteiden kanssa tosin voi tulla ongelmia."

Verneri mulkaisi brunettea murhaavasti. Love hamusi turvallaan ruohoa, mutta sotaveteraani päätti tehdä pelleilystä vihdoin, ja kerralla, lopun: musta näytti jopa hieman järkyttyneeltä, kun kymmeneen hitaasti laskenut mies ei enää murahdellutkaan, vaan kylmän viileästi kiskaisi orin matkaansa.
"Tästä ei tuu mitään hyvää", Verneri mutisi taluttaessaan edelleen sitkeästi yhteistyötä vastustelevan Loven trailerille.
"Höpö höpö", Heidi pudisteli huvittuneena päätään ja sulki lastaussillan kaksikon kiemurrellessa koppiin.

_________________
And if you're a mess, God knows what that makes me.
KAAJAPUROJEN TALLI, LOVE & SALSA
avatar
Verneri K.
Kaajapurojen tallin omistaja

Ikä : 29
Viestien lukumäärä : 83

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Loven päiväkirja

Viesti kirjoittaja Verneri K. lähetetty 09.10.18 16:58

Sun täytyy saada tietää
Auburnin kartanon maneesi
8. lokakuuta 2018

Sama tarina myös Cariadin päiväkirjassa

Verneri:

Lovella oli tapana jäädä pohkeen taakse kisoja seuraavana päivänä, mutta tänään ori reagoi pienimpäänkin hipaisuun kuin olisi saanut sähköiskun. Verneriä se ei oikeastaan haitannut, sillä hän oli tottunut reaktiivisiin hevosiin (kiitos Eelan) ja tunsi pystyvänsä keskittymään oikeisiin asioihin tahdin naputtamisen sijaan.

"Vau", Heidi huudahti Cariadin selästä. Nainen oli siirtänyt tammansa käyntiin ja seurasi kuinka Love viskoi häntäänsä ja teki lävistäjällä peräkkäin ainakin kaksi-kolme laukanvaihtoa liikaa, kun tarkoitus oli tehdä vain yksi. "Älä sano mitään ja anna mun elää siinä uskossa että toi ei ollut vahinko!"
Naisen heleä naurahdus kaikui Auburnin maneesissa, mikä oli näin maanantaiaamupäivänä heitä lukuunottamatta tyhjä. Muita Kaajapurojen tallilta ei ollut saapunut tänään maneesivuorolle: olisiko viikonlopun Kalla CUP -osakilpailulla ollut tekemistä asian kanssa.

Verneri ratsasti päädyn loppuun ollen tyytyväinen siihen, miten oli saanut voimakkaasta laukasta huolimatta orin taipumaan syvälle kulmiin.
"Tää on ihan mieletön", mies vastasi leveän hymyn saattelemana.

Heidi:

Virnistys nousi Heidin huulille tahtomattakin Vernerin kehuessa hevostaan aidosti hymyillen. Viikonlopun kilpailut olivat sujuneet naisen osalta vaihtelevalla menestyksellä - tällä kertaa koulusta oltiin saatu useampikin ruusuke. Cariad oli ollut melko energinen, sillä se oli joutunut olemaan kevyemmällä liikunnalla Rosengårdien leirin vuoksi.

"Onnittelut nyt vielä teidän mahtavasta menestyksestä Loven kanssa, näin teidän maasto-osuuden, se oli ihan liekeissä se hevonen", Heidi jatkoi kehumistaan, tällä kertaa se oli helpompaa iloita toisten menestyksestä.

"Mä olin siellä esteleirillä Malachain kanssa, se taas ajatteli enimmäkseen omalla kikkelillään ja veti kaiken ihan ranttaliksi", nainen murahti yhtäkkiä, mutta pieni virne kohosi tämän kasvoille. Oli aina hirvittävän kutkuttavaa käyttää hieman kuvailevia sanoja puhuessaan omista hevosistaan. Verneri kohotti kulmaansa saaden Heidin virnistämään entistä syvemmin.
"No se ihan oikeasti oli ihan pissipää, kyllä sä tiedät millaisia orit osaa olla", nainen puolustautui nauraen.

Brunette kävi läpi mielessään leirin tapahtumia ja muisto Innasta ja Alexanderista sai hymyn kuolemaan hyvin nopeasti.
"Innakin oli leirillä. Sillä meni Hanin kanssa tosi hyvin harjoituskilpailuissa, ne tuli toiseksi heti Rasmus Alsilan jälkeen", nainen kokeili varovasti kepillä jäätä. Hän ei tiennyt oliko asiasta juteltu pariskunnan kesken jo.

Verneri:

Love pärskähteli laukan rytmissä ja Verneri valmisteli huolellisesti siirtymistä käyntiin. Ori kuunteli tarkasti miehen apuja ja vastasi pidätteisiin täsmällisesti. Vitsit, olisipa Love ollut kouluosuudellakin näin herkkänä.

Verneri hymähti Heidin kehuessa ratsukon eilistä kilpailusuoritusta.
"Love on kyllä parhaimmillaan maastossa", mies taputti mustaa puoliveristä kaulalle ja antoi tälle vapaat ohjat. "Vielä kun se olis rataesteillä varovaisempi."

Heidin puheet Rosengårdien leiristä saivat Vernerin muistelemaan huvittuneena päivää ennen sen alkamista, kun Inna oli kuumeisesti miettinyt mitä pakkaisi mukaan tehokkaalle viiden päivän esteklinikalle. Lopulta brunette oli istunut ratsastusvaateröykkiön keskellä kädet puuskassa ja tihrustanut melkein itkua, sillä yhdetkään housut eivät olleet riittävän laadukkaat, siistit eivätkä varsinkaan oikean väriset esiteltäväksi Rosengårdien kartanolla.

Puheet Malachain kikkelistä havahduttivat Vernerin takaisin siihen hetkeen ja hän pudisteli päätään Heidin jutuille.
"Pojat on poikii", sotaveteraani virkkoi ja ohjasi Loven kävelemään uralle. "Kyllä mä tiedän."

Heidi jatkoi puhumalla Innasta ihan niin kuin Verneri ei olisi ollut tietoinen siitä, että hänen tyttöystävänsä oli ollut myös Rosengårdeilla. Mies seurasi Loven käynnin tahdissa värähtelevää ja lihaksikasta kaulaa, mutta siirsi sitten katseensa Heidiin.
"Tiedän", Verneri totesi ja miehen huulilla oli hymy, josta oli havaittavissa ylpeys Innan suorituksesta harjoituskilpailuista. "Inna on taitava ratsastaja."

Mies venytteli väsyneitä hartioitaan päästäen toisen kätensä irti ohjista.
"Ainiin, ja Inna on myös tyttöystäväni, joten eikö olisi outoa, jos kuulisin tästä nyt vasta sinulta?" Verneri naurahti. "Just saying."

Näyttikö Heidi juuri punastuvan? Ei, ehkä se oli vain urheilun tuomaa väriä poskipäille.

Heidi:

Vernerin reaktio kertoi naiselle, että asiaa ei oltu tuotu esille Innan toimesta. Heidi irvisti hieman, hän ei olisi millään halunnut tunkea nokkaansa toisten asioihin, mutta ei myöskään voinut pysyä vaiti.

"Mä kuulin siellä yhden keskustelun", nainen aloitti epävarmana ja pysäytti Cariadin uralle. Sinisten silmien katse viipyi hopeassa harjassa, kunnes se kohtasi vihreät silmät määrätietoisena.

"En tiedä kuulinko väärin, tai ymmärsinkö väärin, mutta en myöskään voi olla sanomatta asiasta. Tiedän kyllä, että teidän suhde on teidän, eikä mulla ole sitä vastaan mitään. Enkä haluaisi olla se, joka tästä sulle kertoo", Heidi rapsutti hermostuneena Cariadin säkää heti satulahuovan vierestä.

"Inna ja Alexander keskustelivat siellä, Alexander ainakin hyvin flirttailevaan sävyyn ja kuulin, kuinka mies kertoi pitävänsä tyttöjensä henkilöllisyydet salassa. En siis tiedä kenestä he keskustelivat, mutta Alexanderin katse oli se, josta huolestuin."

Heidi tunsi sydämensä hakkaavan tiheämmin.
"Mä toivon, että ymmärsin sen tilanteen väärin, mutta en voi olla varma ja mielestäni ansaitsit tietää."

Verneri:

Heidi pysäytti ratsunsa ja kertoi Innan ja Alexanderin (ilmeisesti Jusun isoveljen, jos mies osasi yhdistää oikein) välisestä keskustelusta ja siitä heränneestä epäilyksestä. Myös Verneri oli pyytänyt Lovea pysymään aloillaan, mutta ori oli vastahakoinen ja kuopi maneesin pohjaa etukaviollaan. Mies piti käsiinsä keräämät ohjat tiukasti tuntumalla, ettei musta puoliverinen lähtenyt omatoimisesti liikkeille.

Verneri siirsi katseensa selvästi hermostuneesta Heidistä maneesin takaseinään: miehestä tuntui vaikealta, jopa mahdottomalta, uskoa kuulemaansa, tai oikeastaan sen sävyä. Flirttailua? Tietysti, olihan Inna viehättävä nainen. Sitä Verneri ei epäillyt hetkeäkään, sillä kuka tahansa hyvän päälle ymmärtävä mies yrittäisi kyllä iskeä brunettea. Siitä Heidi ei maininnut sanaakaan, oliko flirttailu ollut molemminpuoleista ja siihen osaisi vastata vain ja ainoastaan Inna itse.

"Vai niin", Verneri vastasi lyhyesti.
Heidin elekieli kertoi, että asiasta keskustelu oli epämiellyttävää, mutta sen aloittaminen oli ollut silti varsin suoraa, eikä nainen ollut juuri empinyt.
"Kiitos kun sanoit", mies jatkoi ja kohotti suupielensä ystävälliseen virneeseen. "Teit ihan oikein."

Verneri päätti päästää Loven piinasta ja siirsi orin takaisin käyntiin. Mies piti toisessa kädessä ohjia ja vapaalla kädellä kaivoi puhelimen khakinvihreän tikkitakkinsa taskusta ja avasi Facebook-appin. Hakukenttään sotaveteraani kirjoitti "Alexander Rosengård".

Millaisen nulikan kanssa tässä oltiin tekemisissä?

_________________
And if you're a mess, God knows what that makes me.
KAAJAPUROJEN TALLI, LOVE & SALSA
avatar
Verneri K.
Kaajapurojen tallin omistaja

Ikä : 29
Viestien lukumäärä : 83

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Loven päiväkirja

Viesti kirjoittaja Verneri K. lähetetty 26.10.18 12:36

What's in your head?
Kaajapurojen talli, Kalla
26. lokakuuta 2018

Hento lumikerros oli pakkasyön aikana laskeutunut Kallan ylle. Valkea huntu oli koskematon, eikä kylmässä aamussa kuulunut muita ääniä kuin kavioiden kopse rosoista hiekkatietä vasten.

Verneri ei ollut saanut väsymyksestä huolimatta nukuttua kuin muutaman levottoman tunnin, joten mies oli suunnannut tallille heti auringon noustessa. Maailma tuntui sumuiselta ja kaukaiselta. Loven lihakset värähtelivät rytmikkään käynnin tahdissa ja ori kuunteli korvat virittyneenä maaseudun hiljaisuutta. Verneri tuijotti tienpintaa ratsukon edessä, eikä pystynyt muistamaan, missä järjestyksessä oli hevosensa varustanut. Ja oliko hän laittanut edes suojia? Sotaveteraanin kulmat painuivat mietteliäänä alaspäin. Entä mitä reittiä hän oli ajanut tallille? Vaikka Verneri kuinka yritti, hän ei hahmottanut matkaa Kallan keskustasta vanhempien tilalle. Ikävä puristus rinnassa pakotti miehen haukkomaan kirpeää pakkasilmaa keuhkoihinsa.

Love pärskähti ja säilytti käynnin, vaikka ratsastaja selässä olikin epätavallisen veltto ja piti lähes olemattoman ohjastuntuman. Ratsukko lähestyi vauhdilla peltoaukean päässä avautuvaa kuusimetsää, josta lähtevä loiva ylämäki oli toiminut aina maastoretkien vauhdikkaimpana laukkasuorana. Musta ori tiesi sen.

Ohi lipuvat maisemat vilisivät kelattavan filminauhan lailla Vernerin näkökentässä. Yöllinen painajainen tuntui edelleen todelliselta, eikä kuplaa ollut onnistunut rikkomaan raitis ulkoilma hevosen selässä. Sotaveteraanin oli tartuttava satulan etukaareen, ettei olisi horjahtanut alas Loven selästä.
"Sooo", Verneri henkäisi puoliveriselle, joka viskoi levottomasti päätään. Se halusi laukata. Ja kovaa.
Horisontin oranssiksi maalaava aurinko pilkisteli pilven raosta ja valaisi valkean aamun lämpimin sävyin. Love ei kuullut ratsastajansa rauhoittelua, vaan alkoi korskua ja tanssahdella kun ratsukko saapui metsänrajalle. Verneri puri tiukasti hampaitaan yhteen ja yritti keskittyä, mutta lamaantunut keho ei reagoinut saamiinsa viesteihin.

Samassa kova laukaus kaikui metsässä.

Linnut nousivat rääkyen lentoon puista ja ilma alkoi suhista miehen korvissa, kun musta ori ryösti vauhkona neliin. Jos Love ikinä oli ollut kuuntelemassa Vernerin heikkoja pidätteitä, se ei kuunnellut enää. Sotaveteraani kuuli pamauksen toistuvasti päässään, eikä maailma ollut enää sumea: Verneri oli palannut takaisin Afganistaniin. Mies painoi silmänsä tiukasti kiinni ja kasvot vääristyivät tuskasta. Talibanit aseineen ja laukaus päähän. Raudan katkuista verta. Sotaveteraani puristi rystyset valkoisina satulaa ja painautui lähemmäs Loven kaulaa.

Kavioiden rummutus muistutti konetuliaseiden julmaa laulua. Verneri ei saanut happea ja miehen voimat alkoivat ehtyä. Irti päästäminen ei tuntunut enää huonolta ajatukselta, vaan oikeastaan aika vapauttavalta sellaiselta. Loven sieraimet olivat levinneet lautasen kokoisiksi ja vilkkuivat punaista, kun ori puuskuttaen kaarsi tallipihaan selässään täysin lamaantunut ratsastaja. Kivet sinkoilivat mustan puoliverisen kavioista kun se pystyyn hypäten pysähtyi kiinni olevan tallin oven eteen. Verneri valahti Loven selästä kuin nukke puhtaalle lumelle.

"ÄITI APUA", Janna kiljui rintamamiestalon portaikolta. "SE ON VERNERI!"
Tyttö lähti juoksemaan tallipihaa pitkin jaloissaan pelkät villasukat ja päällään keltaraidallinen pyjamasetti.

Love ravasi vauhkona vailla päämäärää. Sen karva kimmelsi hiestä.

"Herranjumala", Tiina haukkoi käsi suun edessä henkeä saapuessaan kuistille. "PEKKA!"
Nainen unohti tyttärensä lailla jalkineet ja lähti vauhdilla kohti tapahtumien keskipistettä. Verneri alkoi liikkumaan ja nousi polvilleen pidellen kaksin käsin päätään. Mies huojui puolelta toiselle ja piti silmiään tiukasti kiinni.

"VERKKU", Tiina parahti, eikä voinut estää shokin tuomia kyyneliä valumasta poskiaan pitkin. "Janna, Love!"
Polkkatukkainen tyttö nyökkäsi suu tiukkana viivana, vaikka olisi mielummin mennyt auttamaan isoveljeään. Janna kuitenkin totteli äitiään ja alkoi rauhoittella mustaa oria värisevällä äänellään. Tallipihalla vallitsi täydellinen kaaos.

"Pekka, soita ambulanssi!" Tiina ohjeisti miestään, joka oli kuullut huudot olohuoneeseen ja keskeyttänyt uutislähetyksen katsomisen alta aikayksikön. "Rakas minä tässä, Äiti..."
Verneri ei tuntenut äitinsä kosketusta olkapäillään, vaan piteli pakonomaisesti päätään käsiensä välissä. Laukaukset eivät antaneet rauhaa.

Ensilumi Kallassa oli kaunis, mutta kovaa ulvova hälytysajoneuvo rikkoi seesteyden. Valkoinen lumivaippa ei olisi se, mikä kallalaisia puhututtaisi tänään.

_________________
And if you're a mess, God knows what that makes me.
KAAJAPUROJEN TALLI, LOVE & SALSA
avatar
Verneri K.
Kaajapurojen tallin omistaja

Ikä : 29
Viestien lukumäärä : 83

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Loven päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa