Et ole sisäänkirjautunut. Kirjaudu sisään tai rekisteröidy

Cariadin päiväkirja

Siirry alas  Viesti [Sivu 1 / 1]

1 Cariadin päiväkirja lähetetty Ti Marras 07, 2017 6:51 pm

Heidi N.

avatar
Kaajapurolainen
Cariad // 4-vuotias FWB tamma // om. Heidi Näyhö
» sivuille

Cariad on luonteeltaan hyvin säpäkkä ja helposti kuumuva nuori hevosenalku. Tamma opettelee vasta käytöstapoja ja saattaa aiheuttaa vähän vauhdikkaita tilanteita oikealle päälle sattuessaan.



Viimeinen muokkaaja, Heidi N pvm La Joulu 16, 2017 6:54 pm, muokattu 1 kertaa


_________________
Cariad asuu Kaajapuroilla
http://teepa.net/h/cariad.php

2 Vs: Cariadin päiväkirja lähetetty La Marras 11, 2017 11:46 pm

Heidi N.

avatar
Kaajapurolainen
11.11.2017 - näyttelypäivä

Sammutin herätyskelloni ja huokaisin syvään. Olin viettänyt eilisen illan tallilla puunaten pientä prinsessaani ja tänään oli määrä lähteä sen kanssa näyttelyihin. Nousin ylös ja laitoin itseni valmiiksi, valkoiset housut ja paita alle, niiden päälle verkkarit ja pitkähihainen, jotka ottaisin pois vasta pelipaikalla.
Ajomatkalla tallille kävin hakemassa luottohoitajani, Vivian mukaan kotoaan, tyttö näytti olevan ihan yhtä pirteä, kuin minäkin, joten matka tallille sujui hiljaisesti auton radion pitäessä ainoastaan ääntä.
"Laita sä varusteet, niin mä hoidan Cariadin kuntoon", ohjeistin Viviaa päästyämme perille.
"Kaikki pitäisi olla valmiina pakattuna", lisäsin vielä ja ojensin trailerin lukon avaimen naiselle.
"Traikku on tuolla" sanoin ja osoitin suunnan, Vivia nyökkäsi ja nousi Fordin ratin taakse, auto lähti liikkeelle ja minä menin talliin.

Cariad oli käyny jo kahdesti kanssani näyttelyissä, joten sille oli melko tuttua letittäminen ja muu lähdön tunnelma. Sillä oli ikäänsä nähden paljon kokemusta trailerissa matkustamisessa ja eri paikoilla käymisessä, joka oli hyvä tamman luonteen vuoksi.

"Valmis", Vivia tuli talliin ja rapsutti hopeanmustaa tammaa päästä, Cariad pärskähti ja tuuppasi naista hieman.
"Mahtavaa, lähdetään sitten", oli niin aikainen aamu, että tallissa ei ollut muita ihmisiä, mutta hevoset olivat kuitenkin jo saaneet aamuruokansa ja olivat hyvin rauhallisia syödessään niitä. Talutin Cariadin ulos ja tamma käveli suoraan traileriin, palkaksi se sai porkkanan ja Vivia sulki takaosan rauhallisen tehokkaasti. Pian olimmekin jo matkalla kohti DS valmennustallia, jossa näyttelyt pidettäisiin.

Paikanpäällä Cariad riekkui tavallista enemmän, mutta onneksi meidän kehä alkoi vasta juuri ennen BIS kehää, niin sain rauhassa talutella tammaa lähiympäristössä. Näyttelyt oli täynnä toinen toistaan hienompia hevosia, joita sain ihastella aina, kun Cariad sattui olemaan rauhassa.
Vihdoin vuoromme tuli ja esitin puoliverisen sydän jännityksestä haljeten. Kierroksen jälkeen tuomarit miettivät palkintoa ja saimme EO-sertin. Meidän piti vielä odottaa muutama vuoro, jonka jälkeen luokka päättyi ja päätettiin BIS kehään menijät.

Olin pyörtyä innosta, kun ilmoitettiin minun ja Cariadin päässeen varsaluokasta BIS kehään. Saimme esittäytyä ensimmäisenä ja kolmen muun hevosen jälkeen tuomarit vetäytyivät taas miettimään, mahanpohjassani vääntelehti mukavasti.
Näyttelyiden voittaja oli mustanpäistärikkö ratsuponiori ja Cariad tuli toiseksi!

Koko kotimatkan hehkuin suunnattoman ylpeänä pienestä ratsutammastani, se oli todellakin ansainnut lisäporkkanat iltaruokiinsa tänään. Kaiken lisäksi kolmen EO-sertin kanssa Cariad oli nyt ansainnut Finest Foal arvonimen.



Viimeinen muokkaaja, Heidi N pvm Su Marras 19, 2017 6:47 pm, muokattu 2 kertaa


_________________
Cariad asuu Kaajapuroilla
http://teepa.net/h/cariad.php

3 Vs: Cariadin päiväkirja lähetetty Ti Marras 14, 2017 8:43 pm

Heidi N.

avatar
Kaajapurolainen
14.11.2017 - rallittelua

"Oisko sulla joku puol tuntia luppoaikaa?" kysyin tummalta mieheltä tämän kävellessä Cariadin karsinan ohitse.
"Kyllä varmaan, mitäs olisi mielessä?" Verneri kysyi kulma hieman koholla, hymyilin valloittavaa hymyä.
"Ajattelin jos Salsa haluis tullaa ruoppaamaan teidän kentän pohjan Cariadin kanssa? Mä olisin nyt menossa sinne ja ois varmaan kiva jos ne sais vähän leikkiä."

Hetken päästä kävelytimme tammoja kentällä, Cariad vilkuili jatkuvasti taakseen, jotta olisi nähnyt paremmin takanaan tulevan ikätoverinsa. Tammat hirnuivat toisilleen hämmentyneinä ja omani oli selkeästi levottomampi varsan seurassa, kuin mitä se oli ollut aikuisten seurassa.
"Eiköhän se riitä alkuverryttelyksi?" kysyin Verneriltä ja tämä oli samaa mieltä.
"Valmis?" miehen ääni kantautui korviini.
"Joo, irti."

Varovasti kaksikko kohtasi hännät töttöröllä ja kaulat korkealla kaarella. Ne olivat suunnilleen saman korkuisia ja molemmat yhtä pörheinä, turvat koskettivat toisiaan ja etujalat heilahti ilmaan ihan yhtä aikaa. Me siirryimme suosiolla portin toiselle puolelle, kun juokseminen alkoi.
"Salsa on tosi kaunis varsa", kehaisin ja näin sivusilmällä ylpeyden Vernerin kasvoilla.
"Oliko se hannover vai?" kysyin, olin varmasti sen jossain välissä kuullut, mutta en muistanut varmaksi.
"Joo", mies vastasi.

Kun varsat aloivat haistelemaan maata ja selvästi rauhottuivat, niin astuimme uudelleen kentälle hakemaan villikkomme.
"Kiitos ihan tuhannesti, musta tuntuu, että tää teki hyvää molempien varsojen pääkopalle", kiitin ja hymyilin kauniisti.
"Eipä kestä, kiitos itsellesi, että keksit ehdottaa tätä. Voidaan useamminkin treffata näin", mies totesi ja kuvittelinko vain, vai iskikö tummaverikkö minulle silmää?


_________________
Cariad asuu Kaajapuroilla
http://teepa.net/h/cariad.php

4 Vs: Cariadin päiväkirja lähetetty Ti Marras 21, 2017 10:55 pm

Heidi N.

avatar
Kaajapurolainen
21.11.2017 - metsälenkki

Kiinnitin mustan juoksutusliinan mustanhopean tamman suitsiin vieden liinan kuolainrenkaasta niskan yli toisen puolen kuolainrenkaaseen kiinni. Tamma heilautti päätään kärsimättömänä, sillä oli ollut pari päivää vapaata ja siitä huokui energiapilvi.

Napsautin otsalamppuni päälle ja laitoin myös Cariadin suitsissa ja etujaloissa olevat valoheijastimet päälle, vedin mustan toppatakin vetoketjun kiinni ja astelin tamman kanssa ulos valoisasta tallista tallipihan hämärään. Otsalamppu valaisi hyvin ja lähdimme kävelemään kohti maastopolkua kevyen lumisateen luodessa taianomaista tunnelmaa ympärillemme.

Pimeässä metsässä Cariad pysyi visusti vierelläni, ulkokorva tarkkaillen ympäristöä ja sisäkorva pidättäytyen minun suunnassani. Olimme monesti ennenkin lenkkeilleet pimeässä kotona, mutta tämä oli ensimmäinen kerta uudessa tallissa ja erityisesti ensimmäinen kerta ilman emän tuomaa turvaa.
Lumi narisi kuuluvasti jalkojemme alla kun kävelimme eteenpäin luonnon ääniä ihmetellen. Pysähdyin useasti, käännyin ympäri ja kävelin kotiinpäin, pysähtyen taas ja jatkaen matkaa syvemmälle metsäpolkua pitkin.

Lopulta käännyimme oikeasti kotia kohti ja kiersimme eräästä polunhaarasta eri reittiä takaisin talliin. Valot tallin pihassa näkyivät kauas ja Cariad hirnahti vaimeasti, pysäytin tamman ja kuuntelin kuinka pihatosta vastattiin kimeällä äänellä. Odotin tamman hirnuvan takaisin, mutta tämä painoi turpansa käteeni ja hengähti syvään, pysyin hiljaa paikoillani ja koitin hengittää rauhallisesti. Nämä hetket olivat hyvin harvassa ja nautin niistä täysin sydämin aina.
Tallipihassa sammutin valot ja ohjasin Cariadin omaan karsinaansa, riisuin siltä varusteet pois ja päästin tamman iltamössöjensä kimppuun. Tallissa oli ihanan rauhallista, heinää rouskuttavat hevoset ja kuivikkeiden kahina olivat ainoat äänet. Hiippailin hiljaa viemään varusteet ja jätin tallin rauhan taakseni suunnaten lumen peitossa olevan fordin luokse.


_________________
Cariad asuu Kaajapuroilla
http://teepa.net/h/cariad.php

5 Vs: Cariadin päiväkirja lähetetty Ma Joulu 04, 2017 7:22 pm

Heidi N.

avatar
Kaajapurolainen
04.12.2017 - lapsi on terve, kun se leikkii

Tallipiha oli hiljainen, hevoset söivät tarhoissa päiväheiniään ja osa torkkui takajalkaa leputtaen rennosti. Cariad seurasi minua parin askeleen päässä vapaana kentällä ja kävelin epämääräistä reittiä, jotta tamman piti pysyä hereillä.
Olin kaivanut esille estetolpat ja asetellut ne jonoon jättäen väliin kolmisen metriä tilaa. Kävelin linjalle ja lähdin pujottelemaan tolppien kummaltakin puolelta ja vilkaisin taakseni, Cariad seurasi minua edelleen, mutta nyt sillä oli hivenen hämmentynyt ilme. Se varmaan mietti mikä tilapäinen aivovaurio sen omistajalle oli iskenyt, kun ei voinut suoraan kulkea.

Pujotteluradan lisäksi olin laittanut kentälle eri väleillä puomeja, yhden kavaletin ja vahvan pressun, joka kesti hevosen kaviot. Puomien yli käveltiin hiljaisuudessa, Cariad oli tarkka jaloistaan ja piti huolen, ettei osunut vahingossakaan puomeihin. Kavaletille tamma meinasi ottaa lähdöt, mutta astuin sen reitille ja matka tyssäsi siihen, varsa nosti päänsä taivaisiin ja pärskähti närkästyneesti.
Jatkoimme matkaa, kun se oli taas rauhallisessa mielentilassa ja vähän ärsyyntyneen näköisenä käveli kavaletin ylitse nostaen jalkojaan kuin mikäkin askellajihevonen.

Pressun kohdalla pysähdyin ja odotin, että Cariad sai rauhassa tutkia uutta tuttavuutta. Se epäili peloketta noin puoli sekuntia, jonka jälkeen tunki turpansa siihen ja maistoi pressua. Älähdin pienesti, ettei tamma pelästyisi, mutta ymmärsi kuitenkin tekevänsä väärin. Otin askeleen pressun päälle ja se kahahti jalkojeni alla. Musta varsa tuijotti minua korvat hörössä ja varovasti nosti etujalkansa pressun päälle.
Annoin sille välittömästi pienen hevosnamin ja kävelin pois pressun päältä. Kävimme kävelemässä uudelleen puomit, nyt ilman kavalettia ja tulimme takaisin pressulle. Tällä kertaa kävelin reilusti pressun päälle ja Cariad seurasi minua epäröimättä. Ollessaan kokonaan pressun päällä se nuuhki jalkojensa alla olevaa materiaalia, mutta sen jälkeen nosti taas päänsä ja katsoi minua odottaen.
"Hieno", kehuin, annoin namin ja jatkoin kävelemistä. Cariad seurasi minua rentona ja huokaisi syvään. On ne ihmiset hölmöjä, se varmaan ajatteli.


_________________
Cariad asuu Kaajapuroilla
http://teepa.net/h/cariad.php

6 Vs: Cariadin päiväkirja lähetetty Su Joulu 17, 2017 4:13 pm

Heidi N.

avatar
Kaajapurolainen
16.12.2017 - sätkynukke selässään

Kävelin pientä ympyrää maneesin keskellä, silmät liimattuna ratsukkoon, joka ravasi kaviouraa pitkin. Mustan tamman selässä oleva mies näytti jopa minun silmääni olevan jossain ihan muualla, kuin hevosen selässä, myös miehen ratsu näytti siltä, että sillä ei ollut ohjaajaa. Taas uusi pukki, Vernerin takapuoli irtosi kymmenisen senttiä satulasta ja oli kai hyvää tuuria, että tämä ei tippunut maneesin pohjalle. Olin ajatellut, että nuoren reaktiivisen hevosen ratsastaminen olisi saanut miehen ajatukset kasaan, kun tämä oli ollut ihan omissa maailmoissaan jo monta viikkoa, mutta ajatukseni ei näköjään ollut ihan toiminut.
Purin alahuultani ja tunsin, kuinka sisälläni alkoi kiehua. Näinkö mies oikeasti ratsasti nuorta hevosta, joka tarvitsi suuresti ratsastajan tukea ja ohjausta? Cariad teki äkkikäännöksen vasemmalle, Verkku pysyi jälleen kuin ihmeen kaupalla tamman satulassa, mutta ei siltikään näyttänyt heräävän horroksestaan. Mietin, että kuinkakohan mies suuttuisi jos pyytäisi tämän lopettamaan ratsastuksen ja nousisin itse tammani selkään. Kyse ei nyt ollut kuitenkaan aikuisesta valmiista ratsusta, vaan hevosesta, joka imi jokaisen ratsastuskerran itseensä ja käyttäisi niitä kokemuksia koko loppuelämänsä.
Huokaisin syvään ja nielin sisälläni kiehuvan tunteen, kyllä mies tiesi mitä teki, tämähän oli oikeasti loistava ratsastaja ja ratsastanut koko ikänsä.

Verneri nosti laukan, tai siis ei siinä nostamisesta voinut puhua, Cariad näytti siltä, kun se olisi kompastunut ja nosti turpansa korkeuksiin laukaten takapää kilometrin päässä etupäästä. Hevonen muistutti oikeastaan kirahvia enemmän sillä hetkellä, kuin hevosta, tai oikeastaan sekin oli jo kohteliaisuus, sillä kirahvien laukka näytti paremmalta ja tasapainoisemmalta, kuin sillä hetkellä maneesissa rymistävä kokonaisuus.
Viimeinen silaus tuli siinä, kun maneesin katolta tippui lumipanos, joka sai hämmentyneen nuoren repeämään täysin liitoksistaan. Katsoin kuin hidastettuna, kuinka pää painui mustien etujalkojen väliin ja takapää nousi korkealle maneesin kattoa kohden. Verkku näytti heräävän noin sekunnin sadasosaksi, mutta oli jo aivan liian myöhäistä. Jalat irtosivat punaisista freejumpeista kevyesti ja sekaalaisesti räpeltäen mies löysi itsensä hiekan peittelemänä. Cariad vinkaisi ja lähti nelistämään ympäri maneesia.

Kävelin kuin myrskyn merkki maasta itseään keräilevän miehen luokse ja vähän ehkä saatoin suutahtaa.
"Mitä helv*ttiä Verkku?! Kaiva se pääsi sieltä per*eestäsi ja yritä edes! Mä en todellakaan halua, että sä ajatuksissas pilaat mun järkyttävän kalliin kasvattini, jonka kanssa mun pitäisi hypätä 160 sentin esteen yli tulevaisuudessa. Mä en tiedä missä sun aivot on, mutta ei ainakaan tässä tilanteessa, tässä ratsastuksessa. Nyt hilaat sen takapuolesi ylös ja nouset ton tamman selkään ja ratsastat sitä ihan oikeasti. Mä tiedän, että sä osaat, mutta hetki sitten näytit ihan alkeisratsastajalta, mä alan vähän jo epäilemään, että miten hyvä ratsastaja sä oletkaan. Tuskin Lovekaan sua selässään pitäisi jos sä noin haahuilet siellä.."

Ajatukseni selkeytyi ja purin alahuultani, ei todellakaan ollut tapaistani räjähtää sillä tavoin ja kaduin hetken sanojani, kunnes näin Verkun silmien kapenevan, tämä näytti hetken siltä, kun olisi ruvennut tappelemaan kanssani, mutta sulki sitten suunsa tiukaksi viivaksi. Cariad hölkkäsi luokseni, nappasin ohjista kiinni ja talutin hiljaisena ratsun takaisin miehen luokse.
”Selkään siitä”, sanoin jo vähän ystävällisempi sävy äänessäni ja hymyilin ihan pienesti. Ei tässä nyt kuitenkaan vihollisia tehty. Mitään sanomatta tummaverikkö hyppäsi mustan tamman selkään ja nyt näin tämän katseesta, että aivot oli kaivettu esiin.
"Mä pistän teille esteet", totesin yhtäkkiä enkä jäänyt kuuntelemaan vastaväitteitä.

Rakensin maneesiin neljä estettä, yhden ristikon, kaksi pystyä ja yhden okserin. Yhden pystyn eteen laitoin kaksi laukkapuomia ennen estettä ja seurasin samalla sivusilmällä ratsukkoa. Ero oli kuin yöllä ja päivällä, näin vieläkin Verkun kasvoilla sen päättäväisyyden, minkä olin nähnyt saarnani jälkeen ja Cariad pärski innostuneena, nyt kulkien miehen alla kuin ajatus.
"Osaathan sä ratsastaa", kommentoin virnistäen ja näytin kädelläni, että esteet olivat valmiit. Mies nyökkäsi vakavana ja lähti lähestymään ensimmäistä estettä. Ihollani kulki kylmät väreet ratsukon suoritusta seuratessani, vaikka esteet olivatkin nuorelle tarkoitettuja pieniä esteitä. Tosin Cariad teki kyllä hyvin selkeäksi myös katsojalleen, että tikut olivat ihan maahankaivettuja ravipuomeja hypäten ne vähän turhan reilulla mahavaralla. Hyvä siitä vielä tulisi. Ei, vaan paras.


_________________
Cariad asuu Kaajapuroilla
http://teepa.net/h/cariad.php

7 Vs: Cariadin päiväkirja lähetetty Ti Helmi 20, 2018 7:50 pm

Heidi N.

avatar
Kaajapurolainen
18.02.2018 - estevalmennuksessa

Lämmittelin Cariadia maneesissa avo- ja sulkutaivutuksilla ravissa, sillä oli selkeästi virtaa, alkuvuoden pakkaset olivat saaneet tamman normaalia virkeämmäksi. Olin tuonut hopeanmustan takaisin kotiin Runiaciin viikonlopuksi, sillä Phil Robert oli tullut briteistä pitämään meille parin ryhmän verran estevalmennuksia. Minulla ei ollut muiden hevosteni kanssa tarvetta osallistua niihin, joten kaikki muut valmennettavat olivat tulleet toisilta talleilta. Ja olihan tavallaan Cariadkin vieraileva tähti, vaikka tallin oma kasvatti olikin.

"Heidi, you can start by jumping the green and white practice fence and those cross poles", Phil neuvoi ja nostin laukan. Cariad hyppäsi esteet liian innokkaasti ja pukitti niiden jälkeen, sain vedettyä sen pään ylös, enkä tippunut, mutta Philin ilme kertoi kaiken oleellisen tämän mielipiteestä.
"You need to get her more on control, keep a steady hand and make sure the half-halts get through to her." Nyökkäsin ymmärtäväni ja ratsastin esteet uudelleen, tällä kertaa hopeanmusta pysyi hieman paremmin kontrollissa.
"Better."

Seuraavaksi hyppäsimme kahdeksikkolinjalla 140cm korkeaa pystyestettä, Cariadilla oli aika vauhti päällä ja Phil kuulosti ihan rikkinäiseltä levysoittimelta käskiessään hidastamaan.
Pikkuhiljaa pikkumusta alkoi näyttämään hieman rauhallisempaa menoa ja rupesi ilmeisesti ihan oikeasti keskittymään annettuun tehtävään. Phil mutisi tyytyväisen näköisenä ja antoi meille seuraavaksi ratatehtävän.
"Try to keep her calm and collected and you should be fine, she has really good technique, but she's a bit too excited to show her best."
"She's a little firecracker sometimes", vastasin naurahtaen ja aloitin sitten radan ratsastamisen puna-valkoisesta okserista.

Valmennuksen jälkeen vein Cariadin tallin puolelle pesupaikalle ja annoin sille kauan kaivatun vaahtokylvyn. Pesun jälkeen se sai syödä päiväheinänsä rauhassa karsinassa, sillä välin sain ratsastettua Valeron ja Carleen maneesissa, joka oli tyhjentynyt esteistä ja oli jälleen rauhallinen treenausympäristö.

Kotiinlähdön aika koitti ja Cariad lastautui oikein nätisti traileriin, se oli hyvin helppo siinä suhteessa ainakin. Ajomatka Purtseille ei onneksi ollut kovinkaan pitkä, purkamisen jälkeen laitoin tammalle vielä toppaloimen päälle ja heitin sen tarhaan, jossa se kerkeäisi muutaman tunnin vielä oleskelemaan ennen iltaruokiaan.


_________________
Cariad asuu Kaajapuroilla
http://teepa.net/h/cariad.php

8 Vs: Cariadin päiväkirja lähetetty To Huhti 05, 2018 9:42 pm

Heidi N.

avatar
Kaajapurolainen
05.04.2018 - täyttä laukkaa!

Cariad ravasi korvat hörössä tarhan portille vastaan. Avasin portin ja nappasin tamman narun päähän, sulkien portin perässämme huolellisesti kiinni. Kävelimme talliin reippaasti, laitoin Cariadin karsinaan ja lähdin hakemaan varusteita satulahuoneesta. Estesatula, jännesuojat, putsit, micklem suitset ja harjapakki mahtuivat kaikki käsivarsille yhdellä kertaa ja lähdin tavaramäärän kanssa tamman karsinalle. Ovella muistin vielä napata kypäräni kaapista mukaan.

Hopeanmustan kuntoonlaitto sujui ripeästi, se oli loimitettu huolellisesti jo alkusyksystä lähtien, joten sillä oli kiiltävä, lyhyt karva, joka ei paljon harjausta kaivannut. Suojat jalkaan, satula selkään, kypärä päähän ja suitset Cariadille. Rutiininomaisesti kaikki sujui helposti ja seuraavaksi talutinkin energisen tamman tallin pihalle ja ponnistin selkään kevyesti.
Maasto oli paras tapa tyhjentää pääkoppa ja plussakelien ansiosta tienpinnat olivat sopivasti pehmenneet kovempaakin menoa varten.

Alkukäyntejä emme tamman kanssa meinanneet millään malttaa kävellä, tunsin selkään kuinka pitkälle Cariad astui yli, käynnissäkin etenimme lyhyessä ajassa pitkän matkan. Lopulta, kun molemmat tuntuivat olevan ihan räjähtämispisteessä ja edessä avautui hyväpohjainen pitkä suora, pyysin tammalta ravia ja kevensin päättäväisesti, jottei hopeanmusta saisi mitään laukka-ajatuksia mieleensä ihan vielä.

Unohdin kaiken muun, keskityin pidättämiseen, keventämisen rytmiin ja tien skannaamiseen huonojen kohtien varalta. Metsätie oli hiljainen ja ilma sopivan raikas, tunsin kevyen hien nousevan pintaan jo nyt.
Laukkapohkeet taisivat sittenkin tulla Cariadille hieman yllätyksenä, vaikka olin ihan tavallisesti sen valmistanut puolipidätteellä ja parin askeleen harjoitusravilla. Tamma ponkaisi vahvasti takapäällään, joka esteratsulla oli hieman vahva ja hyppäsi varmaan pari metriä eteenpäin ja veti mojovan pukin siihen vielä perään. Tasapainoni koki pienen kolauksen, mutta onneksi en sentään meinannut tippua ja painoin jalkani mustan ratsuni kylkiin.

Ja niin me kiisimme, kovempaa, kuin tuuli, täyttä laukkaa pitkällä suoralla metsätiellä. Cariad painoi korvansa niskaan ja minä nousin sen kaulaa vasten, se saisi pienen pätkän päästellä nyt, loppulenkin menisimme sitten ihan rauhassa kotiin saakka. Silmäni vetistivät vauhdin vuoksi, hopeinen harja löi kasvoille ja hengittäminen kävi työlääksi. Kohosin hieman pystympään asentoon, pidätin pikkuhiljaa ja hidastin vauhdin koottuun laukkaan pitkällä matkalla.

Nauroin ääneen saatuani Cariadin takaisin raviin, siitä oli ihan ikuisuus, kun viimeksi olin antanut niin hevoselle vapauden juosta, nytkin se oli tapahtunut vähän olosuhteiden pakosta, mutta olimme kyllä molemmat kaivanneet sitä.

Tamma pärskähteli tyytyväisenä, kun ravasimme verkkaista tahtia eteenpäin, nyt saatoin jo hieman katsoa maisemiakin matkan varrella.


_________________
Cariad asuu Kaajapuroilla
http://teepa.net/h/cariad.php

9 Vs: Cariadin päiväkirja lähetetty Ti Huhti 17, 2018 4:18 pm

Heidi N.

avatar
Kaajapurolainen
14.04.2018 - Kevätkarnevaalit

Kalla CUP:n 1. osakilpailu, jossa starttasimme Cariadin kanssa esteillä 120cm luokkakorkeudessa.
Tavoitteenamme oli lähteä hakemaan rutiinia radalta ja katsoa mihin maltillisella ratsastuksella pääsisi.
__________________________

Lähtösummeri soi ja seurasin silmä tarkkana ratsukon suoritusta. Verneri näytti erittäin keskittyneeltä ja Love niin määrätietoinen, että se olisi lentänyt vaikka kuuhun, jos olisi niin päättänyt. Kaksikko hyppäsi ensimmäisen esteen ja pääsi puhtaasti yli, minua jännitti enemmän Vernerin puolesta, kuin omani, vaikka istuinkin nuoren tammani selässä kisakentällä odottamassa omaa vuoroani.
Elin joka hypyssä mukana ja annoin Cariadin kävellä pitkin ohjin esteiden välissä pitäen huolen, että pysyimme poissa suorittavan ratsukon tieltä.
Viimeisen esteen jälkeen huomioni siirtyi allani pärskivään tammaan. Ravasimme pienen pätkän, kunnes summeri soi, tervehdin tuomaria ja lähestyimme ensimmäistä estettä.

Cariad laukkasi rytmikkäästi, terävänä ja oli täydellisessä tasapainossa kontrollissa ja omapäinen. Tamma hengitti kiivaasti, laski etäisyyksiä, kuin ammattilainen ja otti valtavia laukka-askeleita pidemmissä väleissä, tullen heti takaisin kokoon ennen estettä.

Ennen, kuin huomasinkaan, oli perusrata ratsastettu ilman virheitä ja enimmäisajan puitteissa. Kiitin hopeanmustaa onnellisena ja annoin sen ravata portille saakka, jossa hidastin sen käyntiin. Cariad puhisi innoissaan ja loistin varmaan kirkkaammin, kuin naantalin aurinko. Pikkutammani oli ihan lyömättömän hyvä ja olimme päässeet uusintaan helposti. Kuulin, kuinka Isabella sai lähtömerkin ja toivoin, että kaksikolla menisi rata hyvin.

Uusinta alkoi, Cariad oli odottanut hienosti ja tutkinut kiinnostuneena kisahälinää, joten olin verrytellyt sen vain kevyesti sileällä välttääkseni liiallista rasitusta. Se osottautui virheeksi jo heti alkuun, kun tamma yllättäen kielsi ensimmäiselle uusintaesteelle. Tyrmistyneenä Cariadin kiellosta, joka oli siis ensimmäinen laatuaan ikinä, minulta meni muutama sekunti käynnistää koneisto uudelleen liikkeeseen. Voltin jälkeen tamma hyppäsi esteen valtavalla loikalla ja pukitti vielä perään komeasti.
Meni vielä parin esteen verran, että pääsimme takaisin rytmiin ja vihdoin puhtaasti esteiden ylitse. En moittinut kuitenkaan nuorikkoa virheistä, sillä päivä oli ollut pitkän ja Cariad oli tehnyt loistavan työn jo perusradalla.

12 virhepisteellä selviydyimme uusinnasta ja taputin hopeanmustaa kaulalle siirtäessäni sen käyntiin. Hymy oli herkässä virheistä huolimatta, koska kokemusta me olimme tänne tulleet hakemaan ja Cariad oli ollut ammattilainen yleisön ja muun kisahulinan keskellä.
__________________________

Sijoitus luokassa (10 osallistujaa):
8. Heidi Näyhö - Cariad 0/12vp



Viimeinen muokkaaja, Heidi N. pvm Ti Huhti 24, 2018 4:12 pm, muokattu 1 kertaa


_________________
Cariad asuu Kaajapuroilla
http://teepa.net/h/cariad.php

10 Vs: Cariadin päiväkirja lähetetty Ti Huhti 17, 2018 5:20 pm

Heidi N.

avatar
Kaajapurolainen
17.04.2018 - double trouble

Trailerikamerasta näkyi hopeanmusta tamma, se vilkuili maisemia ja nyppi vähän väliä heinäverkosta tupon vihertävää kuivaheinää suuhunsa. Se oli kokenut matkustaja, eikä stressannut kuljetusta yhtään.
Vivia istui vieressäni ja katseli myös maisemia, jotka olivat minulle jo hyvin tuttuja. Pian kaarroimme Purtsien pihaan ja pysäköin traileriyhdistelmän niin, ettei se olisi kenenkään tiellä.

"Otetaan Carlee pois autosta ja mä lähden sitten laittamaan Cariadia kuntoon", ohjeistin brunetelle, joka nyökkäsi hymyillen. Olisi mahtavaa päästä maastoilemaan yhdessä kaksikon kanssa, äiti ja tytär olivat kuin kopiot toisistaan merkkejä lukuunottamatta.

Cariad kuikuili trailerille, kun vein sen sisälle tarhasta ja pikavauhtia varustin tamman maastoilukuntoon. Talutin hopeanmustan ulos ja hyppäsin sen selkään ennen, kun vein sitä yhtään lähemmäs trailerin takana olevaa emäänsä. Carlee tuli näkyville, Vivia nousi oman ratsunsa selkään ja päästimme tammat haistelemaan toisiaan pitkästä aikaa.
Minulle meinasi tulla väkisin tunteet pintaan, kun Cariad laski päänsä emänsä päätä alemmas ja nuuhkaisi varovasti tamman turpaa. Ne selkeästi muistivat toisensa, sen näki molempien katseesta.
"Mennääs sitten tytöt", kehoitin ja lähdimme kävelemään maastoja kohti.

"Aivan ihana sää sattui kohdalle", Vivia huokaisi viereltäni, tammojen säkäkorkeudeksikin oli mitattu täysin sama 167cm, joten istuimme samalla korkeudella, joka helpotti puhumista huomattavasti.
"Niimpä ja mahtavaa, että me saatiin vihdoin aikaiseksi lähteä näiden kanssa maastoilemaan", vastasin brunetelle naurahtaen.
"Ravataanko?"
Yhteistuumin nostimme ravin ja äiti ja tytär askelsivat ilman kiirettä eteenpäin pitäen ympäristöään tarkkaavaisina silmällä.

"Mites sun taloprojekti etenee?" Vivia kysyi yllättäen ja katsahdin naiseen yllättyneenä.
"Hyvin, pari viikkoa vielä, niin se on muuttovalmis. Ne rakentajat on kyllä ihan uskomattoman tehokkaita työssään", vastasin ja näin Vivian hymyilevän.
"Tosi mahtavaa, koskas tuparit pidetään?"
"Ihan niinkuin sut olisi kutsuttu niihin, häh?" kiusasin toista ja tämä tönäisi minua nauraen.
"Etkö sä jo kuullut, että mä muutan teille?"
"Ai niin, pääsi unohtumaan", vastasin nauraen.

Viihdyimme maastossa melkein kolme tuntia ja palasimme takaisin tallille, kuin aurinko oli jo matalalla ja iltatalli oli melkein alkanut. Hevoset olivat saaneet laukata vain pieniä, hitaita pätkiä, jotta emme kuluttaisi niiden energioita loppuun kokonaan. Tallille tullessa ne olivat edelleen valppaita, mutta selkeästi tyytyväisen oloisia.
"Olipa ihana reissu", totesimme samaan ääneen ja aiheutimme taas kerran äänekkään naurukohtauksen toisillemme. Tallin ovi kävi ja sieltä asteli sinihiuksinen tyttö piekkarinsa kanssa. Ava katsahti meihin kummeksuen pitkin nenänvarttaan ja käveli ruunansa kanssa pihatolle ilman tervehtimista.
"Wow, siinä oli jäätä kerrakseen", Vivia huomautti ja kohoitti kulmiaan.
"Ava on vähän.. noh, teini vielä", selitin ja hymyilin pienesti.
"Se on kuitenkin ihan mukava tyyppi, mutta hieman liian epävarma itsestään vielä."
Tiemme erkanivat, kun Vivia talutti Carleen trailerille ja minä Cariadin talliin.

Hoidin hopeanmustan yökuntoon, annoin sille iltamössöt ja vähän heinää karsinaan, muut hevoset tulisivat sisälle ihan pian. Siivosin vielä varusteet pois ja lähdimme sitten viemään Carleeta takaisin kotiin Runiaciin, jossa iltatallikin odotteli jo tekijäänsä.


_________________
Cariad asuu Kaajapuroilla
http://teepa.net/h/cariad.php

Sponsored content


Takaisin alkuun  Viesti [Sivu 1 / 1]

Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa