Tarinoita sieltä sun täältä

Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin

Siirry alas

Tarinoita sieltä sun täältä

Viesti kirjoittaja Mikke A. lähetetty 17.10.17 23:06

Matias pyöritteli mulle huvittuneena päätään.
”Mä olisin luullut, että sä osaisit viimein elää paremmin, mutta mihinkäs se koira karvoistaan pääsis”, brunette sanoi ivalliseen sävyyn ja joi lasistaan ison kulauksen. ”Kun löysit Siljan mä olin varma, että viimein osaisit jotain mistä meidän vanhemmat olis ollut ylpeitä. Olisinpa tajunnut miten väärässä mä olinkaan.”
”Älä ota niitä mukaan tähän”, äyskäisin.
”Ihan hyvin voin ottaa jos se saisi sinutkin joskus tajuamaan, että vaikka he eivät ole täällä valvomassa niin osaisit edes joskus käyttäytyä.”
”Mä en suostunut näkemään sua vaan sen takia, että alkaisit valittamaan musta”, kommentoin ja pyörittelin pulloa kädessäni. Ei tehnyt yhtään mieli edes siemaista siitä.
Nuorempi veljeni mulkaisi minua.
”Mä voin valittaa ihan miten paljon mä haluan”, Matias löi tyhjän lasinsa pöytään ja katsoi minua tuimasti. ”Sun vikahan kaikki loppujen lopuksi on, että me tässä tilanteessa ees ollaan!”
”Tiedät kyllä, ettei se mun vika ollut!” älähdin puolustavaan sävyyn.
”Kaikki muut voi sääliä sua, mutta mä ja sä tiedetään ihan hyvin, että se kaikki oli vaan sun vika. Kukaan muu ei ollut syyllinen! Oli vahinko tai ei niin sä sen aiheutit!” oikein kuulin sen kaiken tuskan veljestäni ja se jätti minut hiljaiseksi.
”Matias..”
Mies kuitenkin nousi tuohtuneena pöydästä ja lähti niin hyvineen ovet paukkuen Krouvista. Hän ei ollut edes kertonut syytään tulemiseensa.

Annoin pääni painua käsieni väliin ja en tiennyt olinko tilanteesta järkyttynyt vai pelkästään hämilläni. En ollut uskonut, että olisin saanut suoraan kuulla syytöksiä tapahtuneesta. Kaikki olivat sanoneet, ettei se ollut mitenkään syyni, mutta oliko se?




”Mikael, ole nyt vaiti!” isäni komensi ja katsoi minua vakaasti. ”Keskity nyt siihen ajamiseen kun on pimeää..”
”Mutta se Capris olisi juuri oikea hevonen Matiakselle”, tyydyin vastaamaan rauhalliseen sävyyn. ”Ajattele nyt! Sähän haluat, että se palaisi takaisin ja jatkaisi tilalla. Mikä olisi sen parempi kuin hyvä hevonen mitä se ei osais vastustaa. Capris on Gabrielletin varsa ja tiedät miten tunteellinen Matias on sitä hevosta kohtaan... tai oli”, väitin.
Isäni naurahti ivalliseen sävyyn.
”Mä en tosissaan anna veljellesi palkintoa siitä mitä hän teki. Hän saa ihan itse tulla pyytämään ensin anteeksi tekemisiään, joten älä Mikael puutu tähän. Katso nyt vaan tietä.”
”Äiti..” katsoin taustapeilistä äitini asiallisen rauhallisia kasvoja. ”Kai sä nyt edes haluat, että Matias tulee takaisin?”
”Mikael rakas, totta kai me molemmat halutaan sitä, mutta isäsi on aivan oikeassa. Ei me voida ostaa kallista estehevosta ja olettaa, että hän palaisi. Sitä paitsi mehän ollaan menossa katsomaan sulle uutta kouluratsua. Siitä hyötyy koko tila kun saadaan se jalostuskäyttöön. Ei estehevosella tee meistä kukaan mitään.”
”Matias tekee..”
”Mikael!”
”NO?”
”Varo!”
Ehdin kääntää katseeni eteenpäin, mutta rekan sokaisevat valot olivat  jo sellaisessa kohtaa missä niide
n ei kuulunut olla...
avatar
Mikke A.
Entinen tallilainen

Avatar © : Lynn
Ikä : 25
Viestien lukumäärä : 67

http://pramialaiset.webs.com/haitta

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Tarinoita sieltä sun täältä

Viesti kirjoittaja Mikke A. lähetetty 11.09.18 23:16

Tuhlaajapojan paluu 11.9.2018

Vedin syvään henkeä astuessani tummanharmaasta Panamerasta ulos valkoisen kivitalon pihalle. Tuttu maisema tuntui ennenkaikkea turvalliselta. Oli kiva palata kotiin. Kiva. Se sana piti kyllä paljon sisällään. Huokaisten löin Porchen oven kiinni napattuani ensin matkalaukkuni takapenkiltä. Kävelin harmaat kivistä tehdyt rappuset ylös etuovelleni ja kaivoin taskusta avaimet. Niissä roikkui vieläkin Siljan antama kultainen kettinki, joka oli omiaan parantamaan avaimieni löydettävyyttä. Silti ex-tyttöystävän lahjan säilyttäminen noin esillä ei tuntunut enää normaalilta. Varsinkin kun kaikki oli muuttunut.

Tuntui oudolta astua viileeseen asuntoon, vaikka tiesin, että se oli minun ja se oli tuttu. Paikka jonka tiesi läpikotaisin. Silti kun olit viettänyt kuukausia poissa, se tuntui samaan aikaan täysin vieraalta.

Riisuin ulkovaatteeni ja sen jälkeen heittäydyin selälleni mustalle nahkasohvalle. Se oli nahkasohvaksi yllättävän tyylikäs ja mukava samaan aikaan. Paljon siis sohvalta. Haroin hiuksiani yrittäen saada itselleni rennompaa olotilaa.

En onnistunut siinä.

Koko viime kevät, kesä ja koko aika tähän päivään saakka vilisivät päässäni tiuhaan. Kaikki tapahtunut, joka alkoi jo silloin kun tiet olivat jäisiä. Silloin kun nousukiidossa oleva ratsastajan urani keskeytyi ja pahasti. Mistä siis oli kyse? Katoamistemppuni koko Kallasta johtui siitä, että olin ajanut ojaan oikeasti aika pahasti. Myönnän, että ylinopeus jäisellä tiellä ei ollut hyvä idea, saati kun tuli jyrkkään mutkaan. Siinä vaiheessa ei mikään enää auttanut kun auto oli luisunut ensin vastakkaiselle kaistalle, siitä ojaan, muutaman kerran katon kautta ympäri ja rikkoen samalla kaksi valopylvästä. Siitä oli paikallisessa lehdessä, mutta onneksi rahan avulla välttyi siltä, että mitään tietojani ei julkaistu. Kaikki tiesivät kolarista, mutta en uskonut kenenkään tietävän, että minä olin kuski.

Tajuni oli palannut aika nopeasti, mutta olin saanut todella pahat vauriot jalkoihin. En pystynyt edes kävelemään. Silloin olin todella vihainen ja harmillinen kun tajusin, etten voisi hetkeen ratsastaa. Olin niin pettynyt, että olin parissa päivässä myynnyt tuttavieni avulla rakkaimman hevoseni Haitan pois. Halusin kaikesta eroon kun tuntui, että menetin jo kaikki. Olin varma, että olisin pyörätuolissa loppuelämäni. Sen takia ei mennyt kauaa kun hävisin Auburnista. Haitta vain haettiin sieltä pois ja enempää ilmoittamatta katosin. Sydämessäni jäin kaipaamaan yhtä henkilöä erityisesti, mutta Isabella kuului Auburniin yhtälailla kuin tammani, joten en puhunut naisellekaan enää koskaan mitään. Nyt kaduin sitä, mutta millekään ei voinut mitään. Nykyään pystyin liikkumaan jo normaalisti, mutta ratsastamaan en ollut enää halunnut. Muuten olin urheillut todella paljon ja olin elämäni kunnossa. Minulta vain puuttui Haitta.

Kesällä olin etsinyt tamman käsiini vain saadakseni tietää, että se oli saanut jalkavamman, Sellaisen, että se pystyi elämään, mutta sillä ei voisi todennäköisesti koskaan ratsastaa rankemmin. Sen kuullessani sydämeni oli tainnut hajota. En saanut laadukasta tammaani enää takaisin. Ennen kuin poistuin sieltä, olin kyllä saanut kuulla Haitan varsasta ja olinkin tehnyt 5-vuotiaasta Baltheoksesta tarjouksen. Ihan vain siksi, että kaipasin sitä samankaltaisuutta mitä sen emässä oli.

Nyt minulla ei ollut oikein mitään ja palasin Kallaan rankentamaan elämääni uudestaan.
avatar
Mikke A.
Entinen tallilainen

Avatar © : Lynn
Ikä : 25
Viestien lukumäärä : 67

http://pramialaiset.webs.com/haitta

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Tarinoita sieltä sun täältä

Viesti kirjoittaja Mikke A. lähetetty 19.10.18 17:43

Ylös vai alas? 19.10.2018

Salitreenin jälkeen oli mukava haukata happea juoksemalla ja joka ilta juoksulenkkini päättyi sinne minne unelmani olivat jääneet. Auburn Estateen. Tähtien ja kuun loisteessa oli mukava seurailla tallin elämää johon en kuulunut enää ollenkaan. Olin kirjaimellisesti ulkopuolinen, vaikka alle vuosi sitten olin kuulunut sinne samalla tavalla kuin muut nyt. Nyt heppapojalta puuttui talli ja hevonen. Sitä myöten myös tietynlainen elämäntyyli. Näinä aikoina aika menikin urheiluun ja sen kyllä huomasi helposti. Treenin jälkeinen suihku kotona piristi ja sen jälkeen olikin hyvä siirtyä vakituiseen juomapaikkaan. Kallan krouvi oli tullut vastaan vähän liiankin usein.

Tilasin pöydässä karskeasti vain ison tuopin olutta ja siirryin nurkkapöytään istumaan. Sieltä oli hyvä seurailla paikan muuta menoa ja vaikka olinkin nurkassa niin olin silti tarpeeksi näkyvillä. Siemailin Sandelsia yllättävän varovaisesti ja odotin. Välillä vilkuilin baaritiskin takana pyörivää Dannia, jonka olin tuntenut Auburnin kautta. Hevosenhoitaja, joka oli ensimmäisiä naisia, jotka sanoivat ei minun charmilleni. Sellainen sai mielenkiintoni heräämään, mutta lukuisista yrityksistä huolimatta olin saanut vain tiukanoloista piikittelyä takaisin. Kuulemma rikkaat luulivat saavansa kaiken haluamansa, mutta häntä en saisi mistään hinnasta. Yleensä olisin uskonut naisen olevan katkera, mutta Dannissa oli tietynlaista itsevarmuutta ja epäilin sitä kovasti.

”Kelpaako seura?”, yllättävä ääni herätti minut omista maailmoistani ja katsoin timmiä blondia ensin päästä varpaisiin. Tyttö oli selvästi minua nuorempi, mutta ihan hyvännäköinen, joten nyökkäsin luoden kasvoilleni pienen virneen. Tästä se taas lähtisi.

Ilta kului mukavissa merkeissä ja Tiiaksi osoittautunut neitokainen oli hakenut pöytäämme ystäviäänkin. Minä tilasin jatkuvasti pöydän täyteen juomia ja shotteja. Tunsin kuinka humala nousi päähäni ja sen huomasi myös muista. Hymyilytti. Välillä painoin huuleni viereisen naisen huulia vasten ja ajattelin vain kuinka hyvä ilta tästä oli tulossa. Fiiliksen mukaan meneminen oli mahtavaa ja nautin siitä, kuinka Tiia loi kateellisia katseita minuun ja hänen kaveriinsa Iidaan, jonka kanssa oli helppoa olla läheisimmissä merkeissä.

Kuten jokainen ilta niin myös Krouvi suljettiin ja päädyin pihalla nappaamaan kaksi naiskaverusta kainalooni. Huomasin toisen katseessa pientä epävarmuutta, mutta soittaessani taksia Iida sai Tiiankin humalatilan ylös ja lopulta kummatkin vaikuttivat tyytyväiseltä päätökseeni. Taksia sai odottaa kauan, mutta kahden naisen välissä penkillä istuminen läheisissä tunnelmissa ei tuntunut lainkaan pahalta, vaikka maailma pyörikin alkoholin vaikutuksesta päässä.

Taksin ajaessa pihaan annoin herrasmiesmäisesti naisten mennä edellä ja kun yritin itse mennä perässä niin minut vedettiinkin sivuun.

Kulmani kurtistuivat yllätyksestä ja humalassa jouduin hetken hakemaan tasapainoa, jotta en olisi päätynyt tekemään lähempää tuttavuutta maan kanssa.
”Silja?” katsoin naista aivan hämilläni. Mitä ex-tyttöystäväni teki edessäni varsin tympääntyneen näköisenä?
”Oon kattonu sun menoa viimeiset pari viikkoa ja mun oli pakko puuttua”, blondi siristi silmiään. Oliko hän vihainen?
”Herranjestas Mikael. Etkö sä edes tajua mitä sä teet?”
Katsoin vieläkin naista sanomatta sanaakaan. Mikä pointti tässä oli?
”Tiedätkö sä millainen maine sulle tulee jos jatkat samalla tavalla?”
Vieläkään en noteerannut naisen sanoja. Oliko Silja mustasukkainen? Loin hymyn huulilleni ja ilman ennakkovaroitusta suutelin naista, kuten ennen vanhaan. Epäröinnin jälkeen sain blondilta jopa vastakaikua, kunnes tämän kääntyi ja tarrasi minua kädestä kiinni.
”Oot ainakin tosi humalassa näköjään.. Vien sut kotiin. Mulla oli sulle oikeeta asiaakin, mutta se saa odottaa huomiseen..”
avatar
Mikke A.
Entinen tallilainen

Avatar © : Lynn
Ikä : 25
Viestien lukumäärä : 67

http://pramialaiset.webs.com/haitta

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Tarinoita sieltä sun täältä

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Voit vastata viesteihin tässä foorumissa