Rakas päiväkirja...

Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin

Siirry alas

Rakas päiväkirja...

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 10.10.17 11:39

Ellien spin off -tarinoita

<3

_________________
Ellie von Brandt | No Worries
avatar
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 19
Viestien lukumäärä : 318

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rakas päiväkirja...

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 10.10.17 11:41

Jonathan, please forgive me

Olin pilannut kaiken.

Se ajatus oli ensimmäisenä mun mielessä kun heräsin yksin omasta sängystäni jyskyttävään päänsärkyyn ja kuvotukseen. Epämääräiset muistikuvat eilisillasta ja tanssilattiasta vyöryivät mun mieleen kuin höyryveturi ja jyräsivät mut alleen. Mua oksetti, ja samassa huomasin kompuroivani kylpyhuoneeseen ja kumartuvani vessanpytyn ylle. Sen jälkeen mä kömmin takaisin sänkyyn, lämpimän untuvapeitteen alle. En todellakaan ollut vielä valmis heräämään tähän päivään.

* * * * *

Kello näytti kahta, eikä mulla ollut yhtään parempi fiilis kuin aamulla. Vääntäydyin ylös sängystä viileään suihkuun. Toivoin veden huuhtelevan pois kaikki muistikuvat eilisestä. Olinko mä tosiaan ollut niin humalassa vai oliko mun juomaan laitettu jotain muutakin kuin alkoholia? Muistaakseni ilta kulki jotakuinkin niin, että menimme Jonnyn kanssa tanssimaan, mutta punapäällä kesti jonkun aikaa saada tanssivaihteensa päälle. Nyt selvinpäin ajatellen Jonnyn tanssitaidot kohentuivat hämmästyttävän paljon lyhyessä ajassa. En millään saanut päähäni, missä välissä Jonny oli muuttunut Mikaeliksi. Olin kuitenkin varma, ettei Jonny antaisi ikinä anteeksi, että mulla meni jälleen kerran miehet sekaisin. Ehkä mun pitäisi hankkia silmälasit.

Kietouduin pehmeään kylpytakkiin ja hoipuin edelleen huonvointisena keittiöön keittämään kahvia. Kävelin kuin zombie ja vasta pisaroiden osuessa keittiön tasoon huomasin itkeväni. Pyyhin kyyneleitä kylpytakin hihaani ja laskin hanasta lasin kylmää vettä. Halusin kuumeisesti puhua Jonnylle. Selittää, pyytää anteeksi, mitä tahansa, mutta en uskonut miehen haluavan nähdä mua vähään aikaan. Olo oli yksinäinen ja hetken aikaa mieleni teki ajaa vanhemmilleni käymään ja itkeä äitini olkapäätä vasten. Sitten mä muistin, että en ollut puhunut yksityisasioistani vanhemmilleni ala-asteaikojen jälkeen, enkä aloittaisi nytkään. Ainut, kenelle voisin tällä hetkellä vuodattaa sydäntäni olisi Riepu, mutta en uskaltaisi mennä tallille kuin vasta illalla, jos silloinkaan. Ehkä mun pitäisi lähteä maanpakoon tai jotain.

Makasin sohvalla hengittäen syvään. Sohvapöydällä lojui puolikas kupillinen haaleaa kahvia. Olin kirjoittanut tekstiviestiluonnoksen puhelimeni muistioon jo viisi kertaa. En vain löytänyt sanoja sille, mitä halusin sanoa. En edes tiennyt, oliko minun mahdollista keksiä mitään, millä korjata tilanne. Juuri nyt mieleni täytti epätoivo. Palasin takaisin luonnokseen.

'Mä oon niin pahoillani. Tiedän, ettet sä varmaan halua kuulla musta mitään just nyt, tai ikinä, mutta haluun vaan sanoa, että mun ei ollut tarkoitus satuttaa sua. Tiedän, ettei tää oo mikään validi puolustus, mutta mä olin ihan sekaisin enkä tajunnut mitä tein, enkä mä oikeastaan edes muista. Tiedän vaan, että satutin sua.

Jonathan, please forgive me'
Send.


Viimeinen muokkaaja, Ellie pvm 12.10.17 23:59, muokattu 1 kertaa

_________________
Ellie von Brandt | No Worries
avatar
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 19
Viestien lukumäärä : 318

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rakas päiväkirja...

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 12.10.17 22:55

Torstai-illan tuskaa

Rojahdin istumaan eteisen lattialle seinään nojaten. Lihakseni huusivat väsymyksestä ja mieleni oli turta. Kyyneleet olivat loppuneet aikaa sitten, mutta olotila tuntui sitäkin pahemmalta. Melkein toivoin, että olisin kyennyt vielä itkemään. En tiennyt uskoako Jonnaa vai ei. Toisaalta nainen oli äärimmäisen epäluotettava ja kiero, mutta Jonny oli kuitenkin paljastanut totuuden minusta ja Mikaelista. En saanut päästäni pois mielikuvaa brunetesta ja punapäästä suutelemassa.

Kesti puoli tuntia ennen kuin sain itseni ylös eteisen lattialta. Suunnistin suoraan kuumaan suihkuun. Hiljalleen kylpyhuone täyttyi vesihöyrystä ja kuuma vesi valui pitkin selkääni. Halusin vain hautautua peittojen alle ja nukkua ainakin seuraavan viikon. Lauantaina olisi kuitenkin kisat, joita en jättäisi väliin missään tapauksessa. Tuska viilsi rintaani, kun ajattelin kisapäivää. Jonny oli lupautunut tulla kuskiksi, enkä mä tiennyt olinko valmis kohtaamaan punapäätä vielä. En kuitenkaan antaisi sen pilata kisasuorituksiamme.

Suihku venyi naurettavan pitkäksi, mutta lopulta en voinut enää valuttaa vettä. Käärin kosteat hiukseni pyyhkeen sisään ja vedin päälleni kylpytakin. Silmäni olivat edelleen punaiset itkemisestä. Toivoin, että minulla olisi joku jolle soittaa. Joku, jolle kertoa vastoinkäymisistäni. Mieleni muistutti, että minulla oli Jonny, mutta entä jos ongelmat koskivat juuri kyseistä punapäätä? En voinut tähän aikaan mennä itkemään Riepunkaan kaulaan. En voinut kuin ryömiä peiton alle ja yrittää nukahtaa.

_________________
Ellie von Brandt | No Worries
avatar
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 19
Viestien lukumäärä : 318

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rakas päiväkirja...

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 13.11.17 17:11

12.11.2017

Istuin parvekkeellani vilttiin kääriytyneenä, tuijottaen lasittuneella katseella puita, jotka olivat tiputtaneet lehtensä jo hyvän aikaa sitten. Maailma tuntui viime päivinä murenevan palasiksi jokaisella elämän osa-alueella - minä sen mukana. Olin treenannut lähes hullun lailla Riepun kanssa Kalla-CUP:in toisiin osakilpailuihin, minkä takia pettymys vyöryi voimakkaana ylitseni kuin hyöyaslto, kun epäonnistuimme lähes täydellisesti jokaisessa luokassa. Jatkot olivat kuluneet kuin sumussa, joka johtui todennäköisesti siitä, että olin tankannut itseeni lasikaupalla sampanjaa turruttaakseni mieleni. En kyennyt ymmärtämään, miten kaikki olikaan voinut mennä niin pieleen kisapäivänä. Kaikista pahimmalta tuntui se, että Jonathan, joka ei normaalisti ollut läheskään yhtä hyvä ratsastaja kuin minä, oli sijoittunut reilusti paremmin. En voinut edes vilkaista miestä tuntematta itseäni surkeaksi.

Ja koska ilmeisesti täydellinen epäonnistuminen syksyn lähestulkoon tärkeimmistä kisoista ei ollut vielä tarpeeksi, rakas poikaystäväni koki tarpeelliseksi nöyryyttää minua vielä lisää, jakamalla sängyn toisen naisen kanssa. Enkö minä muka riittänyt, enkö ollut tarpeeksi? Pitikö Jonathan minua niin itsestäänselvyytenä, että kuvitteli voivansa flirttailla toisen naisten kanssa, ja sitten kertoa siitä minulle, kuin se ei merkitsisi mitään. En hetkeen ollut tuntenut itseäni yhtä surkeaksi. Puristin vilttiä tiukemmin ympärilleni ja annoin yksinäisen kyyneleen valua poskeani pitkin. Olin väsynyt itkemään joka ilta. Olin vältellyt itkemistä julkisesti, sillä halusin olla vahva. Mutta en ollut vahva, en oikeasti.

Tallille lähteminen tuntui raskaalta, sillä en jaksanut kohdata ihmisiä ja vääntää kasvoilleni teksistua hymyä. Halusin kuitenkin edelleen kehittyä ja jatkossa suoriutua edes vähän paremmin, joten jatkoin tallilla käymistä yhtä usein kuin aiemminkin. Yritin vain vältellä muita ihmisiä parhaani mukaan. Yllättävää kyllä, olin tutustunut vastoinkäymisieni myötä paremmin muun muassa Verneriin ja Amandaan, joka tuntui yllättäen sympatisoivan sydänsurujeni suhteen. Jonny ei tuntunut edes yrittävän korjata välejämme kovinkaan suurella panostuksella, ehkä punapää halusi päästä minusta jo eroon. Ilma ulkona viileni ja tunsin hytiseväni viltistä huolimatta. Huokaisen nousin ylös parvekkeen sohvalta ja palasin takaisin sisälle.

Tunsin iseni yksinäiseksi Kallassa. Vanhat ystäväni yläasteelta ja lukiosta olivat lähes kaikki lähteneet opiskelemaan muualle. Ei ollut helppoa tutustua uusiin ihmisiin pienessä kylässä, kun kaikki tuntuivat tuntevan toisensa jo ennestään. Ennen Auburnia halusin epätoivoisesti muuttaa muualle asumaan, edes Helsinkiin. Tuntui epäreilulta, että vanhempani halusivat pitää minut Kallassa, eivätkä silti tuntuneet usein edes muistavan, että heillä oli tytär. Turhautuminen leimahti liekkiin sisälläni ja pyyhkäisin ruokapöydällä olevan viinilasin alas. Kirkas kristalli särkyi tuhansiksi pieniksi palasiksi läikyttäen viinin ympäri lattiaa. Vaalea matto värjäytyi verenpunaiseksi.

Lasinsirpaleet ja punainen tahra matossa odottivat minua vielä seuraavana aamunakin.

_________________
Ellie von Brandt | No Worries
avatar
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 19
Viestien lukumäärä : 318

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rakas päiväkirja...

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 14.11.17 6:16

12.11.2017 - II

Jonathan oli soittanut ovikelloa ja seissyt oveni takana ilmeisesti vaikka miten kauan, mutten ollut saanut avattua ovea. Kuuntelin vain ovikellon terävää ääntä, toivoen, ettei se soisi enää uudestaan. Tuijotin viestiä puhelimessani tietämättä, mitä ajatella siitä. Viestin selitys kuulosti ihan mahdolliselta, enkä oikeastaan edes ajatellut punapään valehtelevan. Kysehän ei edes ollut siitä, uskoinko tarinan pitävän paikkaansa, vaan siitä, miten paha olo minulla oli ollut tapahtuneen jälkeen. Asetin puhelimeni sohvapöydälle ja poimin sen takaisin käteeni hetkeä myöhemmin.

Kirjoitin vastauksen, ja pyyhin sitten koko viestikentän tyhjäksi. Kirjoitin uuden, mutta sekään ei ollut tarpeeksi hyvä. En yksinkertaisesti saanut omista ajatuksistani sen vertaa selvää, että olisin kyennyt kirjoittamaan Jonnylle vastaukseksi jotain muuta kuin haista paska.

'Musta vain tuntuu niin pahalta, kun sä kerroit siitä mulle kuin se olisi ihan normaalia, että parisuhteessa nukutaan toisten naisten vieressä tyttöystävän ollessa poissa. En tiedä mikä on sun käsitys parisuhteesta, mutta mun on ainakin vähän erilainen. Vai tuntuisko susta kivalta, jos kutsuisin muita miehiä tänne yöksi, mun sänkyyn? Tai olisit voinut edes kysyä lupaa, ilmoittaa etukäteen. Mutta en mä kai sitten merkitse sulle niin paljon.'

En koskaan lähettänyt viestiin vastausta.

_________________
Ellie von Brandt | No Worries
avatar
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 19
Viestien lukumäärä : 318

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rakas päiväkirja...

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 17.11.17 12:23

Kaikki okei

Heräsin aamulla tunteeseen, kuin joku takoisi vasralla kalloani sisältäpäin. Nopea vilkaisu ikkunaan kertoi, ettei kello olisi paljon, sillä ulkona oli vielä pilkkopimeää. Jonathanin lepäsi tasaisesti hengittäen vieressäni, toinen käsi ympärilleni kietoutuneena. Varovasti pujottauduin käden alta pois ja laskeuduin alas sängyltä. Nukkuva ruskeahiuksinen mies sai suunpieleni kaartumaan hymyyn. Muistikuvani eilisillalta olivat melko hatarat, mutta mies oli pahoitellut käytöstään jo riittävästi, enkä jaksanut enää vihoitella tälle.

Kävelin hitaasti keittiöön etsimään särkylääkettä. Saatuani pienen tabletin nieltyä ja juotua lasillisen vettä vatsani olisi halunnut palauttaa kaiken sisältönsä takaisin ylös. Nojauduin tiskipöytään vetämään muutaman kerran henkeä ja yritin olla oksentamatta. Tuskaisimman pahan olon mentyä ohi ladoin kahvinkeittimen täyteen ja napsautin sen päälle. Laitteen poristessa hiljaa päätin ottaa nopean suihkun, sillä olin yllätys yllätys nukkunut jälleen kerran meikit päällä.

Jonny ei ollut vieläkään herännyt tullessani suihkusta kylpytakkiin kääriytyneenä takaisin keittiöön, joten ajattelin yllättää miehen aamiaisella, mikäli tämä kykenisi ylipäätään syömään mitään. Itselläni ei ainakaan ollut lainkaan nälkä, ja tuskin mikään kiinteä olisi sisälläni pysynytkään. Tein muutaman voileivän, viipaloin pari omenaa ja kaadoin kahteen kuppiin kahvia. Juuri sopivalla hetkellä makuuhuoneesta kuului peittojen kahinaa ja pian Jonnyn unelias pää kurkisti oven raosta.
"Tuoksuuko täällä kahvi?" ruskeahiuksinen kysyi astellessaan boksereissaan lähemmäs. Hymyilin miehelle.
"Huomenta vaan sullekin", hymähdin ja halasin miestä, antaen suukon tämän poskelle. "Mä tein aamiaista."

"Ollaanko me nyt siis okei?" Jonny kysyi siemaisten kahvia valkoisesta kupista. Istuimme keittiön pöydän ääressä, aamiainen levitettynä kutsuvasti esille. Tyydyin juomaan itse pelkkää kahvia ja nakertamaan omenaviipaletta.
"Joo, ollaan kai. Kunhan tästä lähtien mä oon ainut, joka sun vieressä nukkuu", sanoin päättäväisesti ja virnistin sitten.
"Tottakai, rakas", mies vakuutti, kumartuen suutelemaan minua pöydän yli.

_________________
Ellie von Brandt | No Worries
avatar
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 19
Viestien lukumäärä : 318

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rakas päiväkirja...

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 12.12.17 8:08

01.12.2017 – Mäkin sua

Vaaleahiuksisen nuoren naisen kasvot sulivat hymyyn ja pyyhkivät tämän mielestä viimeisimmätkin ärtymyksen rippeet miehen lausuessa ne kolme pientä sanaa niin vilpittömästi, kuin vain joku sanoa saattoi. Ellie pysäytti Riepun keskelle lumista tietä ja käänsi katseensa Jonathaniin.
”Niin mäkin sua.”
Suuria lumihiutaleita leijui hitaasti taivaalta, kuin hidastettuna.


Olohuoneen lampun pehmeä valo loi romanttisen tunnelman pimeään aamuun. Sohvapöydällä oli kaksi puoliksi juotua valkoista kahvimukia sekä tyhjät jugurttikulhot, jotka oli kaavittu tyhjiksi turhan aikaisesta herätyksestä huolimatta. Vaaleat hiukset lepäsivät avoimina pitkin valkoista sohvaa, Jonathanin silittäessä niitä hajamielisesti. Ellie tunsi olonsa onnilliseksi – paljon onnellisemmaksi kuin pitkään aikaan. Nainen kohottautui istumaan miehen sylissä, tämän painaessa suukon blondin huulille. Jonathan ähkäisi, kuin kivusta ja yritti peittää irvistystään Ellien huulia vasten, mutta blondi oli vetäytynyt jo kauemmaksi.

”Onko sun selkä vielä noin kipeä?” Ellie kysyi huolestuneena ja vähän vihaisena. Miksi ihmeessä miehet olivat niin jääräpäisiä, eivätkä voineet mennä ajoissa lääkäriin? Jonnylle olisi luvassa vielä ratsastuskieltoa tuota menoa.
”No joo, on se vähän. Ei kovin paha”, Jonny irvisti, mutta jostain syystä Ellie vaistosi, ettei mies puhunut täysin totta.
”Sun pitäisi mennä lääkäriin, ihan oikeasti”, blondi sanoi päättäväisenä suunpielien mutristuessa aavistuksen. Jonathan mutisi jotain myötävän vastauksen kaltaista, mutta Ellie ei ollut lainkaan vakuuttunut.

”Eikai sun pidä jo lähteä?” Ellie huokaisi yrittäen vedota Jonathaniin mahdollisimman suloisella koiranpentuilmeellä. Vaikka eihän se tietenkään mitään auttaisi. Isabella tuskin heltyisi, vaikka Jonny käyttäisi myöhästymisen syynään sataa suloista koiranpentua, ja tottakai Ellie halusi, että hänen poikaystävällään olisi työpaikka vielä jatkossakin. Ehkä hänen itsensäkin pitäisi hankkia jossain vaiheessa sellainen.

”Mä en uskalla myöhästyä”, Jonathan virnisti ja painoi viimeisen suukon hyvästiksi tyttöystävänsä huulille. ”Tuutko sä tallille tänään?”
”Joo, vähän myöhemmin. Tää kuudelta herääminen ei oo yhtään mun juttu”, vaaleaverikkö irvisti. ”Mutta ehkä sitten, kun sun tallivuoro on loppu. Voidaan mennä ratsastamaan yhdessä. Tai siis mä voin, sä saat korkeintaan tulla katsomaan mun treenejä, ennen kuin saat käytyä siellä lääkärissä.”
Jonathan vilkaisi Ellietä haastavasti, mutta pyöräytti sitten silmiään lannistuneena. Tälle naiselle ei kaiketi sanottu helposti ei.

_________________
Ellie von Brandt | No Worries
avatar
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 19
Viestien lukumäärä : 318

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rakas päiväkirja...

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 19.08.18 18:13

18.8.2018 - Matin rouge

C’etait un beau jour. Le soleil brillait et Ellie pouvait entenrde les oiseaux chanter. C’etait long temps que elle se si tôt reveiller, mais il y avait quelque chose de magique au tôt les matins. Ellie a couru le long du centre-ville et a écouté le musique avec des écouteurs. Après la course, Ellie pourrait aller á l'étable et faire du cheval. Rien de trop parce que Riepu avait passé une semaine lourde, après tout.

Après quelques kilomètres, Ellie est rentrée chez elle et elle se douché rapidement. Il était environ huit heures quand elle commença à préparer le petit-déjeuner. Une café au lait, porridge au myrtille et pain du chocolat, qui avait était le favori d'Ellie depuis sa voyage á Paris. Elle a decidé manger au balcon parce que le beau temps et que ça allait bientôt arriver en automne.

Mais avant elle a eu le temps de déguster la nourriture, Ellie a connu la douleur brusque. Le couteau s’est échappé de sa main et a laissé une méchante blessure. Le sang coulait sur le sol et Ellie se hâta de trouver quelque chose pour arrêter le saignement. Heureusement, elle a réussi à arrêter le saignement et il n'y a pas eu de véritable urgence.

Ce n'est pas ma journée, pensa Ellie.


_________________
Ellie von Brandt | No Worries
avatar
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 19
Viestien lukumäärä : 318

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rakas päiväkirja...

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 20.08.18 10:25

Unelmien poni(ko)
heinäkuu 2009

“Mutta kultapieni, tuo poni on aivan yhtä kiva”, Ellien äiti yritti rauhoitella tytärtään ja osoitti ruunikkoa russponia, jonka harjasta pisti esiin heinänkorsia. Vaaleahiuksinen tyttö oli kuitenkin iskenyt silmänsä jo puhtaanvalkeaan poniin ja katsoi äitiään tuimana kädet lanteilla, päätään pudistaen.
“Mä haluan mennä tuolla valkoisella ponilla”, Ellie sanoi sellaisella äänensävyllä, joka ei jättänyt sijaa neuvotteluille. Nainen huokaisi ja lähti kävelemään kohti ratsastuksenopettajaa.

Ellie katseli haltioituneena ponia, joka seisoi tarhassaan. Se ei näyttänyt erityisen ylväältä nuokkuessaan silmät puoliummessa, mutta nuoren tytön mielestä se oli upein poni koko tallilla. Mikään muu hevonen ei ollut yhtä valkoinen, yhtä tuuheaharjainen tai yhtä suloinen. Se näytti kuin satukirjojen ratsulta, prinsessan hevoselta. Siksi Ellie halusi ratsastaa juuri sillä.

“Hyvä on, otetaan se sisälle”, nainen huokaisi ja ojensi riimunnarua tyttärelleen. Ellie nappasi punaisen narun ja pujahti muitta mutkitta aitaukseen. Valkoinen poni käänsi korvansa kohti tyttöä, muttei liikahtanut paikaltaan. Vaaleaverikkö keräsi maasta nyrkillisen ruohoa ja ojensi ne ponille, joka otti lahjukset varovasti mutta mielellään. Poni tosiaan taisi olla ainakin kiltti. Se lähti seuraamaan pientä tyttöä hitaasti, laiskoin askelin.

Elliellä ei ollut kiire. Hän olisi voinut harjata ponia vaikka maailman tappiin asti. Pieni tyttö kiillotti tomerana valkoista karvaa aina niin pitkään, kunnes häntä kehotettiin aloittamaan ponin varustaminen - pitihän sitä tunnillekin ehtiä! Vaikka poni oli pieni, tuntui sen satula painavan ainakin tuhat kiloa. Valkoiset korvat kääntyivät luimuun satulan laskeutuessa selkään ja Ellie rypisti kulmiaan. Oliko poni sittenkin vihainen?

Suitsienkaan laitto ei käynyt aivan niin käden käänteessä, kuin Ellie oli unelmissaan haaveillut. Pieni turpa nousi korkealle tytön ulottumattomiin. Ellie ei kuitenkaan luovuttanut, vaan tavoitteli päätä niin kauan, kunnes sai lopulta pujotettua suitset ponin päähän. Hän ei ollut yhtäkkiä lainkaan varma siitä, oliko kimo täydellinen unelmien poni.

Selkään päästyään vaaleaverikön kasvoille oli kohonnut jälleen se sama tyytyväinen hymy. Ellie kannusti ponin liikkeelle, mutta se ei liikkunutkaan mihinkään. Toinen napakka pyyntö pohkeilla, ei reaktiota. Vasta kolmannella kerralla se suostui ottamaan askeleen eteenpäin ja lähtemään hitaasti kohti uraa. Pienet kulmakarvat painuivat jälleen aavistuksen. Mitäköhän tunnista mahtaisi tulla?

“Enemmän pohjetta sen kanssa, Ellie”, ratsastuksenopettaja kannusti. Valkoinen poni kulki hitaasti, kuin se olisi yrittänyt nukkua samalla. Se hidasti ravista jatkuvasti käyntiin, eikä Ellie saanut sitä kulkemaan millään reippaassa tahdissa. Tyttö vilkaisi toiselle puolelle kenttää, jossa sinipaitainen tyttö ratsasti sillä takkuisella ruskealla ponilla, jota Ellie ei ollut halunnut. Se poni kulki reippaasti ja innokkaasti eteenpäin, ratsastajan hymyillessä leveästi.

Ellie oli kateellinen ja vihainen. Hänen olisi pitänyt ratsastaa tuolla reippaalla ruskealla ponilla, ei tällä typerällä valkoisella. Unelmien poni oli muuttunut tylsäksi ja laiskaksi lihapullaksi, jota hän ei enää halunnut.

“Mutta sinähän pyysit saavasi mennä juuri sillä ponilla”, Ellien äiti totesi närkästyneenä, kun he kävelivät tunnin jälkeen autolle.
“Se ei ollutkaan kiva”, tyttö valitti potkaisten tiellä olevaa irtokiveä. Ratsastustunti oli ollut kamala.
“Kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää”, äiti muistutti.


_________________
Ellie von Brandt | No Worries
avatar
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 19
Viestien lukumäärä : 318

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rakas päiväkirja...

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 24.08.18 10:30

Addiktioita

Olin kaatanut itselleni lasillisen viiniä ja kiikuttanut sen sekä juuri saamani paketin makuuhuoneeseeni peilipöydälle. Siitä oli tullut kuin ihana rutiini, pakettien avaamisesta. Nettishoppailuni tuntui lähteneen lähes käsistä ja kulutin rahaa lähes huomaamattani. Tämäkin paketti oli maksanut lähes kolmesataa euroa, mikä oli oikeastaan naurettava hinta sen sisältöön nähden. Siemaisin valkoviiniä. Se oli hyvää, puolikuivaa ja raikasta.

Avasin huolellisesti pakatun laatikon, josta paljastui kolme mustaa, pienikokoista laatikkoa. Jokaista niistä koristi kultaisella tekstillä ‘Louboutin’. Avasin varovasti jokaisen laatikon, ne olivat juuri niin upeita kuin olin ajatellutkin. Tyylilleen uskollisesti sisältä punaisiin rasioihin oli pakattu kolme kultaista huulipunaa, jotka kuin huusivat päästä esille kokoelmaani. Huulipunat näyttivät kuin pieniltä aseilta toisen pään ollessa terävä piikki. Kohotin viinilasin jälleen huulilleni.

Avattuani ja testattuani jokaista sävyä - jotka muuten erosivat toisistaan vain hienoisella sävyerolla - asettelin ne roikkumaan sievästi kultaisista nauhoistaan seinälle. Taas kolme uutta huulipunaa kokoelmaani, joka oli paisunut viimeisen vuoden aikana räjähdysmäisesti. Huulipuna vain sattui olemaan yksi naisellisimmista asioista jonka tiesin ja milloin tahansa tarvitsinkaan boostia itsevarmuudelleni, tarvitsi minun vain sipaista kerros tulipunaista väriä huuliini.

En ikinä saisi kaikkia puniani käytettyä loppuun, en lähellekään, enkä varmaan tarvitsisi niin montaa kappaletta samansävyisiä kiiltoja, mutta en silti luopuisi ainoastakaan. Siinä missä joku keräsi postimerkkejä, minä huulipunia. Ja noh, kaikenlaisia muitakin meikkejä.


_________________
Ellie von Brandt | No Worries
avatar
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 19
Viestien lukumäärä : 318

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rakas päiväkirja...

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Voit vastata viesteihin tässä foorumissa