Et ole sisäänkirjautunut. Kirjaudu sisään tai rekisteröidy

Tallipäiväkirja

Siirry sivulle : Edellinen  1, 2

Siirry alas  Viesti [Sivu 2 / 2]

26 Vs: Tallipäiväkirja lähetetty La Joulu 30, 2017 8:34 pm

Gabriella S.

avatar
Vuokraaja
29.12.2017

Keli oli saanut minut todella huonolle tuulelle - tai ei niinkään keli, vaan sen seuraukset. Ihanat pakkaskelit eivät kauaa kestäneet, kun tilalle tuli nilkkoihin asti upottava sohjo ja musta paholainenkin on jäänyt sutimaan paikalleen monen monta kertaa. Oli suorastaan ihme, että pääsin ajamaan tallille asti, mutta se vaati loskan lentämistä metrien päähän. Toivottavasti kukaan kävelijä ei kastunut matkalla takiani.

Olin jo pari kertaa käynyt tekemässä Auburnissa tallivuoroja ja nyt olisi vuorossa vuoden viimeinen omalta osaltani. Tallitöiden tekeminen oli oivaa vaihtelua muulle elämälle ja nautin siitä täysin rinnoin. Annaa ei näkynyt missään, vaikka tällä oli tunti vielä työaikaa yhtä aikaa kanssani. Kello ei ollut kuitenkaan vielä tasan kaksi, joten kävin kiertämässä tallin ympäri ulkokautta, josko Anna sattuisi tulemaan vastaan, niin pääsisin ajan tasalle millä mallilla hommat oli. Löysin violettipäisen naisen siivoamasta Santun tarhaa ja päiväruokinta oli kuulemma jo tehty.
"Selvä homma. Meen sitten varmaan tästä jatkamaan karsinoiden siivousta." huikkasin naiselle ja suuntasin talliin. Matkalla talliin löysin tietysti kumppareissani pihan liukkaimman kohdan ja vetäisin lipat vesilammikkoon.
"VOI SAATANA!" kirosin tuuriani kovaan ääneen, uskoisin väittää että Anna oli kuullut sen myös. Nousin ylös ja ravistelin vaatteitani kuivaksi vaikkakin ihan turhaan. Juuri tällä kertaa ei sattunut varavaate-kassi mukaan, mutta onneksi kaapissa oli sentään kuivat ratsastushousut. Muuten sain pärjätä niillä, mitä päälleni olin pukenut.

Paskanmättökin osasi olla välillä hyvin terapeuttista, joten uskoin että kiukkukin alkaa laantua kun pääsee mättämään sitä itseään. Ja niin siinä kävi. Mitä pidemmälle karsinoiden siivous eteni, sitä nopeammin kiukku laantui. Sain karsinat siivottua yllättävän reippaaseen tahtiin, joten pääsin ajoissa lakaisemaan lattioita. Tässähän vielä ehtisi kahvitauon pitää ennen hevosen sisälle ottamista. Tuumasta toimeen, suuntasin tallituvalle kahvin keittoon. Siellä odottikin iloinen yllätys ja kahvia oli valmiina pannussa. Siitä en tiennyt, kauan se oli seissyt pannussa, mutta sillä ei nyt olisi väliä. Kuuma kuppi höyryävää kahvia teki ehdottomasti hyvää, kun vaatteet eivät vieläkään olleet kuivaneet. Kylmä iski luihin ja ytimiin asti. Ensi kerralla otan varavaatteita kassillisen mukaan tallille - sen päätin!

27 Vs: Tallipäiväkirja lähetetty Su Helmi 11, 2018 12:23 am

Lotta A.

avatar
Hevosenomistaja
11.2.2018


Mun on pakko ottaa asia tänään Amandan kanssa puheeksi. Mun on pakko.. ajattelin, kun parkkeerasin autoni tallin pihaan. Mulla oli edessä pitkähkö iltatalli, mutta Mustis ansaitsi nyt vapaapäivän. Se oli mennyt viikon treeneissä kivasti, enkä edes keksinyt, mitä voisimme tänään treenata – maastoilukin tuntui jotenkin yllättävän tylsältä vaihtoehdolta.

Olin jo kävelemässä tallin ovelle, kun huomasin poliisiauton, joka oli parkkeerattu kartanon edustalle. Pysähdyin ja vilkuilin talon ja tallin väliä, mutta lopulta päätin olla tunkematta nokkaani ainakaan liian syvästi asioihin, jotka eivät todennäköisesti minulle kuuluneet.

Tervehdin Jonathania ja päätin tarkistaa, oliko Amanda toimistossa. Toimisto oli kuitenkin tyhjä. Palasin takaisin karsinalle, missä Jonathan oli siivoamassa.
”Onko Amandaa näkynyt?” kysyin huolettoman oloisena.
”Ei ole. Hän on varmaan kartanolla.” mies vastasi.
”Ah. Okei.” hymähdin ja hymyilin miehelle. ”Mun on kai sit keksittävä jotain tekemistä itselleni.”
”Itse asiassa, nyt kun sanoit, niin mun piti laittaa loungesta viimekuun lehdet paperinkeräykseen. Viitsisitkö sä hoitaa sen?” Jonathan ehdotti.
”Joo, toki. Uskon, että se voittaa peukaloiden pyörittelemisen.” sanoin ja suuntasin loungeen.

Lehtipino loungessa näytti varsin rähjäiseltä. Nappasin kuitenkin pinon eteeni ja ryhdyin hommaan. Kiiltäväkantiset hevoslehdet ja tämän kuun sanomalehdet saivat jäädä, mutta todella jouduin tarkistamaan lehti kerrallaan, ettei mitään väärää tullut heitettyä pois. Minua jäi kuitenkin häiritsemään, sillä eräs lehti puuttui. Kallan sanomien 6. tammikuuta ilmestynyt lehti ei ollut pinossa. Kohautin kuitenkin vain olkiani ja laitoin lehdet kassiin odottamaan poisvientiä.

Vilkaisin ulos ikkunasta ja näin kartanon pääoven aukeavan. Virka-asuinen poliisi poistui ovesta ja ovenrakoon jäi seisomaan pitkä ja solakka vaaleaverikkö. Nainen seurasi katsellaan poistuvaa poliisiautoa ja lopulta kääntyi sulkien oven perässään. Tylsistyneenä nousin penkiltä. Ainakin tiesin nyt, missä Amanda olisi. Päätin palata Jonathanin luokse.

Mies oli ehtinyt siirtyä pari karsinaa eteenpäin.
”Tiedätkö miksi poliisi kävi kartanolla?” kysyin mieheltä uteliaana.
”Poliisi?” mies pysähtyi ja nosti katseensa karkailevista lantapalleroista minuun.
”Niin. Onko tallilla taas tapahtunut jotain ikävää?”
”Ei. Ei mun tietääkseni.” mies virkkoi ja palasi työtehtävänsä pariin.
”Okei. Mä käyn kartanolla ja jos sulla on vielä näitä karsinoita siivottavana, niin voin auttaa.” sanoin ja vedin takkini vetoketjun kiinni suunnaten ulkoilmaan.

Koputin muutaman kerran terävästi Amandan yksityishuoneiston oveen ja jäin odottamaan.
Hetken päästä vaaleaverikkö saapui avaamaan oven.
”Ai hei Lotta.” nainen tervehti yllättyneen oloisena.
”Hei. Meidän pitäisi puhua. Olisiko sulla mitenkään aikaa nyt ennen mun tallivuoroa?” kysyin mahdollisimman ystävällisesti.
”Valitettavasti minun täytyy nyt keskustella eräästä asiasta Isabellan kanssa.” Jää naisen silmissä ei hellittänyt hetkeksikään.
”Osaisitko sanoa, milloin sinulle sopii?” kysyin varovaisesti.
”En osaa. Minulla on paljon töitä, kilpailutkin pitää järjestää, mutta yritän saada aikaiseksi jutella kanssasi jossain välissä.” nainen töksäytti.

Olin vain nyökännyt ja poistunut. Tilanne suorastaan turhautti minua ja Amanda vaikutti salaavan jotain. Yleensä hänellä tuntui olevan aikaa kisojenkin alla vähän tätä enemmän. Lopulta tyydyin kohtalooni ja riensin auttamaan Jonathania.

#auburninmysteeri | Kallan Sanomat 6.1.2018


_________________

28 Vs: Tallipäiväkirja lähetetty Ke Helmi 14, 2018 7:34 pm

Gabriella S.

avatar
Vuokraaja
14.02.2018

"Älä älä älä kuvittelekaan toivottelevas mitään ystävänpäiviä. Se on vaan yks päivä muiden joukossa." huikkasin Jonnylle, ennenkuin mies ehti sanoa jotain, mikä ei merkitsisi minulle mitään.
"Öö.. Meinasin kyllä vaan toivottaa hyvät huomenet." brunette tokaisi hieman hämillään.
"Ai.. No sitten. Huomenta. Mennään heti vaan töihin. Tai oikeastaan, voitko keittää kahvia, niin meen laittaa jo hevosten ruokia?"
"Joo, näytät selvästi tarviivan kahvia." mies vastasi ja viittasi tummiin silmän alusiini. Jos käteen olisi sattunut jotain, olisin heittänyt. Jonnyn onni, että mitään ei ollut käden ulottuvilla. Kieltämättä olin viime aikoina nukkunut huonosti, mutta uusi työ ja uusi arki vaati hieman totuttelua. Rakastin jo kuitenkin sitä, ennenkuin olin ehtinyt kunnolla aloittaa. Jätin graafikon töitäkin vähän vähemmälle, että saisin keskittyä enemmän hevosiin. Tai lähinnä otin vain ne rahakkaimmat projektit.

Kävelin päättäväisesti rehuhuoneeseen ja toivoin syvästi, ettei koko päivänä tullut yksiäkään ystävänpäivän toivotuksia. En ollut enää vuosiin arvostanut ystävänpäivää ja se oli päivä, joka sai mielen tummumaan jo pelkästä ajatuksesta. Liikaa hempeilyä, punaisia ruusuja, suklaata sydämen muotoisissa rasioissa ja vaaleanpunaisten lasien läpi katselua. Se ei todellakaan sopinut minulle. Mätin hevosten ruokia vauhdilla sankkoihin turpoamaan ja valmiiksi. Osa nälkäisistä jo kolisteli tallin puolella kärsimättömänä.
"Tullaan tullaan kohta!"

*******

Ystävänpäivästä oli jotain hyötyä, nimittäin sain täysin uutta pontta tallihommien tekoon. Turhautuneena talikko heilui ennätysvauhtia ja kikkareet lenti, eikä Jonny meinannut kestää tahdissani mukana.
"Hei nainen! Vähän vois tuota tahtia hellittää." mies naurahti, mutta sai vastaukseksi vain murahduksen viereisestä karsinasta. Jatkoin täysin samaa tahtia ja huomasin pian, että karsinat oli siivottu ja käytävä lakaistu.
"Kato nyt, eikö oo kiva kun pääsee vähä aikasemmin lounaalle?" vinkkasin Jonnylle silmää ja taapersin maha kurnien kahvihuoneeseen.

"Saanko kysyy, mutta miks ystävänpäivä on sulle mörkö?" brunette kysyi varovasti ottaessaan kahvikupit molemmille tiskikaapista. Katsoin tätä hieman äkäisesti, mutta huokaisten vastasin:
"Et, mutta kysyit kuitenki. Elämässä nyt on sattunu ja tapahtunu kaikenlaista sellasta, joka saa arvostuksen ystäviä ja ystävänpäivää kohtaan laskemaan." sanoin hiljaa tuijottaen kahvikuppia nenäni edessä. Mies kaatoi hiljaisuuden vallitessa herrasmiehen elkein kahvia kuppiini ja maitopurkkikin löytyi pian pöydältä. Kaadoin maitoa kuppiin ja otin kulauksen höyryävän kuumaa kahvia - joka tietenkin oli turhan kuumaa ja poltin kieleni.
"Mutta Jonny.." käänsin katseeni kahvikupista mieheen. "- .. kiva että oot olemassa." hymyilin tälle.

********

Siivosin ajatuksissani ykköstarhaa, missä tarhasi myös Mina ja sen termiittivauva. Touhukas vesseli yritti kovasti olla apuna siivouspuuhissa, mutta se ei ymmärtänyt, että siitä ei hirveästi ollut apua, jos kävelee talikon päälle seisomaan.
"Pentu hei, tästä ei tuu nyt yhtään mitään." naurahdin hihassani roikkuvalle varsalle. Nostin varsan turvan naamani korkeudelle ja suikkasin suukon sen pehmeälle, hyväntuoksuiselle turvalle. Siitäkös termiitti vasta loukkaantui, kun kaikkien naisten nähden häntä niin pussaillaan. Pakko myöntää, että ei tämä päivä nyt niin paha ollutkaan, mitä herätessä tuntui. Silloin tuntui, että voisin mököttää ja murista vaikka koko päivän. Mutta kun katseli touhukkaan oripojan puuhia, väkisinkin suupielet kääntyivät hymyyn.

29 Vs: Tallipäiväkirja lähetetty Ke Helmi 28, 2018 11:53 pm

Amanda S.

avatar
Tallinomistaja
Välillä tää haippi pännii
28. helmikuuta 2018

Amanda Sokka tiesi olevansa lähes täydellinen. Nuori, kaunis ja lahjakas. Naisella oli yksinkertaisesti varaa - sanan kaikessa merkityksessä - olla epämiellyttävä persoona, sillä siitäkin huolimatta ihmiset halusivat kuulua Amandan tuttavapiiriin. Pitkäsäärisellä perijättärellä oli elämä, minkä saadakseen nämä epätoivoiset raukat olivat valmiita tekemään mitä tahansa: myymään sielunsa Paholaiselle, tai mikä pahinta, rakentamaan kulissit ja kopioimaan häneltä kaiken.

    "Hei Isbe!" Amanda huudahti nähdessään bruneten päälaen vilahtavan karsinan kaltereiden lomasta. Nainen veti pehmeällä luonnonharjalla pitkän vedon Zetan lihaksikkaalla kaulalla. Talvi oli vuodenajoista parhain, kun omistuksessa oli kimo hevonen: tamma suorastaan hohti valkeuttaan, vaikkei perijätär ollut sukinut sitä muutamaa minuuttia kauempaa.
    "Ai moi. Vau, ompa kivat hiukset", Isabella raotti Zetan karsinan ovea ja hymyili yllättyneesti. Siskokset eivät olleet tavanneet muutamaan päivään ja Amanda oli onnistunut tekemään sinä aikana täydellisen muodonmuutoksen. Vaaleat kutrit oli värjätty ruusukultaisiksi ja luisevia mallinkasvoja koristi otsahiukset.
    "Kiitos", Amanda hymähti ja siirtyi harjaamaan kimon tamman takajalkoja. Pieni hymynhäivähdys katosi naisen kasvoilta nopeasti ja kulmien painuessa tiukasti alas Isabella tiesi, ettei kaikki ollut hyvin.
    "Mutta et kyllä ikinä usko mitä kuulin Jenniltä"
    "Jenniltä? Jenni Virkiltä?" Isabella nojautui karsinan ovenpieleen ja kallisti päätään. Jenni Virkki oli ollut teinivuosina Amandan pahin kilpakumppani kouluradoilla, mutta liian aikainen perheenlisäys ja raskauskilot olivat koituneet Virkin uran kohtaloksi. Yksinhuoltajaäidin arki ei taitanut olla kovinkaan ihmeellistä, sillä kukaan ei ollut niin hyvin perillä ratsastuseliitin juoruista niin kuin Jenni.
    "No Virkiltäpä hyvinkin", Amanda pysäytti Zetan harjauksen.
    "Meidän bisnes on aloittanut jonkinlaisen luksustrendin Suomessa. Auburnin kaltaisia yrityksiä putkahtelee kuin sieniä sateella. Ja usko pois, "kaltainen" on lievä ilmaisu "
    "Anteeksi... kuinka?" Isabella puuskahti epäuskoisesti nauraen.
    "Niin, useampaa tallia rakennetaan ja joku taitaa jo olla valmiinakin. Samanlaisia pohjaratkaisuja tallirakennuksista kartanoihin ja toimintamuodotkin on tehty vastaamaan meidän palveluita", Amanda kiristeli hampaitaan uteliaan Zetan astellessa lähemmäs ovea ja työntäessä turpansa Isabellan syliin.
    "Vainiin, mielenkiintoista."
    "Äh, on niin rankkaa olla paras kaikessa. Miksi meitä halutaan matkia? Eikö ihmisillä ole halua tehdä jotain omaa ja erottua massasta?" Amanda parahti teatraalisesti heittäytyen halaamaan itseään puolet lyhyempää brunettea.
    "No jos ovat kerta niin mielikuvituksettomia, että haluavat tehdä kaiken meidän tavalla, niin siitä vaan. Luksus on laatua, muuten se ei ole luksusta - eikä laatua voi ostaa. Mistä näitä äkkirikkaita edes tulee? Ovat veloissa ennen kuin saavat ovensa auki", Isabella taputti siskoaan selkään lohduttavasti.
    "Eivätkä kaikki potentiaaliset asiakkaat edes mahdu meille, joten halpakopioille löytynee omat kävijänsä myös."
    "Hmmph... No, pitäisi kai olla otettu" Amanda irrottautui Isabellasta ja mutristi miettien huuliaan.
    "Ei, en ole. Eihän muuten identiteettivarkaus ole mahdollista?"
    "Kyllähän se kai on, mutta niin pitkälle kukaan tuskin Suomessa menee", Isabella nauroi pikkusiskonsa kauhuskenaariolle "toisista kartanon siskoksista".


_________________
I like people the way I like my tea. I hate tea.
FELLU - LEEVI - RIEPU - LEFA - ARMI - HANI
http://sunnuntai.esy.es/auburn

30 Vs: Tallipäiväkirja lähetetty Pe Maalis 02, 2018 6:06 pm

Jonathan R.

avatar
Tallimestari

Torstai 01.03.2018
Koska pian olis taas yhen varsan vierotus oikeestaan täpötäydessä tallissa, mulle nakitettiin hoitopaikan muuntaminen karsinaks. Syynä myös saatto olla se, et mulle maksettiin muutenki palkkaa, jolloin ei tarvinnu raksamiestä ottaa tänne. Toisaalta Isabella olis varmaan tykänny.

Mun sohiessa ees taas Mustiksen viereisellä hoitopaikalla miettien miten helvetissä mä saisin fiksusti rakennettuu tästä karsinan. Mittailin seiniä ja niiden välimatkaa. Boksin syvyyttä ja korkeutta. Kaks jälkimmäistä ihan vaan tappaakseni aikaa. Tiukempi siskoksista sattu kävelemään ohi mun sohiessa rullamitan kanssa ja oli varmaan sentistä kii, ettei metallinen lätkä olis osunu Amandaa keskelle naamataulua. En mä eka ees meinannu tunnistaa perijätärtä naisen ulkonäön muututtua hiusten osalta.

"Varo" tuli lyhyt ja ytimekäs huomautus vaaleaverikön suusta.
"Sorry..." oli mun hienoin vastaus minkä sekunnin sadasosan aikana keksin. "Byt the way, looking good" hymyilin ystävällisesti naiselle. Odottamatta enempää, Amanda tuhahti ja meni menojaan. Mä en varmaan ikinä tuu "bondaa" Aman kans läheskään samalla tasolla ku Isben. Ei haittaa !

Nikkaroinnin ja rehkimisen välissä en yhtään tajunnu useemman tyypin saapuneen tallille. Ihan ku olisin nähny Innan pakoilevan Juliaa ja Rasmus pyörähti varmaan ennätysajassa Laran kanssa maneesissa. Jossain päin oli kans vilahtanu Lotan punaset hiukset ja Amanda oli käyny simputtaa jotain rehumiestä. Miesparka.

Samassa kuulin Isabellan ja Amandan äänet jostain toimiston hollilta. Kisareissu Kanadaan. Naurahdin huvittuneena, että miksei samantein Gambiaan, ainaki siellä olis lämmin. En yhtään yllättynyt Vernerin lähdöstä reissuun kisaamaan, mutta että mun oma tyttöystävä olis lähössä miehen kisahoitajaks? Miksen mä ollu kuullu tästä jos kerran homma oli jo sovittu?

Sysäsin kaikki Kanadaan liittyvät ajatukset hetkeks syrjään ja sain mä kumminkin sen viritelmän valmiiks. Menin kyhäelmän sisäpuolelle vielä mittailemaan tilavuutta. Kolme senttiä uupu syvyydestä muihin karsinoihin verraten. Ehkä Nakamoa ei laittas pahaks. Isbe saattais... Koska kyseessä olis pieni hullu varsa, nojailin ja tuupin väliaikasta seinää ihan kattoakseni sen kestävyyttä pienessä skaalassa. Sopivasti Mikael A. sattu paikalle ja esitin miehelle oudoimman kysymyksen ikinä;
"Tuukko autttaa mua hyppii seinää vaste toho karsinaa ?"


_________________
I am so frickin' bored
Nothing to do today
I guess I'll sit around and medicate

31 Vs: Tallipäiväkirja lähetetty Ke Maalis 07, 2018 3:47 pm

Markus V.

avatar
Lomittaja

06.03.2018

Jonilla tais olla tänään vapaapäivä, sillä en ollu nähny miehen liikkuvan missään kartanon tai tallin mailla koko aamuna. Mutta nyt kun tarkemmin katto, ei miehen autokaan ollut pihassa. Mihin lie kadonnu. Puskaradion (Facebook) kautta olin saanu tietooni miehen ja sen tyttöystävän erosta. Veikkasin Jonin olevan aika paskana, ainakin jos meijän eroo yhtään jakso muistella.

Sillo meil ei kummallakaa menny kovin vahvasti. Mitä parin mutkan kautta olin miehen kuulimisista kuullu. Ei sillä, ite olin kans ollu aika heikossa hapessa ja pulloja tuli tyhjenneltyy sitä mukaan. Jonathanil se tais olla enemmän polttelua. Kai sen broidiki oli yrittäny puhuu sille järkee, mut Jonin tuntien, se kovapäine jätkä ei ollu ottanu mitää kuuleviin korviinsa.

Astelin talliin ja alotin suoraan töiden paiskimisen. Karsinoiden siivous ei erityisemmin ollu mun lempi puuhaa, mut siin sai ajatuksia mukavasti käytyy läpi, ku ei tarvinnu käyttää päätään oikeestaa mihinkää muuhun ku pystyssä pysymiseen. Mun mieli vaels liian monta kertaa niihin päiviin, jotka vietettii Jonin kanssa kahestaa tai Villen kanssa Kytömäellä kesällä. Parhaat päivät meillä oli sillon.

Olin just lopettelemassa iltavuoroo. Hevoset oli sisällä ja ruoat annettu ja aamulle oli valmiit tulossa. Kuulin yhen karsinan oven avautuvan. Mistä lähtien nää oli ite saanu salvat auki?

Kurkkasin rehuhuoneen ovesta ja näin Jonathanin Eelan karsinalla. Mies halas tammaa ja ruunikko otti kaikki huolet selkeesti vastaan mukisematta. Varovasti lähestyin parivaljakkoa ja Eela huomas mun tulon ja varotti Jonia nostamalla päätään.
“Moi, ei ollu tarkotus häiritä” sanoin miehelle.
“Markus, terve” mies vastasi vähä hajamielisen olosena. “En muistanu, et sul oli tänää iltatalli.”
Nyökyttelin miehelle ja katsoin huoli silmissäni ruskeisiin silmiin.
“Kuulin sun ja Ellien erosta, oon pahoillani siitä.”
Jon näytti todella apeelta. Varovasti mä astelin lähemmäs miestä, jonka tunsin monen vuoden takaa.

Jonathan oli kietonu kätensä Eelan kaulaan ja mä kiersin omani bruneten kylkien päältä vatsalle. Mä toivoin pysyväni vielä hyvän maun rajoissa mun tekemisien suhteen. Ainakaan Jonathan ei ajanu mua pois. Eela hörähteli rauhottavasti ja pari muuta hevosta yhty tamman kuoroon.

Pian kuulu vaimeeta nyyhkytystä tamman kaulaa vasten. Jonathan itki. Todellisuus oli varmaan iskeny aika kovaa. Mä hyssyttelin ja silitin miestä selästä. Jonathan käänty ympäri ja päästi irti tamman kaulasta tarraten kiinni mun kaulaan. Mä tiesin miltä miehestä tuntu, mä tiesin millasta oli tulla jätetyks.

Jonathanin kädet tuntu tutulta ja turvalliselta mun ympärillä. Olin ollu nii pitkää yksin Jonathanin jälkeen, etten mä muistanu miltä parisuhde tuntu. Ennen ku nyt. Jonathan otti musta etäisyyttä ihan senttien verran ja seuraavana mä tunsin miehen huulet kiinni omissani.

Vähän säikähtäneenä tilanteesta tönäsin miestä kauemmas ja katoin sitä ihmeissäni.
“Jon, rakas, mä seurustelen Villen kanssa” selvittiin tilannetta miehelle.
“Sorry, en tiiä mitä mä ajattelin.” Jonathan poistu tallista yhtä nopeesti ku oli sinne ilmestynyt. Mä olin saanu toiveeni toteen, mut ihan liian myöhään.


_________________
Vintteri vie eteenpäin.
http://sumuvuorten.net/virt/jere/winter.php

32 Vs: Tallipäiväkirja lähetetty To Maalis 08, 2018 10:55 am

Jonathan R.

avatar
Tallimestari

8.3.2018 - Iltatalli

Sen jälkeen, kun olin päässy Matildalta takaisin kartanolle kaupan kautta. Lukittauiduin ihan ensimmäisenä omaan laatikkoon ja painelin suoraan kylppäriin. Olin hakenu kaupasta hiusvärin, sillä olis aika laittaa hiukset kuntoon, pitkästä aikaa. Kulutin suihkussa ja peilin edessä pitkän tovin, kunnes olin tyytyväine lopputulokseen. Ehin täydellisesti ennen tallivuoron alkamista hoitaa itteni kuntoon ja käydä muutenkin suihkussa.

Gabriella oli vielä reilun tunnin töissä mun kanssa yhtä aikaa. Me ei oltu vieläkää oikein käyty läpi sitä, mitä Krouvin pihalla oli tapahtunu, mut tässä oli taas ollu molempien oma elämä edessä lähtee selvittää sitä. Autoin Gabia karsinoiden kanssa ja radion soidessa, lapattiin hiljasuudessa paskaa kärryyn. Sanattomat kysymykset ja vastaukset, kumpi kävis tyhjentää kottarit lantalaan suju ongelmitta. Suuremmat vaikeudet olis varmaa ollu puhuu kaikki ääneen.
"Kiva tukka siulla" Gabi murs jään viimein. Mä ihan hämmennyin siitä, että me puhuttiin yht äkkiä.
"Öh, kiitos ? Vaikka samahan tää on ku puol vuotta sitte" nauroin vähä vaivaantuneen olosena.

Lähettiin hakemaan hevosia sisälle ja pistin merkille Fellun riehuneen enemmän tai vähemmän ja yks tarhan aitatolpista oli halkeemassa. Ei hitto. Ekana korjaamaa aika ja sen jälkee soittaa Isabellalle, joka tietäs reklamoidaanko tosta myyjälle. Vein orin okein vauhdilla sisälle (orilla oli kiire lämpimään) ja otin mukaani lekan ja uuden tolpan.

Jätin tolpan nojailemaan aitaa, siks aikaa, kun saisin revittyä vanhan irti maasta. Vähän pelkäsin roudan purreen liian kovaa, mutta onneks pienet pakkaset tässä välissä oli hieman pehmittäny maaperää. Kunnon talvi ei ollut edes oikein osunu kohalle, joten ainakin ratsastajat maastossa kiittäis.

Hakatessani lekalla uutta pölkkyä syvemmälle maahan, kuulin takaani tutun äänen.
"Hei, sinä-" Ellie. Voooooi paska. "-Missä Isabella on." Mä en tiedä voiko kysymys olla käsky, mutta ton utelun perään olis tekstimuodossa vaikeeta laittaa kysymysmerkkiä. Käännyin ympäri ja blondi tunnisti mut heti, vaikkakin hämmenty mun juuri värjäämästä punasesta päästä. Sen katse jääty sekunneissa ja koko olemus hylki mun läsnäoloo. Ei se tarvinnu mua enää.

Mä puolestani huomasin kaipaavani Elliee. Kaikki sähellys Matildan kans oli saanu pidettyy mut ajattelemasta mun ja blondin eroo viikonloppuna.
"No idea" vastasin blondille ja käännyin takasin hakkaamaan tolppaa. Ellie ei jääny juttelemaan mukavia, sillä kuulin naisen askeleiden loittonevan. Mä sain vihasta itteeni kohtaa lisää voimaa hakata puupölkkyä maahan ja kyllä se sinne uppos.

Vein vanhan tolpan takasin talliin, jos Isbe vaikka tarvis ottaa siitä kuvat toimittajalle tai jotain. Vein lekan paikalleen ja hain porakoneen ja ruuvit. Vielä poikkipuut ja sähköpaimen. Sit olisin ready. Kävin välissä pahottelemassa Gabille, joka joutu laittaa aamupöperöt itekseen. Nainen ymmärs kyl, miks juuri Fellun aita oli korjattava mahollisimman pian.

Matkalla ulos, olin törmätä siihen samaseen blondiin, jonka näin ensimmäistä kertaa sunnuntain jälkeen kymmenen minuuttia sitten. Ellien katse jääty toistamiseen.
"Sori" sanoin ja väistin oven suusta syrjään. Sanaakaan sanomatta blondi paineli mun ohi kylmänviileesti. Jääkuningatar olis palannu taloon.


_________________
I am so frickin' bored
Nothing to do today
I guess I'll sit around and medicate

33 Vs: Tallipäiväkirja lähetetty To Huhti 05, 2018 9:06 pm

Joel L.


Vierailija
29.3.2018
PROLOGI

Sokan sisarukset oli varmaan ihan järjiltään.

En mä tiennyt, mikä muukaan olisi ne voineet ajaa sellaiseen hulluuteen. Niille oli varmaan sadellut työhakemuksia, mutta kaikkien niiden joukosta ne olivat napanneet mun hakemuksen ja kutsuneet haastatteluun. Mikä vielä hullumpaa, seuraavana päivänä mut oli palkattu. Se mutkatonta ja nopeaa, ja aivan sekopäistä. Mä olin ravintolakokki, en tallityöntekijä. En ainakaan ollut ennen ollut. Makustelin sanaa suussani katsoessani Auburn Estaten jyhkeää kartanoa. Tilukset olivat mahtipontiset ja huomiota herättävät. Musta tuntui, ettei Sokan sisarukset olleet huonompaan tottuneetkaan.

Ja jos Sokan sisarukset olivat järjiltään, oli Daniel Susineva sellainen taustapiru, joka nökötti olalla kuiskien korvaan huonoja ideoita.

”Sun pitäisi kyllä osallistua noihin kilpailuihin.”

”Lynnin tamma hakee vuokraajaa.”

”Auburn Estatessa etsitään osa-aikaista työntekijää.”

Aika monta hevosiin liittyvää sotkua ja aikaa vievää ajanvietettä olisi voinut välttää ilman Daniel Susinevaa. Mutta ei, kerta toisensa jälkeen se iskosti mun päähän tyhmiä ajatuksia kilparadoista, menestyksestä ja muista idiooteista jutuista. Ollakseen hiljainen ja juro, osasi Daniel yllättävän vakuuttava ja luoda erilaisia kuvia päähän kirkkaasta tulevaisuudesta.

Mä vain olin sellainen, etten ihan osannut lopettaa ajoissa. Halusin kehittyä, halusin mennä niin pitkälle kuin mulla rahkeet riitti. Danielin mielestä Auburn olisi loistava paikka verkostoitua. Mua nauratti, kun ajattelin Danielin vakavaa ilmettä miehen selittäessä asiaa. Koska, mähän olin luonnonlahjakkuus mitä tuli verkostoitumiseen. Not.

”Ootko sä eksynyt?” jonkun ääni kysyi. Vaaleatukkainen nainen katsoi mua toinen kulma hieman kurtussa, mun nököttäessä yksinäni suuren kartanon edessä.

”En”, mä äyskähdin ja purin huulta. ”Tai siis, en kai. Mä aloitan työt täällä tänään, toihan on talli?”

”Joo”, blondi vastasi huitaisten rennosti vaalean hiussuortuvan kasvoilta korvan taakse. ”Jonnyn pitäisi olla siellä.”

Sitten se kääntyi kannoillaan ja kipitti lenkkareissaan parkkipaikkaa kohti. Mä vilkaisin kartanoa vielä kerran.

Hitot, ajattelin ja lähdin kohti tallia.


_________________
there are two types of people in this world,
those who like me, and those who can go to hell

Sponsored content


Takaisin alkuun  Viesti [Sivu 2 / 2]

Siirry sivulle : Edellinen  1, 2

Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa