Rillan päiväkirja

Siirry alas

Rillan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Isabella S. lähetetty 11.04.17 14:37


Rillan päiväkirja

Austria, "Rilla" | punaruunikko angloarabitamma | omat sivut
Omistaja: Isabella Sokka | vuokraaja: Jemiina Rajala

Entinen hoitaja: Maarit Hämäläinen (vuosi 2017)


Viimeinen muokkaaja, Isabella S. pvm 15.06.18 13:24, muokattu 3 kertaa

_________________
Isabella who? | Spin-off tarinat | Team-tammat <3
avatar
Isabella S.
Tallinomistaja

Ikä : 29
Viestien lukumäärä : 603

http://auburnestate.altervista.org/hevoset.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rillan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Isabella S. lähetetty 01.08.17 13:28

1.8.2017 | Pelkkää rakkautta

Nousin aikaisin vain muutaman tunnin yöunien jälkeen. Naamani oli yhtä hymyä ja tavoistani poiketen sutaisin hiukseni hätäisesti kiinni harjaamatta niitä ensin. Pesin kasvoni pikaisesti, mutten vaivautunut meikkaamaan. Sen sijaan nappasin mukaani järjestelmäkameran ja omenan. Vietin koko viime yön tallissa, sillä Rilla varsoi eilen illalla kello 22–23 välillä! Tiineys meni yliajalle, mutta heinäkuun viimeisenä päivänä varsa sitten vihdoin syntyi.

Kello oli noin seitsemän aamulla, kun menin tarkastamaan ihanan mammatammani ja suloisen tammavarsan kunnon. Pieni tumma ja pörröinen varsa oli siro niin kuin emänsä. Varsa oli jalkeilla ja kävi tomerasti nisiin kiinni. Onnesta pakahtuen otin kaksikosta paljon kuvia, mutten mennyt karsinaan sisään häiritsemään. Rilla vaikutti tyytyväiseltä, mutta väsyneeltä. Malttamattomana kävin keittämässä kahvia tallituvassa ja hetken pohtimisen jälkeen kävin vielä kartanolla asti tekemässä itselleni aamiaista. Palatessani eväiden kanssa join kupillisen kahvia ja puuhailin tallissa hyväntuulisena kaikenlaista.

Anna saapui pian töihin ja nainen tuli ensimmäiseksi ihastelemaan varsaa.
”Eikä! Nyt se kesän ensimmäinen ihana sitten syntyi. Onhan sitä jo odotettukin”, nainen hymyili.
”No niinpä! Vielä kun Vilan-pallerokin päättäisi poksahtaa. Silläkään ei mene varmaan kauaa, viikko tai kaksi ehkä. Jätä muuten kaikki mun tammat sisään, vien ne itse ulos”, sanoin Annalle.
”Tietääkö Amanda jo?” Anna kysyi.
”Ei, tyyppi tuli niin myöhään kotiin että olin jo nukkumassa. Saa huomata iloisen yllätyksen siinä missä muutkin tallilaiset”, naureskelin.

Autoin Annaa hevosten ruokkimisessa ja lähdin naisen mukaan viemään hevosia laitumelle. Saimme yhdessä kaikki talutettua kerralla kuin mitkäkin cowboyt, vaikka vähän epähallittua se kyllä oli. Onneksi yksikään hevosista ei temppuillut omiaan, sillä kädet olivat totisesti täynnä. Seuraavaksi punkesin itseni Rillan karsinaan ja annoin pikkuisen tamman nuuhkia itseäni. Se tulikin uteliaana heti tutkimaan tuoksuani. Laitoin Rillalle riimun päähän ja lähdin taluttamaan tammaa ulos. Anna tuli perässä ja hätisteli hellästi huojuvaa varsaa oikeaan suuntaan, vaikka kauas se ei kyllä yrittänytkään mennä. Vein kaksikon kakkostarhaan, missä pikkuneiti otti heti pienen spurtin. Sitten se lyssähti makaamaan, ihan kuin patterit olisivat loppuneet. Rilla seisoi rauhallisesti vierellä ja katseli varsaansa.

En meinannut malttaa lakata katsomasta pikkuneitiä. Siitä tulisi tumma, mutta tuskinpa ihan mustaa kuitenkaan. Karvassa oli häivähdyksiä ruskeasta ja ehkä jotain kultaisenpunaista myös. Merkit olivat toistaiseksi pieniä, mutta kaipa sille ihan matalat sukat ilmestyisi ja päässä oli Fellumainen tähti. Kävin pikaisesti tallissa hakemassa Eelan ja Vilan viereiseen tarhaan, mistä tammat uteliaina kuikuilivat uutta tulokasta. Sitten otin taas miljoonittain valokuvia suloisesta ilmestyksestä, ennen kuin maltoin lähteä hetkeksi. En voinut olla virnistämättä leveästi, kun ajattelin kaikkia niitä iloisia huudahduksia tallilaisten saapuessa yksitellen ja huomatessa pienen palleron tarhassa ottamassa ensiaskeleitaan.

_________________
Isabella who? | Spin-off tarinat | Team-tammat <3
avatar
Isabella S.
Tallinomistaja

Ikä : 29
Viestien lukumäärä : 603

http://auburnestate.altervista.org/hevoset.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rillan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Isabella S. lähetetty 09.08.17 18:33

9.8.2017 | Tumma tammavarsa

Rillan söpö rakkausvarsa on nyt noin viikon vanha, ihan vähän päälle.
Katsokaa nyt itse miten ihana se on <3

- Isabella


_________________
Isabella who? | Spin-off tarinat | Team-tammat <3
avatar
Isabella S.
Tallinomistaja

Ikä : 29
Viestien lukumäärä : 603

http://auburnestate.altervista.org/hevoset.html

Takaisin alkuun Siirry alas

4.10.2017 Aamutervehdys

Viesti kirjoittaja Maarit lähetetty 04.10.17 12:00

4.10.2017 Aamutervehdys






Ulkona ropisevasta syyssateesta huolimatta Auburnin talli oli hiljainen,  lukuunottamatta hevosten rauhallista heinän rouskuttamista. Talli tuntui blokkaavan ulkoa tulevat äänet kauas ulos ja luovan sisälle kiehtovan, oman tunnelmmallisen maailmansa.

Tai sitten vaikutelma syntyi vain Maaritin omassa päässään, kun yötyön jälkenen väsymys iski koko kroppaan täydellä voimalla. Viime yö ensihoitajan oli ollut äärettömän raskas, harvinaisesti kaksi vaativampaa hätäajoa ja muutamia pienempiä tapauksia myös. Yöpäivystykseen olennaisesti kuuluvat kahvitankkaukset olivat jääneet väliin ja Maarit kirosikin mielessään, miksi juuri tänä aamuna oli luvannut Isabellalle tulla moikkaamaan Rillaa.

Maarit oli nähnyt Rillan ja sen söpön varsan tarhailemassa syyskuussa, kun hoitaja/vuokrauspestistä sovittiin. Sen kummoisempaa tuntumaa tammaan ei hänellä vielä ollut. Kiltiltä ruunikko vaikutti, katsoi hieman epäilevästi kylläkin, kun Maarit keskeytti sen aamuruokailun. Rilla astui suojelevasti Maaritin ja varsan väliin, mutta jatkoi kuitenkin syömistä.

Yksityishevosen vuokraaminen ei alkuun ollut se, mikä Maaritilla oli mielessä. Ei rahan puolesta eikä muutenkaan. Lähitalleilta ei kuitenkaan löytynyt tuntiratsastajlle sopivaa palvelumuotoa, jossa tunteja olisi voinut helposti perua ja sitoutuminen vakiotunteihin ei olisi ollut niin pikkutarkkaa. Vuorotyön ja vuoroviikoin hoidettavien lasten takia vakiotunti ratsastuskoululla ei vain onnistuisi. Niinpä tutun tutun kautta oli järjestynyt mahdollisuus alkaa vuokrata Rillaa ja siihen mahdollisuuteen Maarit oli tarttunut.

Maarit harjasi Rillan nopeasti ja tarkasti vielä jalat. Sen jälkeen hän kävi tarkistamassa varusteet. Kaikki oli moitteettomassa kunnossa. Tamman päiväkirja sai lyhyen ja ytimekkään merkinnän käsialalla, jota Isabella ehkä osaisi lukea, ehkä ei. Sen jälkeen Maarit lähtikin metsästämään elmänsä eliksiiriä, kahvia.
avatar
Maarit
Entinen tallilainen

Avatar © : AnneL
Ikä : 33
Viestien lukumäärä : 3

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rillan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Maarit lähetetty 15.11.17 11:08

15.11.2017 Lumimetsä





Joulu ja sen tulo tiesi aina ekstravuorojen nappaamista työlistoilta: visa vinkuisi yksinhuoltajalla, kun lasten lahjavaatimukset oli täytettävä. Maarit huokaisi, otti ohjat tuntumalle vasempaan käteensä ja tarttui samalla kädellä Rillan mustaan harjaan. Hän ponnisti vaivatta Auburnin kiinteältä selkäännousurappuselta tamman paljaaseen selkään. Ruunikko nosti hieman päätään ja suuntasi pärskähtäen kohti metsäpolkua Maaritin hipaisessa sitä pohkeilla.

Onneksi tämä oli sentään ilmaista nautintoa. Maarit tiesi kävelytyksen ja perushoitamisen olevan hevosenomistajille sitä pakollista pullaa, joka oli tehtävä, jotta pääsi esittämään kilparadoilla parastaan tai treenaamaan huippuvalmentajien kanssa. Toiset omistajat toki nauttivat perustyöstäkin, toiset eivät ja jotkut eivät vain ehtineet. Maarit kuitenkin nautti. Leppoisa kävely lämpimän hevosen selässä lumivaipan peittämässä metsässä oli todellista hermolepoa. Ja samalla hyvää liikuntaa ja kunnonkohotusta Rillalle, joka alkoi pikkuhiljaa löytää lihaksiaan. Rilla oli sairastanut pienen nisätulehduksen vieroituksen yhteydessä, kun tammalta olisi tullut maitoa vaikka miten. Ylimääräinen maito oli tukkinut rauhasen ja eläinlääkäri oli määrännyt siihen antibioottivoidetta. Onneksi tulehdus oli ollut lievä ja mennyt viikossa ohi. Rilla oli ollut tuon ajan kärttyisä ja kerännyt ylimääräistä energiaa. Kun tammaa taas päästiin liikuttamaan, olivat Isabella sekä Maarit juoksuttaneet sitä ja pikkuhiljaa mukaan oli lisätty käyntilenkit maastossa. Ensi viikolla laitettaisiin taas satulaa selkään ja lähdettäisiin kohentamaan kuntoa vaihtelevimmilla treeneillä. Sitä ennen kuiten tätä: parin asteen pakkanen, lumen kimalus vinossa ilatapäivän auringossa ja Rillan tasainen, rento käynti puiden keskellä. Ei paha!
avatar
Maarit
Entinen tallilainen

Avatar © : AnneL
Ikä : 33
Viestien lukumäärä : 3

Takaisin alkuun Siirry alas

5.3.2018

Viesti kirjoittaja Isabella S. lähetetty 07.03.18 0:54


5.3.2018 | Maanantai

”Kuuntele nyt tarkkaan. Meillä on täällä yksityistalli ja suurin osa hevosista on MUIDEN omia. Sä et saa koskea keneen vaan”, teroitin Viiville. Pidin silmällä naperon ilmeitä, sillä Vivienne oli ennenkin valehdellut minulle päin naamaa.
”Sí”, tyttö vastasi, selkeästi muissa maailmoissa.
”Ei kun keskity.”
”Joo”, Viivi sanoi taas ja lähti haaveilevasti kohti Fellun karsinaa. ”Aika hieno. Saanko tän?”
”Et – EI! Älä mee sinne karsinaan!”
”Why not?” tyttö kysyi, vilkaisemattakaan minuun. Fellu oli näemmä lumonnut kakaran.
”Se ei ole mun, vaan se on Amandan. Ja se puree ja potkii. Lupaa, ettet mene sen karsinaan koskaan?”
”Mmmmh.”
”Viivi.”
”No joo sitten! Mutta haluan jonkun yhtä hienon ja hurjan, millä voin hypätä kaikki esteet.”
”Itse asiassa Fellu ei hyppää mitään, se on kouluori”, selitin, ja näin miten kiinnostus sammui tytön silmistä. Huh, täytyisi pitää tytön estehulluus mielessä. Meillä taisikin olla tästä lähtien pelkkiä kouluhevosia yksityisinä...

Viivi asteli tallissa omistajan elkein ja koetti selkeästi päättää, minkä ratsun ottaisi. Keskeytin haaveet ja ryhdyin esittelemään 'suurta kouluhevoslaumaamme'. Inna ja Julia tulivat käytävällä meitä vastaan ja katselivat minua kovasti kummissaan, kun esittelin Valerien Julian kouluratsuna.
”Lefa ja Riepu ovat myös Amandan ja ne osaavat hypätä kivasti.”
Viivin silmät tuikahtivat, joten jatkoin: ”mutta ne on tosi kilttejä ja helppoja. Sen takia Amanda vuokraa niitä muille.”
”Aha”, Viivi totesi vakavana. Liian kiltit hevoset eivät ilmeisestikään häntä kiinnostaneet. ”Koska muuten nään taas Amandan? Se on tosi kiva ja cool.”
Nyt Valerien karsinan edustalla seisoskelevat naiset pärähtivät nauruun. Vivienne katsoi näitä heti kamalan vakavana, eikä selkeästikään ymmärtänyt vitsiä.
”Me naurettiin... yhdelle jutulle”, Julia selitti nolona.
”Joo Amanda on tosi kiva, kivoin tältä tallilta”, Inna jatkoi ja nolostui myös, mennessään superlatiivin kanssa ehkä vähän liian pitkälle. Mua itseänikin alkoi naurattaa, sillä vain pikkuvanha Viivi saattoi sanoa siskostani jotain tuollaista.
”Ootte ihan kummia”, Viivi totesi ja lähti edeltä seuraavaan välikköön.

Kohauttelin olkiani Innalle ja Julialle, jotka seurasivat käytävää pitkin varovasti perässä, todennäköisesti aikeenaan hakea varusteita.  
”Nämä kolme ovat mun tammojani”, sanoin Viiville ja esittelin ylpeänä Vilaa, Rillaa ja Ankkaa.
Tyttö siirtyi karsinalta toiselle ja tutkaili tammoja pää kallellaan, aivan kuin arvioiden.
”Vila ja Rilla on sun äitisi kasvatteja”, selitin.
”Ai, kenestä ne on?”
”Vilan emä on Helmi ja Rillan Kiki. Ankka sitten taas on Innan kasvatti”, sanoin nyökäten ruskeaverikköön päin. Naiset jäivät uteliaina käytävälle norkoilemaan ja Viivi vilkaisi Innaa arvioivasti.
”Hmmm no siis, äiti ei anna mun ratsastaa Helmillä niin saanko ton Vilan? Voisin sitten lesoilla sillä Tomille”, Viivi kyseli virnistäen ja viitaten samalla kotitallinsa ratsuttajaan. Olin positiivisesti yllättynyt, että Viivi ylipäätään kysyi lupaa.
”No oikeastaan Vila ei ole ollenkaan niin reaktiivinen kuin emänsä”, aloitin haparoiden. Rilla oli ainoa, jonka saatoin tasaisuutensa puolesta Viiville kuvitella. Nuorta Vilaa en antaisi kakaralle ikipäivänä. Pohdin juuri toimintasuunnitelmaa, kun Viivi ehti avata suunsa.
”Mitä mieltä te olette?” Viivi napautti ja tuijotti Innaa ja Juliaa. ”Isbe lupasi, että saan oikein hienon hevosen, koska olen tosi taitava esteratsastaja. Äiti on tyhmä ja antaa mun mennä vaan poneilla. Mä tiedän kuitenkin, että joskus Isbekin on tyhmä ja huijaa, se ei halua että mun äiti suuttuu. Mutta mä en halua liian helppoa hevosta, sen pitää mennä kovaa.”

Viivin avautuminen sai minut hetkellisen kauhun valtaan, ja ilmeistään päätellen Inna ja Julia eivät yhtään tienneet miten päin olisivat. Viivi tapitti naisia ja oli selin minuun, joten yritin kuumeisesti muodostaa huulillani Rillan nimeä ja huitoa sen karsinan suuntaan.
Julia koetti vielä raksutella, kun Inna vastasi tytölle rohkeasti.
”No ehdottomasti Rilla.”
”Huijaatko? Miksi se? Millainen se on? Mä tiedän että sen emä on noiosa, tylsä”, Viivi totesi vakavana.
Inna koetti selkeästi keksiä jotain vastattavaa, kun viimeisiä hevosia sisään tuonut Lotta tupsahti paikalle ja puuttui keskusteluun.
”Rillassa on tosi paljon arabia. Kyllä sä tiedät millaisia arabit on”, Lotta totesi ilmeettömästi.
Viivi tuijotti punapäätä haastavasti, mutta nyökkäsi sitten hyväksyvästi. Huh. Lotan yleistys upposi tyttöön täydestä. Huokaisin pitkään ja rentouduin helpotuksesta.
”Jospa mä näytän sulle loputkin tilat ja Rillan varusteet, niin pääset heti kokeilemaan sitä?”

Viivi suostui ehdotukseen ja tilanne lähti purkautumaan. Vakoilin sivusilmällä, miten Viivi hoiti Rillaa, ja helpotuksekseni kummityttö osasi kyllä asiansa. Toisaalta siinä ei ollut mitään ihmeellistä, olihan tyttö kuitenkin elänyt koko ikänsä isolla siitostallilla. Kun ruunikko oli valmis, Viivi pyysi minut vielä luokseen. Olin vähän kummastunut, mutta menin tottelevaisesti lähemmäs.
”Ei kai Rilla ole oikeasti hurja?” Viivi kuiskasi, silmissään selkeästi huolestusta.
Hymähdin vähän, sillä tätä en ollut odottanut. Oli kuitenkin hellyttävää, että Viivi uskoutui minulle.
”Se on oikeastaan todella kiltti. Joskus jopa laiska, paitsi maastossa. Siellä se saattaa olla todellakin kamalan kuuma”, kuiskasin lohduttavasti takaisin.
Viivi nyökkäsi, hymyili vähän ja talutti Rillan sitten itsevarmoin ottein maneesiin.

***

Ratsastus oli sujunut yllättävän kivuttomasti ja minun oli pakko myöntää, että Viivi oli muistikuviani taitavampi. Tytöllä oli herkkä käsi ja painoavut toimivat luonnostaan. Istunta oli lähes täydellisen hyvä. Rilla liikkui kauniissa muodossa, joskin välillä vähän turhan tahmeasti. Annoin Viivin ratsastaa suurimmaksi osaksi itsenäisesti, mistä tyttö selkeästi nautti. Veikkasin, että rakas ystäväni antoi melko herkästi ohjeita ainoalle tyttärelleen.
”No, miltä tuntui?” kysyin Viivin antaessa Rillalle pitkät ohjat.
Magnifico! Se on oikeesti aika huippu”, Viivi sanoi, hymyillen leveämmin kuin vielä kertaakaan tänään.
”No hyvä! Sä sovit sille kivasti”, vastasin totuudenmukaisesti.

Inna ja Julia olivat ratsastaneet maneesissa koko ajan samaan aikaan kanssamme – erittäin ryhdikkäinä ja hämmästyttävän hiljaisina, ja veikkasin omalla läsnäolollani olevan jonkin verran vaikutusta asiaan. Tuijottelin tummaa ja vaaleaa ratsukkoa hajamielisenä, kun yhtäkkiä sain idean.
”Viivi hei!” aloitin, ja tyttö käänsi katseensa minuun. ”Inna ja Julia ovat menossa yhteen kilpailuun, mihin lähtee meidän tallilta muitakin. Haluaisitko sä osallistua kanssa? Rillalla?”
”JOO!” Viivi kiljaisi niin kimeästi, että pelästyin vähän. Näemmä se pystyi myös hymyilemään entistäkin leveämmin.
”Hyvä. Sittenhän me aloitetaan tällä viikolla kunnon treenit”, hymyilin takaisin.

Viivi pärjäisi varmasti oikein hyvin kaikista helpoimmissa luokissa, ainakin Rillalla. Tyttöä valmentaessa koko typerä hoitoaikakin kuluisi nopeammin. Sitä paitsi, ennen tätä meiltä oli puuttunut yksi ratsukko. Viivin ansiosta Auburn Estate saisi sittenkin oman edustuksensa Tie Tähtiin -kilpailun tähtitalli-kategoriassa. Virnistelin ajatukselle onnellisena ja kilpailuhenkeni heräsi. Game on.


_________________
Isabella who? | Spin-off tarinat | Team-tammat <3
avatar
Isabella S.
Tallinomistaja

Ikä : 29
Viestien lukumäärä : 603

http://auburnestate.altervista.org/hevoset.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rillan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Gabriella S. lähetetty 08.03.18 20:14

08.03.2018 - Silmät sydäminä

Työvuoro oli hurahtanu hetkessä, mutta viimenen tunti Jonnyn kanssa töissä oli taas yhtä kiusallisen vaivaannuttavan hiljanen, ku mitä se oli jo jonkun aikaa ollu. En ymmärtäny yhtään, mikä sitä miestä vaivas, mutta en vaan saanu suutani auki. Koko juttu oli niin typerä, että vois loppua tää hiljaisuus jo, miulla on ikävä miun veljeä. En antanu sen kaiken silti pilata sitä, että oltiin Isabellan kanssa sovittu Rillan kokeilusta, nyt kun Mina on mammalomalla ja hänen holhottavallaan oli muuta puuhaa. Itseasiassa siitä olin ihan todella innoissani, että vihdoin ehdin ja pääsin kokeilemaan kovin kehuttua tammaa.

Rilla seiso varustehuonetta vastapäätä olevalla hoitopaikalla ja ootti kiltisti, kun kannoin sen varusteet siihen hollille. Työpäivän jälkeen olin pitkästä aikaa vaihtanu ratsastushousut ja saappaat jalkaan. Tykästyin Rillaan jo ennenku ehin tamman selkään, se käyttäyty koko ajan tosi kiltisti ja tykkäs, kun sitä vähän harjan tyvestä rapsutteli. Rilla oli selvästi sellanen hyvän mielen hevonen. Ja niin söpön pikkunen - ainaki Minaan verrattuna.

Talutin varustetun tamman maneesiin, joka oli onneks tyhjä. Olin vähän ujo ratsastamaan muiden seurassa varsinkin hevosen kokeilukerralla, joten olin ihan hyvilläni, että saatiin tutustua Rillan kanssa ihan rauhassa. Säädin jalustimet, kiristin satulavyön ja pomppasin sulavasti hevosen selkään. Toisaalta oli tosi mukavaa vaihtelua, että alla oli hevonen, joka ei heti lähteny liikkeelle, kun sen selkään pääs. Rilla seisoskeli ihan rauhassa siihen asti, kun hipaisin pohkeilla sen kylkiin merkiksi liikkeelle lähdöstä. Ruunikko käveli verkkaisesti eteenpäin ja annoin sen kävellä omaan tahtiin alkukäyntien ajan.

Keräilin ohjat tuntumalle ja ohjasin tammaa erilaisille kiemuraurille sekä volteille. Tamma tuntu hieman tahmealle, mutta ainakin käynnissä heräili pikkuhiljaa kuuliaisemmaksi, kun ite jakso olla skarppina. Muistuttelin Rillaa välillä sisäpohkeella ja ulko-ohjalla, ettei hevonen lähde punkemaan lapa edellä voltilla, vaan taipuu rehellisesti haluamaani suuntaan. Kokeilin myös vastataivutusta, joka selvästi toimi.

Naurahdin pienesti, kun nostin Rillalla ravin. Tammalla oli tosi erilainen ravi Minaan verrattuna, paljon pienempi, mutta silti hyvin matkaavoittava ja pehmeä. Huomas selvästi, että ruunikossa on arabiverta vaikkei miulla arabeista oikein kokemusta olekaan. Kunhan lähinnä veikkasin. Ravissa tammaa piti taas aina hetkellisesti herätellä, mutta meno oli jo paljon letkeämpää alkuun verrattuna. Uskaltauduin väistättämään tammaa ravissa ja useamman toiston jälkeen ristiaskellus oli omasta mielestäni riittävää. Vaikka olin aina tullu paremmin toimeen kipakoiden leijonamielien kanssa, vähän leppoisampi meno oli vaan oikein mukavaa vaihtelua. Rilla oli siis siihen hommaan aivan nappi valinta.

Huomas kyllä, ettei oo taas ihan hetkeen ratsastanu kunnolla, joten annoin meidän molempien levätä hetken ennen kolmatta askellajia. Rillaa tarvis entistä vähemmän pyytää eteenpäin, koska tammalta alko löytyy myös se oma moottori. Ensimmäisessä laukannostossa se pienesti innostu, mutta miusta se oli lähinnä huvittavaa. Tahmeasta taapertajasta löyty myös hieman innokkaampi puoli. Taputin ruunikkoa kaulalle kiitoksena hyvistä suorituksista, joita se rupes esittämään entistä enemmän. Rilla on siinä suhteessa samantyyppinen, kun Mina, että sitä saa välillä herätellä. Mutta kokonaisuudessaan en siis yhtään ihmettele enää, miks Isbe oli Rillan joskus ostanu.

En yhtään tajunnu, että joku oli tullu maneesin laidalle seisoskelemaan.
"Ootko kauanki seisonu siinä?" kysyin tulijalta.
"Rilla menee kivasti." sain vastauksen, mutten kysymykseeni.
"Voitko vastata kun kysytään?"
"En kauaa." punapää viitsi viimein vastata.
Meidän todellaki pitäs Jonnyn kanssa jutella, mutta nyt ei oo se hetki. Nyt nautin omasta vapaa-ajasta kivan pikku Rillan kanssa enkä mieti mitään ihmissuhdesotkuja (joita oli muidenkin miesten kanssa, kumma juttu..). Mies näytti siltä, ku ois halunnu sanoo jotaki, mutta se oli ihan turpa kiinni ja hävis takas talliin kahvikuppinsa kanssa. Menkööt, kyllä mie vielä joku päivä suuni aukasen.

Taputin tammaa kaulalle kiitokseksi hyvin tehdystä työstä ja olin loppuillan yhtä hymyä.
avatar
Gabriella S.
Hevosenomistaja

Avatar © : Velma
Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 384

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rillan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Vivienne B. lähetetty 19.03.18 12:52


Tie tähtiin kouluvalmennus | Auburnissa 10.03.2018

ensimmäinen tähtivalmennus oli helposti Auburnin kartanolla, ja Isbe ite piti sen. Siksi mulla ei ollut mitään paineita oikeastaan, varsinkin kun mun kanssa valmennuksessa oli vaan yks toinen. Me syötiin Isben kanssa ihan normaalisti aamiaista kahdestaan, tai no sain jonkin verran ekstraa valmennuspäivän takia. Yleensä Isabellan jääkaapista ei koskaan löytynyt mehuja (koska niissä on kuulemma niin niin paljon sokeria), mutta nyt täti oli ostanut appelsiinimehua. Se teki mulle jopa munakkaan, että jaksaisin valkassa. Olin aika vaikuttunut, koska luulin ettei se edes osaisi kokata.  

Kunnon aamiaisen jälkeen Isbe laittoi mulle oikein tiukan ranskanletin, ettei mun italainen hiuspehkoni lentäisi vapaana maneesissa ja pelästyttäisi kaikkia heppoja. Itseään se puunasi vielä paljon kauemmin, joten lähdin jo edeltä talliin. Hain ihan itsekseni Rillan tarhasta. Otin loimen pois, vein kiltisti sinne minne on käsketty ja sitten harjailin. Me oltiin tosi aikaisessa, vaikka valkkakin alkaisi aikaisin, joten harjasin oikeesti kauan. Selvittelin harjan ja hännän ja vaihdoin puhtaan huovan, jossa oli Auburnin logo. Varustin Rillan ja lähdin sitten jo varmaan varttia vaille maneesiin kävelemään. Vielä silloinkaan mua ei hermostuttanut yhtään, ja Rillaa taisi oikeastaan nukuttaa.

Isbe oli taas sellainen, ettei se mukamas tuntisi mua. Se motkotti mulle ihan samalla tavalla kuin sille toisellekin tytölle, eikä hirveesti kehunut. Toisaalta kyllä se koko ajan ohjasi mua, ja antoi sen hitsin kouluraipan käteen. Sain pitää sitä vaan alkutunnista, lopputunnista testattiin miten tamma menisi ilman. Vähän niin kuin kisaharjoituksena. Rilla kyllä taas piristyi jonkun verran laukan jälkeen, mutta siitä tuli tyhmän raskas kättä vasten. Jouduin vähän kitisemäänkin, niin Isabella vaan käski mun ottaa huilitauon ja kävellä. Sitten sen jälkeen piti kulkea taas hienosti.

Meijän valmennuksessa harjoiteltiin sitä, mitä koulutuomaritkin arvostelee. Vaikutusta, sitä miltä näyttää. Isbe sanoi, että mulla tulis olemaan hankalaa näyttää rennolta ja eleettömältä, jos joutuisin potkimaan Rillaa eteen. Sitä ei kuulemma edes saanut potkia, mutta salaa välillä puristin ihan tosi kunnolla pohkeet ja melkein kantapäät, koska mulla saattoi mennä etanavauhtiin hermo. Siirtymisissä Rilla oli onneksi ihmeen helppo. Vaikka se ei mennyt niin kovaa tai halunnutkaan mennä, niin silti se hassusti oli tarkka ja herkkä. Koko heppa oli mun mielestä vähän outo, siis aina. Mutta kiva.

Siirtymisten lisäksi meidän piti tehdä keskiympyröitä harjoitusravissa ja -laukassa. Se oli tietenkin älyhelppoa, paitsi että Isbe oli taas ihan mahdoton. Se halusi niistä ympyröistä täydellisen pyöreitä. Melkein ei kelvannut, mikä oli hiton epäreilua koska ei sitä ympyrän pyöreyttä sillein selästä huomaa. Meille se sitten laittoi semmoset nolot tötsät, koska kuulemma mun tietämys ympyrän, neliön ja soikion ja jonkun vielä yhden tosi oudon muodon eroista oli niin huono. (Sen muodon sanassa oli jotenkin geo(pardi??)). Tai hitsi, ei se eläinkään taida olla ihan ton niminen. No anyways, sitten vasta myöhemmin se oli Isben mielestä tarpeeksi hyvä. Ja silti se sanoi, että meidän pitäis vielä harjoitella sitä. Siiiis ympyrää, ravissa? Kummi oli kyllä jotenkin tärähtänyt tai sitten se sekoitti mut johonkin alkeiskurssin Viiviin.

Istunnasta se ei onneksi päässyt mitään sanomaan, koska mä olin aina istunut hyvin. Ja baletissakin tehdään hyvää ryhtiä, niin istun aina kauniisti. Rillan askellajit on muutenkin helpot ja pehmeet, sen selässä näyttää helposti vaan ihan hemmetin hyvältä (jos ei joudu potkimaan, mitä ei kyllä saanut tehdä, sí sí). Oikeastaan me ei tehty koko valmennuksessa mitään kauheen vaikeeta, ja silti Isbe sai sanottua mulle koko ajan. Siinä asiassa se on ihan uskomaton. Äiti nauraisi räkäisesti, jos pyytäisin siltä ympyrätuntia. Mua nauratti se ajatus vieläkin, kun kävelin loppukäynnit ja hoisin Rillan tunnin jälkeen. Tammalle oli tullut hiki, niin jätin se villaloimen kanssa talliin vähän kuivumaan.

#tietähtiin


Viimeinen muokkaaja, Vivienne B. pvm 26.03.18 11:55, muokattu 1 kertaa

_________________
Viivin esittely
avatar
Vivienne B.
Isabellan kummityttö

Ikä : 11
Viestien lukumäärä : 23

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rillan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Vivienne B. lähetetty 19.03.18 12:52


Tie tähtiin kouluvalmennus | Hallavassa 12.03.2018

Isabella oli junaillut mut tähtikilpailuun heti ensimmäisenä iltana, kun saavuin sen luo hoitoon. Rilla oli tosi kiva ratsastettava, koska se oli helppo mutta näytti  hienolta. Mä en ollut ekojen päivien jälkeen nähnyt Isabellaa muuten kuin aamupalalla ja illalla, ja tietenkin tallissa. Isbe jaksoi pitää mulle melkein joka päivä tunnin ja nyt me tehtiin jo enemmän. Yhtenä päivänä tallissa kävi meinaan eläinlääkäri ja mä sain olla siinä lähellä. Rillan piti saada varsa siitä Amandan tosi hienosta orista, mutta kummitäti ja parrakas eläinlääkäri jutteli että se olikin tyhjä. Mä tiesin mitä se meinasi, koska meillä kotona syntyy joka vuos varmaan kymmenen varsaa. Oli tietty harmi ettei varsaa tulisi, mutta mun kannalta se oli hyvä. Treeniä ei tarvinnut hidastaa, vaan päinvastoin nyt Isbe alkoi vaatia multa kunnon suorituksia.

Oltiin nähty vielä tavallista vähemmän tällä viikolla, koska Isbe oli hankkinut mulle hoitajan. Jep, vaikka oon jo nelosella. Onneks se sit selitti, et Markus olis enemmänki mun autonkuljettaja, koska Auburn oli niin kaukana kaikista mun jutuista. Se onkin oikeastaan aika ookoo, koska saan käskyttää Markusta viemään mut harrastuksiin ja kavereille. Äitii aina ärsytti heittää, mut Markus on kiva ja tottelee. Tai tietenkin se tottelee, koska tää on nyt sen työ ja mä oon ihanku perijätär. Mielessäni mä leikinkin, että musta tulis isona Amanda Sokka. Kartanossa se on helppoa, ja nytkin mut kuljetettiin hevosrekalla mun omaan valmennukseen kuin joku kuninkaallinen (äiti yleensä pitää mulle tunnit ite mikä on vähän tylsää).

Sain hoitaa Rillan ite, vaikka Isbe tulikin siihen hääräilemään. Se halusi tulla valmennukseen mukaan, koska kuulemma se ei tiennyt oliko se Hallavan Aleksi mistään kotoisin, tai ainakin se piti kuulemma tsekata (tai jotain). Meitä lähti kartanolta muitakin ja kaikkien meidän hepat oli tosi hienosti puunattu. Varusteet oli ihan puhtaat ja Isbe oli sutassut kaikkien turvat äkkiä tallinpihassa baby öljyllä. Kaviotkin oli tervattu ennen matkaa (ja pyyhitty sit liinalla, ettei jäis niin ilmiselviä jälkiä). Me oltiin taatusti siistimpiä kuin kukaan muu siellä valmennuksessa ja musta oli makeeta kuulua siihen porukkaan. Vaikka mä olinki ainoa, joka osallistu älyhelpolle tasolle.

Rilla oli aika paljon energisempi kuin kartanolla, ja mä huomasin sen heti. Se tanssi arabialaiseen tyyliin Hallavan pihassa kun talutin sitä, ja mua pelotti aika paljon hypätä kyytiin. Isbe kuitenkin mutisi vieressä, että se vaan tykkäsi aina näyttää kaikille saapuneensa uuteen paikkaan. Verkassa se olikin vähän töhö, mutta tavallaan hyvä, niin ei tarvinnut koko ajan ratsastaa niin hulluna eteen. Aleksi, tän kerran valmentaja, ei alkuun sanonut hirveesti vaan katseli vaan. Mulla oli kuitenkin paineita ja halusin Rillan heti muotoon. Onneks se oli siinä aika helppo, mutta mua vähän harmitti kun kattelin ympärilleni. Valmennuksessa oli muitakin oikeesti hienoja heppoja – vaikka Isbe oli sanonut, että mentäis Helppoa C:tä koska voitettais se iisisti. Mua alkoi vähän epäilyttää se.

Yritin keskittyä kunnolla, koska no, Isbe pari kertaa huomautti jos vähän matkustin. Sitten se Aleksi mulkas kummitätiä semmosella ”mä itse asiassa valmennan täällä” -katseella, minkä Isbe onneks tajusi heti. Aleksikin rupes antaa enemmän ohjeita, varsinkin kun Rillan vähän nukahti ja rupes löllöks. Sain onneks kouluraipan, niin liikkuvuus parani heti. Laukoissa Rilla oli muutenkin kivan reipas, mutta käynnissä ja ravissa se koitti luistaa. Tehtiin aika paljon voltteja ja kiemuroita, niin Rilla oli helppo pitää nyökyssä. Mä olin tosi tyytyväinen omaan suoritukseen, mut sitten meijän olis pitäny puhua kisakunnosta ja suunnitelmista ja semmosista. Annoin Isben puhua mun puolesta sen Aleksin kaa, ja ihan mielellään se höpisi. Mä kävelin Rillan kaa sillä aikaa pitkät loppukäynnit ja lastasin sen sitten muitten tyttöjen avulla rekkaan hieno villaloimi päällään.

#tietähtiin


Viimeinen muokkaaja, Vivienne B. pvm 26.03.18 11:55, muokattu 1 kertaa

_________________
Viivin esittely
avatar
Vivienne B.
Isabellan kummityttö

Ikä : 11
Viestien lukumäärä : 23

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rillan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Vivienne B. lähetetty 19.03.18 12:57


Tie tähtiin, ensimmäinen osakilpailu (kouluratsastus) | Saariston hevosopisto 18.03.2018
Taitotaso easy, luokka Helppo C. Tulos: 11/21. Auburn tallikilpailun johdossa!

Mulle oli teetetty oma kisatakki Auburnin logolla, sellainen hieno viininpunainen. Rillalla oli kanssa tyylikäs valkoinen kisahuopa, joka oli Itse Amandan suunnittelema. Verkassa meillä oli vielä hieno musta villaloimi ja mustat pintelit. Isbe hössötti koko kisa-aamun ihan hulluna, eikä meinannut hyväksyä mun puunauksen tulosta. Lopulta se tuli, purki kaikki mun tekemät letit ja laittoi ne itse uudestaan. Kiukuttelin siitä vähän, mutta oikeasti tädin tekemät letit olivat paaaaljon hienommat. Joten ihan sama. Baby oilia ja show shinea tungetiin vaikka mihin, jotta tamma kiiltäisi enemmän kuin kilpakumppaninsa.

Kisat olivat jossain ihmeen hevosopistolla, jossa oli aika paljon arkipäiväisempi meininki kuin Auburnissa. Tilat itsessään olivat aika uudet, mutten ihan tajunnut mitä kaikkea siellä tavallisesti tehtiin. Kilpailupaikalla oli todella paljon enemmän hulinaa, kuin valmennuksissa aiemmin. Yritin keskittyä pelkästään kilpailuun, ja onneksi kaikki muutkin meidän tallilaiset olivat tosi keskittyneitä. Kukaan ei yhtään yrittänyt höpistä mitään turhaa. Taluttelin Rillaa ensin aika pitkään, onneksi siihen oli hyvin aikaa. Varsinainen verryttely oli myös ulkona, mikä tuli vähän yllätyksenä. Mulla ei todellakaan ollut tarpeeksi vaatteita, mutta Isbe antoi Rillalle ratsastusloimen ja mulle viltin jaloille. Yritin olla tosi touhukas ja verkkasin laukkaa ja ravia ilman jalustimia, jotta varpaat ei olisi niin jäässä. Mulla oli raippa koko ajan mukana ja panostin siihen, että Rilla liikkuisi tosi reippaasti eteen.

Itse rata meni vähän jopa sumussa. Muistin ohjelman tarkasti ja tein siitä pirun ympyrästä niin pyöreän kuin ikinä osasin, muuten Isbe suuttuisi ihan varmasti. Rilla oli energisempi kuin kotona ilman raippaa, ja ainakin musta se liikkui aika hienosti. Taputin tammaa kaulalle ja loppuverryttelyn jälkeen vein sen talliin, josta oltiin saatu karsina. Olisi siistiä voittaa, mutta kaikki sijat oli ok. Kunhan en vain häviäisi omaa luokkaani.

#tietähtiin


Viimeinen muokkaaja, Vivienne B. pvm 26.03.18 11:56, muokattu 1 kertaa
avatar
Vivienne B.
Isabellan kummityttö

Ikä : 11
Viestien lukumäärä : 23

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rillan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Vivienne B. lähetetty 26.03.18 11:52


Daniel Susinevan Tie tähtiin -kouluvalmennus | Seppeleessä 24.03.2018

Mulla oli vielä yksi kouluvalmennus, ennen kuin pääsisin kunnolla hyppäämään. Oli vähän mälsää, että vielä piti hinkata koulua, kun seuraavat kisat olisivat kuitenkin esteillä. Täti oli kuitenkin ilmoittanut mut joka hiton valmennukseen jonka se oli keksinyt. Onneksi kouluvalmennuskin oli vähän jännempi, kun sen takia piti lähteä taas vieraalle tallille. Isabella oli hirveän harmistunut, kun se ei ite päässyt mukaan. Se oli nyt Kanadassa, jossain omissa kisoissa, jotka kuulosti ihan hiton siisteiltä.

Senkin takia tää valmennus oli erilainen. Isabella ei roikkunut mukana, panikoinut mun puolesta, suoristanut lettejä (heh meillä ei nyt ollu lettejä) tai huutanut noloja ohjeita valmentajan ohi. Sen sijaan mun ihan oma autonkuljettaja ja palvelija, Markus, kuskas mut ja Nitan tälle ratsastuskoululle. Tai no, tälle ja tälle, olinhan mäkin Seppeleestä kuullut. Se oli varmasti kuuluisimpia ratsastuskouluja, mitä oli. Markus oli koko matkan kivan rento ja se jopa vastaili sillein normaalisti mun keskusteluun. Siltä tuli hauskaa läppää ja Nitakin oli ehkä vähän kivempi nyt. Se ei kattellut mua ihan koko aikaa silmät pyörien. Vilkuilin ite melkein kokoajan mitä se teki, koska isommista heppatytöistä oli helppo ottaa mallia. Me oltiin eri valkkaryhmässä, koska sillä tais olla hienompi heppa (en usko että meidän ratsastustaidot sillain eroaa). Itse asiassa sen heppa oli Amandan omistama ja olin vähän kateellinen. Isbe oli väittänyt, ettei Amandan heppoja noin vaan saisi, mutta Nita oli kyllä aika tavallinen. Täti oli saletisti viilannut mua linssiin ja yksinkertaisesti halunnut omalle tammalleen näin hyvän ratsastajan.

Lastaaminen, purkaminen, varustaminen taas uuden tallin pihassa, talutus ja pikkuverkka sujuivat kaikki jo tosi rutiinilla. Musta oli yhtäkkiä tullut himovalmentautuja ja ihan oikea kilpailija. Itsetyytyväisesti hymyillen ratsastin Rillan maneesiin, vaikka aika moni muu talutti. Nyökkäsin tervehdyksen Danielille, tän kerran valmentajalle, koska Isabella oli pitänyt monta luentoa käytöstavoista. Nyt kun täti oli poissa, tuntui jotenkin tosi tärkeältä käyttäytyä arvokkaasti.

Alkuun me ravattiin ja laukattiin aika pitkällä ohjalla, mikä oli tavallaan helppoa ja tavallaan tylsää. Olisin halunnut näyttää, että Rilla putoaisi heti kauniiseen muotoon, mutta se Daniel käski antaa tilaa. Ja sen mielestä meidän piti liikkua heti vähän reippaammin eteen, vaikka just se on Rillan kanssa hitsin rankkaa. Purin huulta ja tottelin, ettei Isabella vaan kuulisi jälkikäteen, etten olis yrittänyt. Sitten alettiin tehdä siirtymisiä, joissa Rilla heräsi aika kivasti. Se oli luonnostaan tasapainoinen ja Daniel kehui sen kaunista liikettä. Vähänkö olin siitä ylpeä, mutta seuraavassa hetkessä se käski liikkumaan vielä enemmän eteen. Höh. Hitsi kun Rilla oli sellainen tahmatassu ja jäätiin siitä vielä kiinni.

Siirtymisten jälkeen käveltiin välissä vähän ja sitten: siis ihan uskomatonta, äiti kyllä putoaa pyllylleen kun kerron. Mulla oli taas ympyrävalmennus!!! Vähän mietin, oliko tää joku Isben vitsi ja se olikin ilmoittanut mut salaa alkeiskurssille. Siinä me taas tehtiin keskiympyrää, vaikka oli eri valmentaja. Sen ympyrän piti taas olla pyöreä eikä yhtään soikea, just oikean kokoinen, ei saanut kaatua kurvissa tai taivuttaa kaulaa mutkaksi. Nyt sentään otettiin siinä laukannostoja, mutta silti. Vähänkö mun naama venähti, kun se Daniel sanoi koko hiton sanan keskiympyrä. Musta tulis tätä menoa Suomen paras ympyräratsastaja. Harmi vaan, ettei se eikä ollut niin hieno titteli, vaan enemmänkin nolo.

Nostoissa Rilla oli aika helppo, se tekee kaiken hirveän herkästi vaikka onkin muuten vähän sellainen mukavuudenhaluinen ratsu. Musta Rilla teki kaiken napakasti ja hyvin, mutta se ukkeli keksi kaikenlaista nipotettavaa aika paljonkin. Välillä se kyllä katseli mua sillein mietteliäästi, ihan kuin se olis pohtinut uskaltaako noin pienelle tytölle sanoa suoraan. Tuijotin aika tuimasti takaisin, niin sitten se ei taas yhtään säälinyt. En mä ollut enää pikkutyttö.

Loppuun me harjoteltiin sitä kouluratsastuksen alku- ja loppulinjaa. Se kuulosti ehkä maailman helpoimmalta tehtävältä ympyrän jälkeen, mutta oikeestaan se oli kyllä vaikeempaa. Ei esteradalla tarvinnut miettiä niin paljon, sen kun laukkasi suorinta tietä – jonka ei edes tarvinnut olla sillä tavalla suora, mitä tää Daniel halusi. Se mittaili suunnilleen viivottimella ja pysähdyksen piti tulla sillein naps. Mulla oli aika pahasti hermot koetuksella siinä vaiheessa, koska vaikka Rilla reagoi hirveen nopeesti, niin en mä itse jaksanut kattella niitä kirjaimia sillä tavalla tarkkaan. Vähän se ukko siellä huokaili, mutta antoi lopulta lopettaa kun kuitenkin pysähdyttiin nätisti tasajaloin.

Loppukäynneissä se Daniel vähän varovaisesti jutteli ja kyseli kaikenlaista. Kerroin, että mä oon oikeastaan enemmän esteratsastaja. Vähän värittelin ja sanoin Rillan olevan Isabella Sokan kuuma arabi ja hieno kenttäratsu, joka on hirveen vaikea ratsastaa. Ja onhan se kenttäratsu. Daniel hymyili pikkasen, mutta ei sanonut mitään. Se oli vähän tyhmää, koska mistäpä se nyt olisi voinut tietää, että huijasin pikkasen.  

#tietähtiin
avatar
Vivienne B.
Isabellan kummityttö

Ikä : 11
Viestien lukumäärä : 23

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rillan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Jemiina R. lähetetty 24.04.18 18:00

Jemiina hikoili ja tärisi jännityksestä. Hän oli taas ollut pois tallilta, tällä kertaa liian kauan. Koulu ja työt olivat vieneet naisen kaiken ajan sekä nyt jo entisen vuokrahevosen Lefan. Jemiinan suu pysyi tiukkana viivana, vaikka autonsa radiosta soi iloinen kappale. Viikonloppuna nainen oli soittanut Isabella Sokalle, tämän vastuuvalmentajalle. Hän oli pahoitellut brunetelle poissaoloaan ja pyytänyt uutta mahdollisuutta. Isabella oli kertonut, että Lefa oli saanut jo uuden vuokraajan, mutta kaksi hänen tammoistaan olisi vailla hoitajaa. Hän oli pyytänyt Jemiinaa tulemaan käymään tallilla ja puhumaan lisää. Se päivä oli tänään.

Jemiina hymyili. Tuttu tuoksu saavutti hänen sieraimensa hänen noustessaan pois autostaan. Musta audi oli harmaa hiekasta ja naisen täytyi liikehtiä varovasti, ettei sotkisi vaatteitaan. Aurinko oli paahtanut taukoamatta lähes viikon, jonka vuoksi hiekkatiet olivat hyvin kuivia ja pöllyäviä. Mutta tänään sää oli pilvinen ja raikas, illasta saattoi jopa sataa. Nainen veti vielä ulkoilmaa sieraimiinsa, ennen kuin käveli talliin.

Ulko-ovet aukesivat hieman naristen Jemiinan sulkiessa ne perässään. Tallissa oli hiljaista. Hän oli sopinut Isabellan kanssa tapaavansa tallituvassa klo 17, se oli nyt kymmentä minuuttia vaille. Jemiina lähti kävelemään rauhallisesti tallin toista päätyä kohden. Hän katseli tuttuja paikkoja hymyillen. Saapuessaan varustehuoneen kulmalle, hän huomasi hoitopaikalla mustan hevosen sekä violetilla tukalla varustetun naisen.
”Hei, oletko uusi täällä?” Nainen kysyi Jemiinalta.
”En”, Jemiina vastasi. ”Siitä on vain aikaa kun viimeksi kävin”, hän jatkoi hymyillen.
”Ai”, nainen sanoi hämmästyen. ”Mä oon muuten Matilda, Matilda Tammilehto. Ja tämä tässä on Haukka”, hän esittäytyi.
”Hei, mä oon kuullutkin teistä!” Jemiina hihkaisi ja esittäytyi itsekin. ”Jemiina Rajala. Mulla oli täällä oma poni, kunnes myin sen pois. Sen jälkeen vuokrasin Lefaa, mutta opiskelut ja työt veivät mut kokonaan.”
”Kiva, tultiin tänne joulukuussa, ei olla vaan törmätty”, Matilda sanoi. ”Lefalla onkin nyt uusi vuokraaja, joku poika”, nainen jatkoi.
”Joo, tiedän”, Jemiina sanoi hieman vaisusti. ”Tulin tänne juttelemaan Isabellan kanssa. Hänellä pitäisi olla minulle hoitohevosvaihtoehtoja”, nainen jatkoi ja nosti hymyn kasvoilleen. Samalla Isabella astui ovista sisään ja lähti kävelemään kohti Jemiinaa ja Matildaa.
”Jospa löytyisi sopiva”, Matilda sanoi ja hymyili vielä perään.

”Noniin, oisit siis halukas tulemaan takaisin?” Isabella aloitti.
”Kyllä! Pikkuhiljaa kylläkin, etteivät aika ja innostus lopu taas kesken”, Jemiina vastasi. ”Ja jos vaan haluatte mut takaisin”, hän jatkoi virnistäen.
”Kyllä mä ainakin sut mielelläni takaisin otan, sussa on valtavasti potentiaalia ja annettavaa kisakentille. Toki se vaatii oikean hevosen ja sulta panostamista”, Isabella vastasi. ”Mutta nyt alkuun, meillä on tarjota vain hoitohevosia”, nainen jatkoi.
”Ymmärrän”, Jemiina sanoi. ”Hoitohevonen riittää näin alkuun. Pääsen kuitenkin mukaan porukkaan ja näyttämään panostukseni.”
”Hyvä”, Isabella sanoi. ”Mun tammoista Mina ja Rilla on vailla vakituista rapsuttajaa. Mina on se vaalea ja korkea koulupainotteinen tamma ja Rilla se kenttä-/koulupainotteinen angloarabi”, hän jatkoi hymyillen.
”Tämä on helppo, Rilla tietenkin!” Jemiina naurahti. ”Se on ihana!”
”Jotenkin arvasin”, Isabella vastasi ja nousi tuoliltaan. ”Voitaisiinkin saman tein allekirjoittaa tämä hoitajasopimus, niin pääset tutustumaan tammaan. Katsotaan sitä vuokraamista sitten myöhemmin”, hän jatkoi hymyillen tarjotessaan Jemiinalle sopimusta. Blondi nyökkäsi, luki nopeasti pykälät läpi ja allekirjoitti oman osansa. Isabella kiitti, kuittasi oman kohtansa ja monisti kopion annettavaksi Jemiinalle.
”Nyt mun pitää mennä”, Isabella sanoi ja sanoi heipat Jemiinalle.

Jemiina hymyili entistä enemmän. Tapaaminen Isabellan kanssa oli mennyt paremmin kuin hyvin ja nyt hänellä oli uusi ihana hoitohevonen. Nainen oli jo matkalla tarhoille, jossa Rilla rapsutteli Vilan kanssa. Jemiina kutsui Rillaa, joka käänsi hieman korvaansa naista kohti. Tamma ei ollut tarpeeksi kiinnostunut aidalla heiluvasta ihmisestä vaan jatkoi mieluummin seurustelua kaverinsa kanssa. Jemiina naurahti. Hän katseli kaksikkoa vielä hetken, ennen kuin lähti pois. Seuraavalla kerralla hän aikoi tutustua tammaan.
avatar
Jemiina R.
Hevosenhoitaja

Avatar © : Velma
Ikä : 22
Viestien lukumäärä : 45

Takaisin alkuun Siirry alas

Estevalmennus 26.3.

Viesti kirjoittaja Vivienne B. lähetetty 27.04.18 13:08


Tie tähtiin -estevalmennus | Hallava 26.03.2018

Vihdoinkin oli ekan estetreenin aika. Mulla alkoi nousta ympyrätreenit jo kurkkuun asti, enkä malttanut odottaa hyppäämistä. Olin vasta kerran kokeillut hypätä Rillalla, joten kyllä mua ihan pikkiriikkisen jänskätti. Isbe ei ollut vielä tullut Kanadasta, joten Markus oli taas kyyditsijänä. Nyt sitä kiinnosti enemmän katsoakin, kun tosi helpon koulun sijaan me hypättiin.

Valmennuksen piti taas se Aleksi (mitä Isbe selkeästi kiukutteli – se missasi reissunsa takia kuulemma parhaiden (komeimpien?) valmentajien valkat). Alkuverkassa saatiin tehdä aika itsenäisesti ja osaavimmat saivat tehdä väistöjä ja avoja. Olin tietenkin yksi osaavista, niin otin melkein heti pohkeenväistöt verkkaan mukaan. Onneksi Rilla oli niissä helppo. Taas se pirun eteen liikkuminen aiheutti päänvaivaa, mutta ekan hypyn jälkeen tamma heräsi kivasti. Ekalle esteelle olisi saanut tulla ravissa (koska niin kun kouluvalkat, olin jossain superalkeisryhmässä taas), mutta mä laukkasin heti.  

Sitten me harjoiteltiin suhteutettua väliä. Plääh, helppoa, vaikka Rillan laukka olikin mulle uus ja tehtävä siks vähän haastava. Esteiden jälkeen piti vaihtaa suunta ja tietty samalla laukka, mikä oli kyllä ihan älyhelppo tehtävä. Vaihdoin pikkasen painopistettä katsomalla tulevaan suuntaan, eikä mun oikeastaan tarvinnut johtaa ohjalla yhtään kun Rilla jo laskeutui oikeessa laukassa esteeltä.

Lävistäjällä hypättiin okseria, ja vielä valkan loppuun rataa. Oikeastaan viimeinen rata oli valmennuksen vaikein kohta. Mä en meinannut millään muistaa mikä oli se hiton seuraava este. Yleensä opettelin kisarataa ihan hulluna olkkarin matolla hevosta leikkien, mutta nyt olis pitänyt muistaa se heti. Aleksi joutui muistuttamaan seuraavasta esteestä, eikä meidän tiet menny hirveen hienosti. Mutta Rilla hyppäs kivasti ja meidän radalle annettiin aplodit (tiien että se oli Markus. Noloa).

#tietähtiin


Viimeinen muokkaaja, Vivienne B. pvm 27.04.18 13:11, muokattu 1 kertaa

_________________
Viivin esittely
avatar
Vivienne B.
Isabellan kummityttö

Ikä : 11
Viestien lukumäärä : 23

Takaisin alkuun Siirry alas

Estevalmennus 28.3.

Viesti kirjoittaja Isabella S. lähetetty 27.04.18 13:10


Tie tähtiin -estevalmennus | Järnby 28.03.2018

Palasin vasta edellisenä iltapäivänä Kanadan matkalta, mutta vaadin silti lähteä Viivin valmennukseen mukaan. Olin saanut vältettyä päiväunet ja nujerrettua jet lagin ensimmäisen iskun, mutta yhtä kaikki olin äärimmäisen väsynyt. Ajoin meidän tallin porukan sitkeästi Järnbyhyn, vaikka jouduinkin levittelemään silmiäni väkisin auki. Julia taisi itse asiassa nukkua automatkalla ja olin naiselle pikkiriikkisen kateellinen. Viivissä sen sijaan energiaa piisasi tuttuun tapaan, ja kaikilla oli hermot enemmän ja vähemmän kipeänä ties-minkä-kielisille rallatuksille, joita tyttö lauleskeli autossa.

Viiville oli selkeästi jo kehittynyt oma rutiini siihen, miten tämä hoiti Rillan vieraalla valmennuspaikalla. Pintelit olivat kauniisti suorassa, jouhet ojennuksessa ja huopa puhdas. Tyttö ajoi minut määrätietoisesti pois ja totesi selviävänsä itse. Hymyillen annoin Viivin olla, Rilla osaisi kyllä käyttäytyä. Lähdin itse pyörimään Järnbyn tallissa ja katselin hevosia kiinnostuneena. Tammani Mirameir oli tilan kasvatti, mutta puoliverisen kasvattajaa Annea en pikavilkuilullani huomannut. Viivin valmennuksen pitikin ihan muu kuin Anne. Valmentaja oli Peppi Jokinen, josta en oikeastaan tiennyt mitään. Olin ollut poissa suomalaisista hevospiireistä juuri ratkaisevasti liian kauan.

Sinnittelin kiltisti hiljaa, kun Peppi ohjeisti Viiviä. Olisin halunnut kertoa, miten tammaani kannatti ratsastaa, mutta Viivi olisi taas suuttunut (ja tavallaan ihan aiheesta). Rilla oli alusta asti melko virittynyt ja herkkä, eikä tamma valitettavasti ollut Viivin täydessä kontrollissa. Tiesin kuitenkin, ettei Rilla varsinaisesti mitään tekisi. Peppi vaikutti silti tyytymättömältä – ehkä nainen pelkäsi, että pikkutytön arabi riistäytyisi käsistä hetkenä minä hyvänä. Ei mennyt kuitenkaan kauaa, kun Rilla oli jo oma tahmainen itsensä ja liikkui enemmänkin etanan kuin pupun lailla. Viivin olisi pitänyt ratsastaa reippaammin esteille, vaikka tokihan Rilla selvisi näin pikkuruisista esteistä puoliunessaankin.

Tytön radanratsastus oli melko kamalaa katsottavaa ja Rilla karkasi ulos tuon tuostakin. Onneksi Peppi sätti Viiviä puutteellisista ulkoavuista, ettei minun tarvinnut kotona sitten mäkättää. Loppua kohden ratsukko paransi menoaan muutenkin, ja veikkaan Viiviä jännittäneen. Sekä selässä keikkuva tyttö että siro tamma rentoutuivat, ja laukkaan tuli ihan eri ilme. Viivin valmennuksen jälkeen luovutin ja hiippailin ”asioille” muiden tallilaistemme valmennusten ajaksi. Päiväunet hevosrekassa olivat voimaannuttava ajatus, mutta heräsin niiden jäljiltä entistäkin puolikuolleempana.

Valmentaja Pepin kommentti:
Tamma oli hieman herkällä päällä ja ratsastaja olisi saanut ottaa siihen paremman kontrollin heti alkuun. Aloitimme muutamilla pystyillä, jossa testasin lähestymisiä. Hevonen liikkui hiemanlöysästi ja tutkiskellen esteille ja ratsastaja olisi saanut ratsastaa askelta tehokkaammin. Radalla ulkoavut olivat hieman hukassa ja muistuttelin niistä varsinkin nopeammissa käänteissä, jolloin hevonen kyllä liikkui ratsastajan katseen suuntaan, mutta ei ollut täysin kontrollissa. Loppua kohden rytmi parani ja laukkakin alkoi pyöriä, kun ratsastaja rentoutui ja alkoi nauttia.

#tietähtiin

_________________
Isabella who? | Spin-off tarinat | Team-tammat <3
avatar
Isabella S.
Tallinomistaja

Ikä : 29
Viestien lukumäärä : 603

http://auburnestate.altervista.org/hevoset.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Estevalmennus 30.3.

Viesti kirjoittaja Vivienne B. lähetetty 27.04.18 13:15


Tie tähtiin -estevalmennus | Auburn 30.03.2018

Koko päivä oli ollut ihan hiton kummallinen. Aamupäivästä oli Isabellan ja Amandan äidin hautajaiset, mikä oli kyllä melkoinen tapahtuma Kallan kylässä. Mäkin olin siellä mukana ja hitto että se oli kiusallista. Siskoksilla oli semmoset ihmeelliset, hienostelevat hatut ja pelkkää mustaa (no mullakin koska Isbe pakotti), mutta muuten ne oli ihan erilaisia. Isbe oli ihan kivikasvoinen eikä sitä oikein ees tuntunut surettavan, vaikka se oli sen oma äiti. Jotenki en ihan tajunnu koko juttua, koska äiti on kuitenkin aina äiti. Eikä niitten äiti voinut olla niiiin kamala, sillä Amanda kyllä vollotti. Ja hitto että se vollotti!! Kattelin sen porausta ihan äimän käkenä, vaikka oon tottunut italialaisten tapaan näyttää tunteita. Tää oli jotain ihan muuta, tai sitten Amanda näytteli jotenkin hiton hyvin. Mutta en usko. Se oli niin hillitön itkussaan, ettei kukaan edes näyttelis niin överisti.

Olin aluksi tosi varovainen ennen valkkaa, mutta ei Isbe välittänyt. Se tuntui olevan enemmän tylsistynyt muistotilaisuudessa, joka pidettiin hirveen näyttävästi niitten kartanolla. Koska tää kylä on Kalla ja ne oli hautajaiset, niin kartanon aula oli _ihan täynnä_ valkokalloja (niillä kukilla oli joku toinenkin hassu nimi, minkä yks vähän ujo mutta nätti heppatyttö mulle kerto. Sen piti kuulemma huolehtii kukista ja siivouksesta. Juttelin sen kaa vaan piruillakseni, koska se näytti siltä ettei haluis häiriöö ja koska en vielä tuntenut sitä. Musta on kiva välillä tuppautua ja hämmentää).

Tällä kertaa valkassa Isbe käskytti meitä alkukäynneistä lähtien. Taas se leikki semmosta valmentajaa, joka ei mukamas olis mun kummi ja käyttäytyi hirveen kylmästi. Vähän se vois alkaa oppia suosimista, aattelin, kun jouduin pyörittelemään käsiä niin kuin muutkin. En mä ollut vielä niin vanha, että mulla olis todellakaan ollu esim hartiat jumissa. Me otettiin koko valkka aika rennosti mikä oli sillein epäreilua, että varmasti vaan Isbeä itteään väsytti eikä se jaksanut valmentaa mitään rankkaa. ”Teillä on ollut koko viikko valmennuksia ja kilpailut kahden päivän päästä, otetaan siksi rennommin.” Jep, jep. Kuulosti niiin selkeältä tekosyyltä. Olin sitä paitsi salakuunnellut, ja Isabella oli bilettänyt Kanadassa kaikkien kilpailujuttujen lisäksi.

Oli silti joo kivaa miettiä parasta verryttelyä, koska en ollut hirveesti sunnitellut kilpailuita siinä mielessä. Tehtiin Rillan ja mun varalle sotasuunnitelma, jossa tietty piti saada se liikkeelle ja innostumaan. Isbe käski laukkaamaan heti verkan alkuun jotta se liikkuis, ja hyppäämään kans aika varhaisessa vaiheessa. Verkassa ei sais tylsistyttää sitä, eikä ainakaan ravata sataa kierrosta vaan ajankuluks. Nyökkäilin vaan kaikkeen mitä Isbe sano, mutta tekisin sitten sunnuntaina oman mielen mukaan. Pitää sillon sitten miettiä, mikä fiilis on.

Rilla oli ihan kiva ratsastettavuudeltaan, vaikka raippaa piti välillä käyttää. Nyt tsemppasin hirveesti ulkoapujen kanssa ja keskityin kunnolla siihen, että ulko-ohjakin pysyi kädessä. Siitä oli jotenkin hirmu helppo vahingossa löysätä, kun tamma ite hidasteli. Meille ei tullu yhtään pudotusta, mikä oli tosi kiva, koska yleisössä oli enemmän väkeä kuin yleensä. Siitä tuli kivan jännä fiilis. Mut sitten rennon hyppytreenin jälkeen alkoi tosi outo osuus. Mun piti kuulemma hankkia Rillalle joku hoitaja ja olin vaan täh, niin Isbe meni kiukkuisesti hakemaan ite tallista jonkun (en tuntenu sitä ja mua ärsytti että se sai Rillan hoitoon).

Me käveltiin kisarata, mikä oli siistiä. Isbe lupas jättää sen maneesiin, niin saisin oikeesti taottua sen mun päähän viikonlopun aikana. Mä olin vähän huono muistamaan juttuja by heart. Kävelin sitä rataa mun tulevien kilpakumppanien kanssa hirveen vakavana ja mutisin itekseni, kun loppu oli sit vielä oudompi. Isbe piti meille jumppatuntia! Nyt kyllä laitan äitille viestii, et täti on kajahtanut. Kyllähän nyt hifistelijät vois iteki ostaa kuntosalikortin. Kiva sit mennä sinne kisoihin, jos jalat on yhtä pökkelöö kummitädin jonkun kyykkyvillityksen takia. (Olin nokkela ja tein salaa liikkeet kevyesti, varmuuden vuoksi).

#tietähtiin

_________________
Viivin esittely
avatar
Vivienne B.
Isabellan kummityttö

Ikä : 11
Viestien lukumäärä : 23

Takaisin alkuun Siirry alas

Kouluvalmennus 9.4.

Viesti kirjoittaja Vivienne B. lähetetty 27.04.18 13:29


Tie tähtiin -kouluvalmennus | Auburn 09.04.2018

Olin ratsastanut Rillalla pitkät alkukäynnit. Alkukäynnit oli aina tosi pitkän tuntuisia, kun niissä ei tapahtunut mitään, mutta nyt ne oli ihan oikeasti pitkät. Oikein ekstrapitkät. Mua alkoi pikkasen hermostuttaa. Maneesin kello näytti jo varttia yli, eikä Isabellaa näkynyt. Kummitäti oli tavallisesti aina ajoissa, oikeastaan melkeinpä etuajassa. Muina tyttöinä mä päätin ohjata Rillan katsomon laidalle ja etsiä jonkun auburnilaisen yleisön joukosta. Mun pitäisi olla aika hissukseen, jotta toiset valmennettavat eivät hoksaisi jonkin olevan vialla.

"Mä voin huijata noita että meijän pitää verrytellä itsenäisesti. Mutta jonkun teistä täytyy hakea Isabella! Se on tullut töistä ja on ihan varmana kartanolla", kuiskutin kiihkeästi katsomossa istuvalle kaksikolle. Punapää oli ollut aikaisemminkin katsomossa, se oli varmasti auburnilainen. Tummatukkainen nainen taas oli töissä täällä, se moikkas kakkakottareitten takaa aina iloisesti vaikka me ei ees tunnettu (ainakaan sillein nimillä). Ne kaks nyökkäs, ja hävis vähin äänin katsomosta. Huh, homma oli hoidossa. Nyt tartteis vaan saada täällä kaikki käynnistymään, ettei me oltais pelkästään kävelty miljoonaa kierrosta sillon ku Isbe saapuu.

"Aloitetaan verryttely, täti käski!" päätin kailottaa kovaan ääneen.
Maiskautin Rillan mahdollisimman reippaaseen raviin ja keventelin tomerasti. Jonkun piti näyttää mallia. Huomasin, että muut oli vähän kummissaan, mutta en antanut sen häiritä. Kunhan ehtisin kertoa mun uroteosta, Isabella olisi varmasti tosi tyytyväinen.

Huokaisin helpotuksesta ja hymyilin leveästi, kun täti vihdoin saapui maneesiin. Sillä oli tukka ihan sotkussa, olikohan se hittovie ottanut unet?! Isbe ei kuitenkaan hymyillyt yhtään, se tuskin huomas kattoa muhun. Se alotti valmentamisen hirveellä drivella ja pisti meijät oikeesti töihin. Vähän säikähdin, mutta ehkä se vielä myöhemmin kiittäis. Muuten mä alkaisin kiukutella, for sure. Kuitenkin suostuin kouluvalkkaan ylipäätään, ja sitten vielä pelastin päivänkin. Ehkä tädin tartteis oikeastaan teettää mulle mitali. Sain ajatuksesta hyvää tarmoa ja Rilla oli koko valkan tosi tomera.

#tietähtiin

_________________
Viivin esittely
avatar
Vivienne B.
Isabellan kummityttö

Ikä : 11
Viestien lukumäärä : 23

Takaisin alkuun Siirry alas

Este- ja koulukilpailut, Tie tähtiin!

Viesti kirjoittaja Vivienne B. lähetetty 27.04.18 13:33


Tie tähtiin! 3. osakilpailu, kouluratsastus | Hukkasuo 15.04.2018

Samalla 2. osakilpailun muistelua! Yläkokko 1.4.18

Me lähdettiin Hukkasuolle tähtikisojen kouluosakilpailuun taas koko talliporukallamme. En ollut enää yhtään niin innossani – tai tavallaan olin joo – mutta koulu vaan ei ollut mun laji. Rillan laittaminen kuntoon oli vähän väkinäistä ja mua väsytti aamulla hirmuisesti. Kisamatka oli taas semipitkä, enkä enää yhtään jaksanu kelata ees kisaohjelmaa. Muistin sen kyllä. Sen sijaan mä rupesin dreamailemaan ja muistelemaan edellistä osakilpailua. Ne pidettiin Yläkokon ratsastuskoululla ja mä olin niin loistanut, vaikka jännitys oli ollut kovempi kuin koskaan.

Olin kilpaillut estekisoissa vaan kotitallilla, mutta eihän se nyt ollut ihan sama asia. Sillon olin menny mun omilla shettiksillä ja äiti oli ollu tuomarina. Yläkokon kisat oli paaaaljon virallisemmat ja mulla oli hieno heppa alla. Isbe oli onneks hirveän ymmärtäväinen, jotenkin jopa kiltimpi ku yleensä. Se vei mut leffaan kisaa edeltävänä päivänä, käytiin yhessä maastossa (sain mennä sen kimolla Ankalla, ihan sikamakeeta vaikka mentiin vaan rennosti!!) ja sitten otin muutaman soiton äitille ja kavereille. Isben mielestä ne oli kriisipuheluita, mutta oikeasti mun vaan teki mieli kertoa just sillon kuulumisia – ei se sillä tavalla mitään nössöilyä meinannut.

Lauantai-iltana ennen esteiden osakilpailua muhun sitten iski ihan kauhee jännitys. Päivän kaikki puuhastelut oli pitäneet sen poissa, mutta yhtäkkiä mua pelotti etten muistaiskaan rataa. Kävin vähän nolona sanomassa siitä Isbelle, niin mun yllätykseksi se nappasi mua kädestä kiinni, ja me mentiin ihan tyhjään maneesiin treenaamaan kisarataa. Oikeastaan jo se pelkän ratakopion näkeminen riitti: mä tajusin heti, että muistin sen sittenkin.

Nukuin tosi hyvin, mutta heräsin hirveen aikaisin. Tein Rillalle maailman täydellisimmät sykeröt ja ranskiksen häntään. Meillä oli kaikki edustusvaatteet Amandan suunnittelemia ja iso talliporukka taas valmiina koitokseen. Rilla oli oma hassu itsensä, sellainen yhdistelmä rentoa ja pörheää. Verryttelyhypyt saivat sen heräämään, eikä Isbe kommentoinut kentänlaidalta juuri mitään: se oli hyvä merkki se.

60-sentin esteet oli pieniä. Rillalle ne ei tehnyt yhtään tiukkaa ja sain suunnilleen tokan esteen jälkeen oikein kunnon voitontahdon päälle. Tein muutaman tien paljon tiukemmaksi, kun mitä oltiin Isben kanssa alkuun juonittu. Meidän rata oli nopea ja hetken aikaa keikuttiin jopa ensimmäisinä. Siis voi jumpe, miten hieno fiilis!! Jotkut meni kylläkin vielä nopeemmin kun me, ja olin lopulta neljäs. Harmitti, mutta ainakin olin sijoittunut.

Nyt Hukkasuon kisoissa oli ihan eri tilanne. Nää oli koulukilpailut, jossa pitäisi tehdä taaaaas niitä hitsin ympyröitä. Kummitäti nirhaisi mut, jos ne ei pikkuhiljaa alkaisi olla täydellisiä. Aluksi mua ei edes niin kiinnostanut: ratsastin verkassa kuin sunnuntaipäivänä konsanaan. Mietiskelin niitä näitä ja odotin vaan, että tää tyhmempi rasti olis ohi. Olinhan sentään esteratsastaja. Mutta sitten katselin niitä muita, mun kilpakumppaneita. Ei nekään niiin hyviä ollut. Halusin yhtäkkiä taas voittaa ne kaikki, ja jännitys kiemursi hurjana takaisin.

”Isbe! Mua jänskättää”, kuiskasin verryttelykentän laidalta, kun mua edeltävä ratsukko oli kouluaitojen sisäpuolella. Rilla tepasteli paikallaan, mutta pidin sen väkisin siinä. Halusin Isabellan toivottavan mulle onnea niinku olin opettanut, mutten voinut suoraan pyytää sitä. Se vasta saattaisikin tuoda huonoa onnea. Kummitädillä kesti hetken tajuta, mitä oikein odottelin. Sitten se onneksi muisti, ja lausui vähän epäröiden.
”In bocca al lupo!”
”Crepi!” vastasin häijysti hymyillen ja käänsin Rillan verkka-alueelta ulos.
Nyt mulla ei vaan voinut olla pahaa onnea matkassani ja muistin tosi hyvin ohjelmankin. Varokaa vaan, ympyrämestari tulee ja näyttää.
(Höh, ei näytetty. Meidän sija oli aika kuppanen 15/23).

#tietähtiin

_________________
Viivin esittely
avatar
Vivienne B.
Isabellan kummityttö

Ikä : 11
Viestien lukumäärä : 23

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rillan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Jemiina R. lähetetty 23.05.18 15:18

Hikikarpalo valui päivettynyttä poskea pitkin tippuen saavuttaessaan leukaperät. Lämpöasteita oli reilusti yli 20 ja aurinko paahtoi pilvettömältä taivaalta. Kesä oli tullut. Paljon aiemmin kuin viime vuonna ja paljon vahvemmin. Linnut olivat aloittaneet jo pesänrakennuspuuhansa, mutta pääskysiä ei vielä näkynyt. Onneksi. Auburnin tallirakennus varmaan kuhisisi niitä mustia ja kovaäänisiä pikakiiturilintuja. Ja pian hevosetkin pääsisivät laitumille. Voi että kesä on ihanaa aikaa!

Jemiina avasi Rillan ja Vilan tarhan portin samalla viheltäen. Tammat nostivat päitään heinikosta ja jäivät katselemaan tulijaa. Nainen kutsui Rillaa vielä nimeltä, jolloin ruunikko otti muutamia askeleita tulijaa kohden.
”Hei ihana”, Jemiina tervehti tammaa samalla taputtaen tämän kaulaa. Rilla hamusi naisen taskuja. Jemiina naurahti ja taputti tammaa uudestaan. Herkkupala odottaisi tallissa, Jemiina ajatteli ja pujotti riimun ruunikon päähän.
”Tulehan, pääset hetkeksi vilvoittelemaan”, Jemiina sanoi tammalle. Tallissa oli paljon viileämpää verrattuna ulos, mutta silti sopivan lämmintä ollakseen t-paidassa. Vila jäi katselemaan kaverinsa perään, mutta jäi mielellään puiden varjoon ruokailemaan.

Rilla kulki rauhallisesti Jemiinan perässä talliin. Tamma oli selvästi jo tottunut uuteen hoitajaansa, eikä pistänyt ollenkaan tämän vierailuja pahakseen. Talliin tullessaan Jemiina juotti ensin tamman ja kiinnitti tämän sitten käytävälle, näin harjaustoimenpide olisi helpompi. Nainen oli jo hakenut Rillan hoitotarvikkeet valmiiksi käytävälle ja pääsi heti harjaamaan. Keli oli ollut viikkoja jo hyvin kuiva, jotenka Rillakaan ei ollut erityisemmin likainen. Pölyä kuitenkin lenteli harjaustuokion lopuksi ihan riittämiin ja se hieman aivastutti Jemiinaa. Onneksi pahimmat siitepölyallergiakohtaukset olivat jo takanapäin. Seuraavaksi nainen putsasi Rillan kaviot ja tarkisti tamman jalat. Kaikki näyttivät olevan kunnossa. Loppuajan pystyi siis käyttämään harjan ja hännän siistimiseen.

Rilla lähes nuokkui hoitotoimenpiteen päätyttyä ja Jemiina päätti palkita ystävänsä. Hän tarjosi tammalle namin ja taputti sitä kaulalle.
”Olet niin hieno! Toivottavasti pääsisin pian ratsastamaankin”, Jemiina huokaisi hymyillen. Ratsastustauko oli venynyt todella pitkäksi, mutta Jemiina jaksoi odottaa, kunnes Isabella näyttäisi vihreää valoa. Nainen irroitti tamman käytävältä ja lähti taluttamaan tätä takaisin kohti tarhoja. Matkalla he pysähtyivät hetkeksi nauttimaan tallin kupeella kasvavasta pitkästä heinästä sekä maisemista, jonka täyttivät laiduntavat hevoset.
avatar
Jemiina R.
Hevosenhoitaja

Avatar © : Velma
Ikä : 22
Viestien lukumäärä : 45

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Rillan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa