Lefan päiväkirja

Sivu 3 / 3 Edellinen  1, 2, 3

Siirry alas

Lefan päiväkirja - Sivu 3 Empty Vs: Lefan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 07.03.20 19:05


Lefa korskui, sen liike suuntautui väkisin paineen myötä ylöspäin, kun se olisi halunnut vain mennä.
"Suuntaa liike eteen, painetta takajaloille", Amanda huokaisi ja Sarah kuuli miten ruskeat silmät pyörivät silmäkuopissaan turhautuneina. Lefan etujalat laskeutuivat takaisin maneesin pohjalle ja ruuna nytkähti liikkeelle sellaisella vauhdilla, että ratsastajansa oli pakko puristaa mustia jouhia sormiensa välissä, jottei olisi horjahtanut taaksepäin.

"Sitten uudestaan", Amanda vaati ja Sarah ohjasi Lefan diagonaalilinjalle kootussa laukassa. Ruuna ennakoi, mutta sen ratsastaja piti painonsa oikealla, ei antanut hevosen ryhtyä tekemään omia johtopäätöksiä.
Ensimmäinen laukanvaihto oli valtava, se oli ennemminkin hyppy, jota seurasi johtavan jalan vaihtuminen, mutta Sarah pysyi tasapainossa. Hän teki pidätteen, laski kahteen ja kolmannella vaihtoi takaisin oikealle, antaen samalla pohkeella vastaavan avun ruunalle. Seuraava vaihto tuli ihan yhtä nopeasti, vaati ihan yhtä lailla valmistelua ja täsmällisyyttä.

Lefa uhkasi nousta uudelleen takasilleen, sitä se oli tehnyt turhautuessaan melkein koko valmennuksen ajan ja Sarahin sisäreidet olivat lähestulkoon tunnottomat tasapainon pitämisestä. Napakka pohjeapu ennakoi jälleen kerran, saaden ruunan siltä erää luovuttamaan ja he saivat vaihtosarjan loppuun asti.

"Muuten ihan siedettävä, mutta viimeiseen vaihtoon tuli neljä askelta. Perusjuttuja, Sarah", Amanda kertoi pudistaen päätään pettyneen näköisenä ja siirsi sitten huomionsa Banskulla ratsastavaan Innaan.

Lefalla riitti virtaa vielä pesupaikallakin, johon se oli päätynyt hikisenä ja ryntäät kuolasta kosteina. Sarah kääri pehmeät pintelit ruunan jaloista, vaikka ruunikko siirtyi jatkuvasti uuteen asentoon, kuin yrittäen saada pintelikäärön karkaamaan naisen käsistä.
"Menikö hyvin?" Tilda kysyi pysähtyessään pesupaikan vierelle Cocon satula käsivarrellaan.
"No jaa, oli vähän säädöt hukassa. Mä en käsitä miten tässä hevosessa voi vieläkin olla näin paljon virtaa. Me oltiin eilen Susinevan valkassa ja silti se jaksaa sählätä, kuten näkyy", Sarah vastasi ja ruuna tönäisi häntä lavallaan olkapäähän. Liike sai naisen horjahtamaan hieman sivulle, kun käsi jo tuuppi Lefaa kauemmaksi itsestään.
"Sillä on herkkä sielu ja draamanhalua", Tilda kertoi ja Sarah näki miten toisen suupieli nyki.
"Rakastatko huomiota, Lefa hyvä?" Sarah kysyi, kun ruuna vihdoin asettui noin puoleksi sekunniksi katsomaan ihmisiä vierellään. Narut heilahtivat, kun ruunikko heilautti päätään ylös ja alas.
"Tuon selvempää myöntymistä ei ole olemassa", Tilda julisti nauraen ja jatkoi matkaansa tammansa karsinalle.

"Hölmö", Sarah huokaisi ja käänsi lämpimän veden päälle.

"Ketäs sä aiot kosia ylihuomenna?"

"Mitä?" Sarah yskähti ja yritti olla vaikuttamatta säikähtäneeltä kääntyessään katsomaan pesupaikan vierelle ilmestynyttä Jonathania.
"Sun on pakko kosia, karkauspäivä", Jonny jatkoi ja kohautti olkaansa, joka ei nojannut puiseen seinään.
"Mun ei ole pakko tehdä mitään ja sitä paitsi - ketä mä muka kosisin?" Sarah oli huojentunut, ettei tuntenut oloaan ahdistuneeksi aiheen äärellä Thomaksen ja viime vuoden takia. Eikä Mikke ollut ihan sellaista naitavaa tyyppiä, paitsi sanan toisessa merkityksessä.
"En mä tiedä, vaikka sitä Robertia? Vai väitätkö, että sä olet ihan ilman minkään miehen olemassaoloa ollut koko ajan niin "kiireinen"?" Jonathan heilutti etu- ja keskisormiaan ilmassa turhan innokkaasti viimeisen sanan kohdalla.
"Mä olen kiireinen, koska käyn kahdessa työpaikassa, salilla ja tallilla. Nytkin mulla oli kaksi valmennusta peräkkäisinä päivinä. Miten ihanaa."
"Pyh."
"Pyh itsellesi. Kuivaatko sen puolen?" Sarah kysyi - tai ehkä pikemminkin komensi heittäessään hikiviilan entisen tallimestarin syliin.

"Orjuuttamista", Jonny mutisi, mutta ryhtyi sitten toteuttamaan ystävänsä toivetta.

"Ehditkö sä pitsalle vai onko kiire avomiehen luokse?" Sarah kysyi ja vilkaisi Jonathania Lefan selän yli. Hän näki miten termin käyttö sai miehen virnuilemaan.
"Kyllä mä ehdin", tämä vastasi lopulta.
"Hyvä. Sä tarjoat", Sarah lopetti ja näytti Jonnylle kieltään.

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 871

Takaisin alkuun Siirry alas

Lefan päiväkirja - Sivu 3 Empty Vs: Lefan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 08.03.20 9:11


Sarah pysäytti bemarin niin, että se ei varmasti ollut edes Hurun mielestä suorassa tallin parkkipaikalla. Korkokengät napsuivat hiekkatiellä, joka oli onneksi kuivunut eilisen sateen jälkeen. Ihonmyötäiset pillifarkut ja valkoinen peplumtoppi mustan kangastakin alla korkokenkiin yhdistettyinä eivät kuuluneet edes Auburnin kaltaiseen luxustallin arkilookkiin. Nainen tiedosti asian varsin hyvin yrittäessään olla juoksematta käytävällä Pennan huutaessa jotain nopeusvaroituksista hänen peräänsä. Katse kävi kädessä olevassa rannekellossa, joka kertoi ajan olevan koko ajan vain lähempänä kolmea.

Sarah ei ehtinyt olla siveellinen ja vaihtaa vaatteita vessan rauhassa, vaan repi, potki ja riuhtoi päällään olleet vaatekerrat lattialle ja pujahti tummansinisiin farkkuratsastushousuihin ja mustaan pitkähihaiseen loungessa toivoen, ettei Seljavaara osuisi juuri sillä hetkellä huoneeseen. Vaatteiden vaihto onnistui ilman ylimääräisiä silmäpareja ja Sarah heitti vaatteet kaappinsa pohjalle ja repi ruskeat saappaat jalkoihinsa.

"Mä luulin ettet sä ollutkaan tulossa!" Matilda huudahti hoitopaikalta, jossa Zelia oli varmasti suitsia vaille valmis.
"Mä oon tulossa kyllä, mä koitan olla nopea!" Sarah vastasi ja pikakäveli tarhoille niin nopeasti, kuin vain pystyi. Hän oli aina ajoissa, aina valmis aikaansa edellä ja sen kaltainen myöhästely oli täysin luonteenvastaista.

Lefa ravasi hänen vierellään, eikä Sarah voinut komentaa ruunaa asettumaan, sillä saattoi kävellä hieman nopeampaa hevosen rinnalla. Nainen katsoi ympärilleen ja oli tyytyväinen, ettei Penna ollut poistunut tallirakennuksesta. Pienin rangaistus, jonka hän keksi itselleen sillä hetkellä oli kuukauden porttikielto ja katumusharjoitukset joka tunnille.

"Mä menen jo", Matilda kertoi, kun nainen talutti Lefan hoitopaikan ohitse tallin perälle satulahuoneen viereiselle hoitopaikalle, jossa oli solarium.
"Joo", Sarah puhisi kääntäessään ruunan ympäri.

Oli äärimmäisen vaikeaa olla tartuttamatta kiireen tuntua hevoseen ja samalla toimia ripeästi, mutta Sarah yritti parhaansa. Hän tiesi, että hätäilemällä saattaisi säästää minuutin tai kaksi, mutta saisi sitten maksaa niistä minuuteista koko valmennuksen ajan. Lauri ehkä olisi suopeampi myöhästymiselle, kuin Amanda?

Alkukäynnit jäivät lyhyiksi, mutta Sarah selvisi Lefan selkään ennen kolmea.
"Noniin. Aloitetaan ihan ensiksi käynnissä pysähdyksillä, kiinnittäkää huomiota huolelliseen valmistautumiseen ja laskekaa mielessä viiteen, jonka jälkeen siirtyminen käyntiin. Jokaisen sivun keskellä kahdeksan metrin voltti, tehdään niistä tasaisen pyöreitä."
"Hyvä ajoitus", Matilda kommentoi kääntäessään Zelian vastakkaiselle sivulle.
Sarah naurahti ja pudisti päätään, kannustaen sitten Lefan käyntiin. Onneksi he eivät aloittaneet suoraan ravista tai laukasta.

Lefa oli odotetusti levoton, mutta Sarah osasi jo pikkuhiljaa hyödyntää sen levottomuuden omaksi hyödykseen. Hän useimmiten halusi kuluttaa ne ensimmäiset vinoudet ja kuolaimen pureskelut omatoimisessa verryttelyssään, mutta olosuhteiden pakosta nainen pyrki vain minimoimaan virkeän ratsunsa epatasapainoisuuden.
"Mitenkäs teillä on mennyt kisoissa?" Lauri kysyi kävellessään heidän vierellään käyntitehtävien ajan. Heidän valmennussuhteensa perustui nimenomaan siihen, Lauria kiinnosti miten häntä oli jännittänyt ja kuinka hän peitteli hermostuneisuutensa ennen radan alkua. Kysyi millä tavoin hän oli itse valmistautunut kisapäivään, kertoi miten kannattaisi suhtautua, mikäli mokaisi radalla.
"Vaihtelevasti. Osittain saatu tosi hyviä ratoja, mutta välillä molempien keskittyminen tuntuu herpaantuvan erinäisten ulkoisten tekijöiden vuoksi", Sarah vastasi totuudenmukaisesti. Hän oli vihdoin päässyt eroon päänsä sisällä olevista häiriötekijöistä, minkä kanssa oli taistellut edellisen vuoden. Nyt epäonnistumisten syynä tuntui jatkuvasti olevan sekä Lefan, että Effin kanssa se, että joku aivasti, tuuli liikautti jonkun sateenvarjoa tai jonkun lapsi alkoi itkeä katsomossa.

"Sun täytyy opetella sulkemaan ne ulkopuolelle radan ajaksi, ihan kuten ollaan harjoiteltu. Parrasvaloissa olet yksin, Sarah, ihan minkä hevosen kanssa tahansa. Elämä odottaa kyllä radan jälkeenkin", mies sanoi ja nyökkäsi sitten täsmällisen voltin jälkeen. Lauri siirtyi maneesin toiselle reunalle, eikä Sarah kuullut mitä tämä keskusteli Matildan kanssa.

Käynnin jälkeen siirryttiin raviin, muokattiin tehtävää niin, että siirtymiset olivat vuorotellen käynnin ja pysähdyksen välillä. Volttien kokoa vaihdeltiin 8 ja 10 metrin välillä. Ravista siirryttiin laukkaan, jossa volttien koko suureni jälleen ja askellajin vaihtoon lisättiin ravisiirtymiset. Tehtävät pidettiin yksinkertaisina, jotta ne suoritettiin täydellisyyteen pyrkien. Sarah piti siitä vaikeiden asioiden opettelun ohessa, että saattoi nollata tavallaan aivonsa siihen, kuinka jokaisen askeleen tuli sopia ennalta määrättyihin paikkoihin.
Voltit pysyivät pyöreinä ja valmennuksen päätteeksi kiireen tuntu oli vaihtunut jälleen kerran onnistumiseen.

"Nyt viikonloppuna keskityt siihen, että suoritatte parhaanne ja suljette ulkomaailman ulkopuolelle. Siellä radalla olette vain te, alkutervehdyksestä lopputervehdykseen."
"Eiköhän se onnistu", Sarah mietti hymyillen antaessaan Lefalle pitkät ohjat ja taputtaessaan ruunaa kaulalle onnistuneen valmennuksen päätteeksi.

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 871

Takaisin alkuun Siirry alas

Lefan päiväkirja - Sivu 3 Empty Vs: Lefan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 10.03.20 8:56

Estevalmennus: suhteutetut linjat
tiistaina 10/03/2020

Vaikka Ellie oli viime aikoina sukeltanutkin kouluratsastuksen maailmaan, ei hän kuitenkaan ollut unohtanut esteratsastusta. Tiistaina hän satuloi Lefan ja suuntasi verryttelemään maneesiin, jossa hänellä olisi Merikannon valmennus yhdessä Matildan kanssa. Viikonloppuna olisi kilpailuharjoitukset ja Ellie oli päättänyt menestyä molemmissa lajeissa, joihin osallistui.

Lefa oli reippaalla tuulella kuten tavallista, mutta tuntui hyvältä ratsastaa. Sarah oli tehnyt selvästi ruunan kanssa hyvää työtä ja se helpotti myös Ellien ratsastamista. Lauri oli suunnitellut valmennukseen suhteutettuja linjoja, joilla hypättäisiin pystyjä ja oksereita. Lefa hyppäsi innokkaasti ja valmennuksesta jäi hyvä fiilis. Tästä oli hyvä lähteä kisoihin.
Lefan päiväkirja - Sivu 3 VaQWzNJ

Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 363

Takaisin alkuun Siirry alas

Lefan päiväkirja - Sivu 3 Empty Vs: Lefan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 14.03.20 7:51

Ruusukkeenkaipuu
esteratsastuksen kilpailuharjoitukset
lauantaina 14/03/2020

Ellie pysäköi valkoisen Mersunsa Auburnin parkkipaikalle, jossa oli tavallista enemmän autoja, eikä vapaita paikkoja ollut ylenmäärin. Oli kilpailupäivän aamu. Ellie oli hyvissä ajoin tallilla, sillä halusi rauhassa valmistella Lefan sekä kävelyttää sitä ennen verryttelyä. Nämä olisivat viimeiset kilpailut ennen Kalla Cup:ia, joten harjoitus oli syytä ottaa vakavissaan. Tiistain estevalmennus oli kuitenkin mennyt sen verran mukavasti, että Ellie lähti hyvillä mielin satuloimaan ratsuaan päivän estekilpailuharjoitusta varten. Hän ei ollut lähtenyt yrittämään korkeampaa tasoa kuin tavallisesti, vaan ilmoittautui turvallisiin 115cm ja 120cm luokkiin. Siispä oli syytä odottaa vähintäänkin hyviä ratasuorituksia.

Auburniin oli saapunut yllättävän paljon porukkaa, niin kilpailijoita, hevosenhoitajia kuin tukijoukkojakin. Ellie oli letittänyt ruunikon harjan sekä kiillottanut koko ratsun karvan siistiksi. Saatuaan myös omat kilpailuvaatteensa päälle he siirtyivät kohti verryttelymaneesia. Lefa tuntui kyttäävän sekä muita hevosia että kentällä olevia esteitä, mutta se ei juuri Ellietä huolettanut. Yleensä ruuna rauhoittuisi, kun se pääsisi keskittymään tehtäviin. Verryttely ei kuitenkaan sujunut aivan kuten Ellie oli suunnitellut. Lefa tuntui pyristelevän jatkuvasti apuja vastaan eikä keskittynyt lainkaan oleelliseen, vaikka Ellie kuinka yritti laittaa peliin kaiken osaamisensa.

”Seuraavana radalle Ellie von Brandt ratsullaan Leafocean Zei”, kuului maneesissa ja Ellie ohjasi ruunikon kohti lähtöviivaa. 115cm luokan esteet eivät näyttäneet kovinkaan korkeilta, mutta Lefa tuntui sen verran epävakaalta, ettei puhdas suoritus ollut itsestäänselvyys. Ruunikko pinkaisi liikkeelle edeten ahnaasti kohti ensimmäistä estettä. He liisivät okserin yli jokseenkin hallitsemattomasti. Lefa tuntui kuitenkin paranevan jokaisen esteen jälkeen ja he suorittivat loppujen lopuksi puhtaan radan, edeten uusintaan. Ellie ei ollut täysin tyytyväinen omaan ratsastukseen ja oli tehnyt varmuuden vuoksi turvalliset ja hieman pidemmät tiet, mikä oli tosin osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. Uusinnassa sillä taktiikalla ei kuitenkaan pärjäisi, vaan vauhtia oli lisättävä.

Vauhti koitui kuitenkin ratsukon kohtaloksi ja yhden puomin putoaminen tiputti heidät sijoituksilta.
”Se oli kuitenkin ihan hyvä rata”, kilpailuja seurannut Jonny hymähti ja taputti villisti silmiään pyörittelevää Lefaa kaulalle.
”Ei tarpeeksi hyvä”, Ellie tuhahti. ”Täytyy ratsastaa tarkemmat lähestymiset seuraavassa luokassa.”

Lefa oli kuitenkin saanut tarpeekseen ja muuttui kärsimättömäksi. Ellie ei tuntunut saavan ruunaan enää minkäänlaista otetta, eivätkä he suoriutuneet edes uusintaan. Heidän sijoituksensa luokassa oli jäänyt aivan häntäpäähän. Ellietä nolostutti, hän ei ollut saanut tänä vuonna vielä ainoatakaan ruusuketta! Ehkäpä kuitenkin Kalla Cup:issa hänellä olisi paremmat mahdollisuudet, ratsastihan hän sentään Isabellan upealla kimolla.

14.03.2020 kilpailuharjoitukset, Auburn Estate – 115cm - 6/13, 0/4vp
14.03.2020 kilpailuharjoitukset, Auburn Estate – 120cm - 13/17, 4vp
Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 363

Takaisin alkuun Siirry alas

Lefan päiväkirja - Sivu 3 Empty Vs: Lefan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 19.03.20 17:43

18.03.2020
#susineva

Maanantain valmennus oli sujunut Sarahin osalta hyvin, he olivat Kiian ja Torun kanssa päässeet treenaamaan kokoamista ja väistöjä. Lefan esteveri näkyi selvästi laukan kokoamisessa, mutta Daniel oli painottanut siihen, ettei pelkkä kokoaminen riittänyt. Hevosen piti myös edetä, eikä muuttua tyhjäksi edestä, kuten Lefalla oli tapana. Se olisi mieluusti jäänyt pomppimaan takasilleen ja näyttänyt miten korkealle osaisi hypätä seisaaltaan.
Pikkuhiljaa ruuna oli siirtänyt painoa takaisin kuolaintutumalle ja he olivat päässeet jatkamaan kootussa laukassa työskentelemistä. Puolipiruetit olivat tuntuneet yllättävän kevyiltä hyväntuulisella hevosella ja Daniel oli jälleen antanut hyviä vinkkejä itsenäisiin harjoituksiin ja kilpailutilanteisiin.

Sarah harjasi ruunikkoa hoitopaikalla hitain liikkein, se oli puhdas jo ennestään, mutta nainen piti silti harjaamisesta, eikä pitänyt kiirettä. Ruuna tuijotti käytävää vasemmalla ja oikealla puolellaan, vaihdellen jalkojensa paikkaa betonilattialla samaan tahtiin.
“Asetuhan sitten, guapo.” Rento, palautteleva ravitreeni sopisi hyvin tiukkien treenipäivien väliin, sillä heillä olisi torstaina Amandan koulutreeni ja viikonloppuna Ruunaalla kaksipäiväiset koulukilpailut.

Jonathan kuuli tutun äänen nurkan takaa ja lähes hiipi virnuillen Sarahin luo. Molempien treenatessa tulevaan osakilpailuun, kaksikon yhteinen aika oli ollut vähäistä. Lyylin kanssa treenaus oli vienyt mieheltä hermoja, jaksamista sekä huumorintajua. Nuori oli selkeästi lahjakas, mutta sen keskittymiskyky oli kaksivuotiaan ihmislapsen tasolla. Varmaan vieläkin alempana. Viime osakilpailun koulurata, jonka kaksikko oli mennyt täysin harjoituksena, oli sujunut enemmän kuin hyvin ja Jonathan halusi osallistua Lyylin kanssa ensimmäistä kertaa esteradalle.

“Heyooooo”, Jonathan naurahti nähdessään Sarahin Lefan kyljen vieressä puunaamassa tätä. Ruuna oli enemmän kuin puhdas. “Varo, tota menoo sulla on allas karvaton hevonen”, mies naurahti ja nojautui seinää vasten. Vasta Sarahin suoristaessa itsensä nauraen, britti astui lähemmäs ja veti naisen halaukseen.
"Luulen kyllä, et saan hetken hinkata, että Lefasta loppuisi karvat", brunette huomautti rutistaessaan ystäväänsä käsillään. Katse nousi eleen loppuessa Jonathanin silmiin, tutkien tarkkaavaisesti kasvonpiirteisiin kätkeytyneet tunnetilat.

"Penna kertoisi tähän väliin valtavan kasan harjauksesta saatuja hyötyjä puhtauden lisäksi", Sarah lisäsi siristäen silmiään merkitsevästi. Keneltäkään ei varmasti ollut jäänyt huomaamatta uuden tallimestarin neuroottiset tavat ylihuolehtia perijättärien hevosista.

"Mitä suunnitelmissa?" nainen kysyi pudottaessaan harjan takaisin Lefan harjakassiin. Hevonen oli suojia, satulaa ja suitsia vaille ratsastuskunnossa ja häneltä itseltään puuttui enää kypärä. Tummanruskeat ratsastushousut sopivat hyvin Lefan selkään siinä missä ne sopivat Effinkin ratsastukseen.
“Maastoon. En kykene mihinkään sen hienompaan tänään, enkä usko että Lyylikään innostuisi mistään sen kummemmasta”, Jonathan hymähti. Lyylin revittyä kenkänsä tarhassa, tamma tuskin kaipaisi enempää jännitystä päivään Saku Huotarin lisäksi.
“Se repäs kengän eilen irti, joten sen energia työskentelyyn paneutumiseen meni jo”, mies jatkoi kohauttaen olkiaan. Jonathan tunki toisen käden taskuunsa ja vasemmalla tavoitteli Lefan turpaa. Ruuna näytti hieman raukealta, mutta oli varmasti valmis Sarahin vaativaan ratsastukseen.
“Sitä paitsi siellä on hyvä ilma. So why not?”

Sarah mietti hetken rentoa ravitreeniä maneesissa ja vertaili sitä kevyeeseen maastotyöskentelyyn. Jonathan tuskin laittaisi hanttiin, jos he tunkisivat kaksikon mukaan.
"Meinasitko mennä kovaakin? Me voitais ehkä tulla seuraksi, jos et suunnitellut mitään intervallitreenejä", nainen uteli. Onneksi hän ei ollut ehtinyt pintelöimään ruunan jalkoja, sillä maastoon ne eivät sopisi.
“Ehei. Vaikka ehkä mun ratsu saattais olla toista mieltä”, mies naurahti ja tunki myös vasemman käden taskuunsa. Lyylin kuntoon laittamisessa ei menisi kauaa, sillä kengityksen jälkeen mies oli harjannut pahimmat kurat pois nuoren jaloista sekä mahasta. Loimista oli onneksi jotain hyötyä näin loska-aikaan.
“Jätin nuoren karsinaa venailee meijän maastoo, niin se tuskin on ehtiny itteään likaamaan, nii ei tarvi laittaa ku kamat sille päälle nii ollaa ready.”

"Kumpi ehtii ensin?" Sarah haastoi napaten virnuillen harjakassin olalleen. Sitä ei kannattanut jättää hoitopaikan vierelle edes maaston ajaksi, tai syyllisyys julistettaisiin kuvineen päivineen ilmoitustaululla. Sarah asteli satulahuoneeseen rivakalla askeleella, Lefan satula ja suitset olivat omilla paikoillaan, eikä niitä tarvinnut etsiä.
Jonathan lähes hölkkäsi laittamaan omaa (uljasta) ratsuaan valmiiksi ja virnuili kuin pikku poika. Mies oli iloinen saadessaan kaverin maastoon ja vielä parempaa; se kaveri oli Sarah.

Lyyli mulkoili oman karsinansa suojasta ja hörähti hiljaa nähdessään Jonathanin tallikäytävällä.
“Hei taas rakas”, mies leperteli omalle hevoselleen ja kuten aina, ylpeyden tunne pyyhkäisi miehen yli. Sen sijaan Jonathan käveli suoraan varustehuoneen puolelle ja otti satulan sekä suitset toiseen käteen ja poimi pölyharjan tamman pakista.
Tamma katsoi mielenkiinnolla mitä Jonathan touhusi tavaroiden kanssa karsinan ulkopuolella, kunnes mies avasi karsinan alaoven ja pujahti tamman yksiöön.

Vajaa vartti myöhemmin Jonathan napsautti kypäränsä soljen kiinni, otti ohjat Lyylin kaulalta ja lähti taluttamaan tammaansa tallin pihalle. Sarah odotti jo Lefan satulassa ja naisen huulilla oli voitonriemuinen hymy.
“Okay, okay… Don’t need to rub it in”, mies naurahti ja pysäytti Lyylin hyvän matkan päähän Lefasta, laski jalustimet alas ja punnersi itsensä tamman selkään. Lyyli oli lähtemässä omia teitään, mutta kuunteli pomoa satulassa ja pysähtyi.
“Yhtä menohalunen ku Eela”, Jonathan naurahti. “Sanoin tänää Sakulle, et tää on ku kopio mammastaan.”
"No niin se taitaa olla", Sarah myönsi, sillä hänelle oli molemmat tammat tulleet tutuiksi muunmuassa tallivuorojen myötä.
"Me voidaan mennä edellä, jarruna", nainen tarjoutui ohjaten Lefan tallipihalta pois vievälle tielle.

Aurinko välähteli puiden väleistä metsäpolulle, mutta Lefa ei väistellyt niitä, kuten Effi olisi varmasti tehnyt.
"Mitäs Raynottin elämään?" Sarah kysyi ja kääntyi satulassa sen verran, että näki katsoa Jonathania ja Lyyliä.
Jo tässä vaiheessa maastoa (eli ehkä 800 metriä tallin pihasta) Jonathan oli iloinen Sarahin ollessa jarruna Lefan kanssa. Lyyli koko ajan yritti ryöstää raviin ja muutaman kerran jopa hypähteli paikallaan kuin keinuhevonen.
“Hevosia. Sun veljeä”, mies nauraa räkätti ja vinkkasi Sarahille. Mies tiesi, ettei nainen kaivannut mitään yksityiskohtaisempaa kertausta.
"Hyi", Sarah inahti, vaikka virnisti huvittuneena.
“Jännittääks osari? Oon nähny pätkii teijän valkoista ja ihan hyvältähän se näyttää”, Jonathan jatkoi.

"No vähän, ei pahasti. Onhan meillä tässä nyt vielä kaksi Amandan valmennusta ja kisat Ruunaalla ennen kouluosista", Sarah kertoi, tyytyväisenä kiireisestä aikataulustaan ja siitä, että heidän kehittymisensä oli noteerattu myös Jonnyn puolesta.
"Toivon eniten että Lefa olisi yhtä rento ja toimiva tuomarin ja yleisön edessä, kuin treeneissä. Ja tietysti mä myös", nainen lisäsi mietteliäänä. Se, että Robert oli starttaamassa osakilpailuissa aata tuntui oudon epäreilulta, vaikka Sarah tiesi ettei etenkin ratsuvaihdosten vuoksi ollut vielä valmis kisaamaan sillä tasolla. Oli ihan eri asia työstää liikkeitä treeneissä, mitä oli suorittaa niitä kisoissa.

Toinen osa.

Kirjoitettu yhdessä Jonathanin kanssa.

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 871

Takaisin alkuun Siirry alas

Lefan päiväkirja - Sivu 3 Empty Vs: Lefan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 22.03.20 22:08

22.03.2020
#ruunaankoski

Koulukilpailut Ruunaankosken tilalla

1. Helppo A
Luokassa sijoitus 4/7 (65,357%)

2. Vaativa B
Luokassa sijoitus 3/5 (67,500%)

7. Vaativa B
Luokassa sijoitus 4/4 (65,357%)

Kohmeat kädet painautuivat syvälle kevyttoppatakin taskuihin. Sarahin hengitys höyrysi ja ulos hengitetyn ilman matkaa oli helppo seurata viileässä kevätaamussa tallipihan kelmeiden valojen alla. Valaistus jätti maahan pyöreät oranssiin taittavat valokeilat, antaen hämärälle selkeät ääriviivat. Tuulen heiluttamat puunoksat, jotka talvi oli jättänyt paljaiksi, loivat kiemurtelevia varjoja tielle.
Sarah kuunteli kenkiensä alla rasahtelevaa hiekkaa ja pysähtyi hetkeksi, vaikka pakkanen yrittikin hiipiä väkisin vaatteiden alle. Kaikki näytti rauhalliselta, vain edessä olevassa tallirakennuksessa näkyi elon merkkejä, kun hevoset odottivat aamupalaansa malttamattomina. Hän oli sopinut Ellien kanssa hoitavansa Riepun ja Lefan aamuruokinnan ja oli jättänyt tyytyväisenä nukkuvan ystävänsä majatalon parivuoteeseen vain hetki sitten. Nainen jatkoi matkaansa ja käveli hämärästä tallin valaistukseen, haukoitellen makeasti sulkiessaan ovea takanaan.

"Huomenta pojat", Sarah hymähti päästyään kimon ja ruunikon luokse. Hevoset venyttelivät ja Lefa ryhtyi välittömästi kuopimaan betonilattiaa etusellaan. Se oli malttamaton, mutta lopetti levottomuutensa saatuaan heinää turpansa eteen.
Sarah pyyhki heinänkorsia ruudullisilta flanellihousuiltaan ja kyykistyi karsinoiden edessä olevien ruokapurkkien eteen tehdäkseen kaksikolle väkirehuannokset valmiiksi.

"Mornin'", väsynyt tervehdys tavoitti naisen ja sai tämän katsomaan taakseen niin, että pään päälle kerätty nuttura uhkasi aueta ponnariltaan. Sarah virnisti huomatessaan, että Robert oli myös mitä ilmeisemmin päättänyt jatkaa uniaan aamuruokinnan jälkeen, ainakin jos sotkuisia hiuksia ja yöpukua muistuttavaa vaatetusta oli uskominen.

"Morning. You know I could've taken care of her feeding too if you would've asked", Sarah huomautti ja nyppi silmäkulmastaan unihiekkoja sormellaan.
"Mmhh. Couldn't sleep that well. Might as well do this myself", Robert vastasi hieroen kasvojaan ennen, kun antoi harmaalle hevoselleen heinät. Sarah haukoitteli uudelleen ja keskittyi sitten mittaamaan kivennäisiä siniseen ja oranssiin ruokintaämpäriin. Ruunat söivät saman verran sport mixiä, kauraa ja kivennäistä, joten niiden ruokien teko oli varsin yksinkertaista puuhaa. Lämmin vesi turvottaisi ruoat nopeasti, mutta jätti silti Sarahille hetken aikaa hukattavaksi väliin.

Hän mietti hetken jos olisi kuluttanut ajan harjaamalla ruunat, mutta ne olivat nukkuneet siististi purupedeillään, eikä kuiviketta ollut näkyvissä kuin kummankin hevosen kyljellä. Tuijotettuaan heiniään syöviä Lefaa ja Riepua hetken pohdiskelevasti, Sarah kääntyi ympäri ja asteli Harryn karsinalle jossa Robert toteutti sitä, jonka hän oli vasta jättänyt väliin, eli harjasi hevostaan.

"How you've been?" Sarah kysyi ja nojasi kaltereihin käsivarsillaan. Harry haisteli hänen sormiaan hetken aikaa ja painoi sitten otsansa niitä vasten rapsutuksien toivossa. Hevosen omistaja sen sijaan oli vielä hiljaa, Sarah saattoi melkein kuvitella miten selin häneen olevan miehen otsalle muodostui ryppy, kun tämä mietti.
"Fine. Why?" vastaus oli odotetun lyhyt ja tulkitsematon. Sinisten silmien katse kävi hänessä nopeasti ja palasi sitten takaisin takajalkaan, jota oli käsitellyt ennen katsetta pehmeän harjan kanssa.
"No reason. Wondered how you've been. Just a friendly question."
"Right." Jostain syystä kuulosti siltä, kuin Robert ei olisi uskonut häntä, Sarah mietti oliko se juuri ystävä-sananvalinta, joka aiheutti epäilyksen.
Nainen ei kuitenkaan luovuttanut vielä siinä kohtaa, vaan jatkoi keskustelua kunnes se soljui vähemmän jäykästi, kunnes sai edes pienen rentoutuneen naurahduksen kaltaisen karkaamaan Robertin huulilta. Miettimättä sekuntia pidempään mitä muuta olisi voinut toivoa niiltä samaisilta huulilta sillä hetkellä.

Kännykän ajastin kertoi hiljaisilla piippauksilla mössöjen olevan valmiita tarjoiltavaksi ja Sarah siirtyi kauemmaksi Harryn karsinan viereltä.
"Good luck today", Sarah totesi hymyillen, hymyn syventyessä sitten virneeksi tämä jatkaessa, "sassenach."
Lefa kolisteli rehuämpäriään sen verran kovaan ääneen, ettei Sarah kuullut Robertin nurinoita kyseisen sanan käyttämisestä.

Niin todentuntuinen uni oli ollut, että herätyskellon äänen kesti kauan tunkeutua Sarahin tajuntaan. Majatalon huone oli hiljainen, valtava parisänky hänen vierellään tyhjä. Ellie ei ollut lähtenyt Ruunaalle hänen kanssaan, Robertin Harry tamma ei ollut osallistunut lauantain luokkiin, joten sen omistaja ajaisi vasta tänään hevosensa paikalle.
Sarah istui hetken pimeydessä, sotkuinen peitto puoliksi paljaiden sääriensä peitossa.

He olivat eilen tulleet Lefan kanssa molemmissa radoissa puoleen väliin tuloksia. Nainen toivoi onnensa käätyvän tänään pääluokan startatessa, sillä sellainen keskinkertaisuus tuntui omituisen tyhjältä. Kun ei ollut huono, muttei tarpeeksi hyväkään.

Pitkän päivän päätteeksi Sarah yritti saada vauhkoksi muuttuneen kisaratsunsa yksin koppiin. Se ei halunnut mennä, ihan kuten radallakin, nosteli vain etujalkojaan ja näytti silmänvalkuaisiaan. Sarah tunsi olonsa voimattomaksi yhteistyöhaluttoman ruunan narun päässä.

"Tarviitko apua?"

Meripihkaiset silmät kääntyivät katsomaan kysyjää. Se oli nuori poika, tuskin täysi-ikäistynyt, Sarah tunnisti sen jonkun ratsastajan kisahoitajaksi.
"Jos sä viitsit suostutella sitä liinalla vähän?" Sarah ehdotti, sillä ei voinut ojentaa Amanda Sokan hevosta puolitutun käsiin. Siitä vasta soppa olisi syntynyt, jos Lefa olisi karannut ja hävinnyt hämärtyvään iltametsään.
"Kierrä kaukaa, se saattaa potkia", nainen lisäsi vielä ja liinan henkisen avun kanssa sai talutettua ruunikon traileriin.
"Kiitos!" Sarah tajusi huutaa pojan perään, jonka nimeä ei ollut edes älynnyt tiedustella.

Musta BMW pysähtyi tien sivussa olevan Stop-merkin kohdalle ja oikealle suunnattu vilkku naksui muuten hiljaisessa ohjaamossa. Sarah tuijotti laskevaa aurinkoa ja vasta punertavan valon sumentuessa epämääräiseksi sumuksi, tajusi itkevänsä.
Se oli turhautumista, liian kauan sisällä pidettyä pahaa oloa ja yksinkertaisesti väsymystä.

Vaikka hän kuinka yritti parhaansa, treenasi kuin hullu ja matkusti ties mihin päästäkseen kisoihin, hänestä oli tulossa keskinkertainen kouluratsastaja. Lefa oli ihana hevonen, mutta Sarahin oli ikävä Effiä, ikävä sitä onnistumisen riemua ja tukea epäonnen hetkillä.

Sarah alkoi kyseenalaistaa itseään, niin ratsastajana, kuin ihmisenäkin. Jos seuraavan viikonlopun cup startit menisivät yhtä huonosti, Amanda varmasti kertoisi hänelle, että olisi turha yrittää edes kehittyä yhtään paremmaksi. Että hän oli ja tulisi aina olemaan vain ratsastuskoulutasoinen ratsastaja. Että kukaan ei ottaisi häntä tosissaan kilpaurheilijana.

Kopista kantautuva vaativa pauke sai Sarahin pyyhkimään raivokkaasti poskiaan ja niille valuneita maskaran jäämiä. Yhdistelmä lähti liikkeelle tyhjässä risteyksessä, kotiin ei onneksi olisi pitkä matka.

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 871

Takaisin alkuun Siirry alas

Lefan päiväkirja - Sivu 3 Empty Vs: Lefan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 3 / 3 Edellinen  1, 2, 3

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa