Et ole sisäänkirjautunut. Kirjaudu sisään tai rekisteröidy

Lefan päiväkirja

Siirry alas  Viesti [Sivu 1 / 1]

1 Lefan päiväkirja lähetetty Ti Elo 15, 2017 12:23 am

Amanda S.

avatar
Tallinomistaja
Lefan päiväkirja

Leafocean Zei, "Lefa" | ruunikko FWB-ruuna |omat sivut
Omistaja: Amanda Sokka | Vuokraaja: Niko Laiho



Viimeinen muokkaaja, Amanda S. pvm Ma Huhti 09, 2018 7:52 pm, muokattu 4 kertaa


_________________
I like people the way I like my tea. I hate tea.
FELLU - LEEVI - RIEPU - LEFA - ARMI - HANI
http://sunnuntai.esy.es/auburn

2 Vs: Lefan päiväkirja lähetetty Ti Elo 15, 2017 2:55 pm

Amanda S.

avatar
Tallinomistaja
15.8.2017

Lefa saapuu Auburniin!


- Noni, ootko valmiina? Amanda hihkaisi violettitukkaiselle serkulleen, kun oli saanut vaihdettua suitset päähän trailerissa pärisevälle ruunikolle. - Auta varmistamaan, ettei se astu ohi. Lupaan että tää tulee vauhdilla... Blondi piti ruunaa tiukasti otteessaan, kun tämä yritti käännellä päätään ja mulkoilla takanaan aukeavaa uutta kotitallia.

- Valmista on! Anna sanoi ja avasi takapuomin. Siinä samassa ruunikko alkoi tärisevin, hätäisin askelin paukutella lastaussiltaa, höristen niin että sen suuret sieraimet levisivät lautasen kokoisiksi. - Iiiiiiisisti Lefa, iisisti, Amanda jutteli rauhoittelevaan sävyyn ruunalle, joka oli alta aikayksikön tallipihan hiekkatiellä kaula kaarella ja häntä tötteröllä. Amanda oli taputtamaisillaan ruunaa, kun tämä riuhtaisi päätään ja lähti korskuen tanssahtelemaan pois päin trailerista. Perijätär joutui ottamaan muutaman juoksuaskeleen pysyäkseen perässä, ennen kuin sai korjattua horjahtaneen asentonsa ja kaikkia voimiaan käyttäen puoliverisen pysähtymään. Lefa ei pitänyt ideasta, ja alkoi varaamaan painoa takajaloilleen. - Sooo, ihan rauhassa nyt vaan! Sinähän et pystyyn hypi, Amanda kiristeli hampaitaan, yrittäen saada ruunikkoa vetämään henkeä.

- Ostit sitten... sirkushevosen? Anna naljaili, katsellen uutta hevosta hieman huvittuneesti. - Uskotko tosissasi, että joku tuon selkään uskaltaa hypätä, ja vielä maksaa siitä? Tallimestarin hymy ei meinannut hiipua. Vaativantason kilpahevoseksi oli ruunan käytös aika lapsellista, ja oli vaikea kuvitella, että siitä olisi mihinkään muuhun kuin silmänruoaksi: jos ei muuta, niin kyllä komeaa Lefaa kelpaisi ihan vain katsella.

Amanda sivuutti serkkunsa nasevan vitsin. Nainen oli saanut ruunikon kävelemään, tai oikeastaan hölkkäämään, ja kuljetti tätä nyt isohkoa ympyrää tallipihalla. Jos vaikka pahimmat höyryt pääsisivät ulos, ennen kuin jota kuta, ihmistä tai hevosta, oikeasti sattuisi. - Unohdat, että myös Fellulle löytyi vuokraaja, blondi kuittasi kylmästi. - Talikko käteen, traileri siistiksi. Vien tämän järkyttyneen eläinpolon tarhaan, verrytelköön itsensä siellä väsyksiin, Amanda ohjeisti. Tämä sai tehdä kunnolla töitä, ettei ruunikko rynännyt päälle tai juossut ohitse.

- Pointti! Anna totesi. Olihan Tilda tosiaan yllättänyt kaikki, ja Fellun karmeaakin karmeammasta käytöksestä huolimatta selvinnyt ilman suurempia vammoja, ollen orin vuokraaja vielä tänäkin päivänä. Tallimestari hymähti, kohautti olkiaan ja lähti talliin hakemaan talikkoa. Muilla riittäisi uudessa hevosessa ihmeteltävää, varsinkin jos se järjestäsi tarhassa samanlaisen shown kuin nyt tallipihalla.


_________________
I like people the way I like my tea. I hate tea.
FELLU - LEEVI - RIEPU - LEFA - ARMI - HANI
http://sunnuntai.esy.es/auburn

3 Vs: Lefan päiväkirja lähetetty Pe Loka 13, 2017 6:18 pm

Josefin B.

avatar
Vuokraaja

Suunistuskilpa



Lähdin kilpailuun jännittyneenä, sillä uusi hevonen allani ja maastoon lähtö eivät olleet mitenkään paras yhtälö. Lefa oli kuulemma herkkä ja kuumuva, mutta kaikki sujuisi hyvin mikäli vain itse pitäisin hermoni kasassa ja ratsastaisin huolellisesti. Miksi muuten olisin orilla edes saanut ratsastaa? Suu tiukkana viivana asetin jalkani jalustimeen ja ponnistin hevosen selkään. Muut olivat juuri lähdössä ja minun oli kiireesti suoristettava ohjat ja ratsastattava joukkion perään.

Toiset olivat jutustelleet innokkaina ja ainakin se oli käynyt selväksi jo heti ensi alkuun, että meidän olisi voitettava. Toisten kova voitontahto sai myös omani huippulukemiin, maltoin tuskin lähteä rauhallisesti matkaan. Lefa - helpotus sentään - tuntui aika viilipytyltä, eikä vaikuttanut ottavan nokkiinsa minun ratsastustyylistäni.

Hetken ratsastettuamme muut kaikkosivat kukin tahoilleen tavoittelemaan kahdeksatta rastia, joka oli meidän ensimmäisemme. En ollut aiemmin juuri kulkenut täällä, joten yritin kaikin keinoin pitää muut silmissäni. Tämä ei kuitenkaan ollut aivan helppo tehtävä ja epäonnekseni huomasinkin pian harhautuneen pienelle polulle keskelle metsää. Päätin ratsastaa ensin oikealle, sitten vasemmalle, josko löytäisin itseni isommalle tielle. Tosin siitäkään välttämättä olisi ollut apua.

Sitten lopulta, kaiken harhailun jälkeen, luojan kiitos erotin kauempaa ruunikon hevosen ratsastajansa kanssa. Lähempänä tunnistin ruunikon Teviksi, ponioriksi ja ratsatajan Jemiinaksi.
"Ööm, missäköhän me ollaan, olen vähän poissa kartalta", kyselin Jemiinalta.
"Täälläkö sä olet koko ajan pyörinyt, me ollaan löydetty jo kaikki rastit. Nyt nopeasti takaisin tallille niin vielä voitetaan!" Jemiina ilmoitti, ilmeisesti myös tietoisena koordinaateistamme. Olin hieman hämilläni, sillä minusta tuntui kuin aikaa olisi kulunut korkeintaan 10 minuuttia.

Maalissa meitä odottivat totinen kaksikko: Amanda ja Isabella. Tarkistettuaan vastauksemme, kaksikosta Amanda oli itse hilpeyden huippu ja Isabella peitteli happamuuttaa hammastapurren, antaen tosin tämän hieman myös näkyä. Tammajoukkuetta ei sitten ihan heti kuulunutkaan takaisin.

4 Vs: Lefan päiväkirja lähetetty Pe Marras 03, 2017 3:23 pm

Jemiina R.

avatar
Vuokraaja
01.08.2017 - Ensikohtaaminen




Olin juuri saanut ilmoituksen siitä, että Amanda oli hyväksynyt minut Lefan vuokraajaksi. Lähdin katsomaan uutta ratsuani, joka kirmaili loppukesän laitumilla innokkaasti.


_________________
Speak of the Devil - my biggest love since 2012♥️

5 Vs: Lefan päiväkirja lähetetty To Helmi 15, 2018 1:07 pm

Jemiina R.

avatar
Vuokraaja


Lämpöaalto oli saavuttanut Auburnin: -1 astetta ja auringonpaiste, kevät oli tulossa. Jemiina hymyili itsekseen parkkipaikalla. Hän oli ollut tovin poissa tallilta työ- ja koulukiireiden vuoksi. Murronmaassa tammikuussa alkaneet fysioterapeutin opinnot olivat vieneet naisen kaiken vapaa-ajan - mutta nyt, tänään, oli etäpäivä ja kaunis ilma: kirjat nurkkaan ja eikun tallille!

Lefa rapsutteli tarhassa Riepun kanssa, mutta käänsi nopeasti päänsä Jemiinan kutsuessa ruunaa. Ruunikko käveli portille ja hamusi heti naisen taskuja. Jemiina naurahti ja taputti vuokrahevostansa.
"Hei kulta, onko ollut ikävä?" Nainen kysyi silitellessään ruunikon kaulaa.
"Mitäs sanoisit jos käytäisiin tänään vähän käppäilemässä maastossa?" Lefa pärskähti, lienee ollut "käydään vaan".

Jemiina varusti ratsunsa ja istahti hetkeksi tallikäytävälle. Pian tumma turpa läheni naisen hiuksia. Lefa hamusi pellavaa tukkaa Jemiinan nauraessa. Nainen kohotti kasvonsa ja suukotti ruunaa turvalle.
"Ei vitsi! Mä sain teistä tosi hienon kuvan!" Kuului ääni. Jemiina kääntyi katsomaan.
"Ai Julia, hei! Ihana nähdä", Jemiina tervehti toista vaaleaverikköä hymy huulilla. Julia vastasi tervehdykseen ja riensi näyttämään herkkää kuvaa.
"Onpas se kaunis kuva, lähetätkö sen mulle?" Jemiina kysyi. "Niin ja, saisko teistä maastoseuraa?" Hän jatkoi. Julia nyökkäsi myöntävästi.


_________________
Speak of the Devil - my biggest love since 2012♥️

6 Vs: Lefan päiväkirja lähetetty Su Huhti 01, 2018 12:42 am

Niko L.

avatar
Hevosenhoitaja
31. maaliskuuta 2018
Rytinällä takaisin hevospiireihin

Mun liittyminen Auburniin ja sen porukkaan oli tapahtunut nopeasti ja aivan yllättäen. Ensin mut pyydettiin heti ensimmäisellä käyntikerrallani kisahoitajaksi - ja vielä Kanadaan saakka. Ja heti Kanadasta paluun jälkeen Amanda Sokka kysyi haluaisinko alkaa vuokraamaan erästä hevosta. Mä olin todella hämilläni koko kysymyksestä, enkä osannut kuin vastata myöntävästi. Ensinnäkin, kuinka moni hevosenomistaja ehdottaa sulle vuokrahevosta vain kuulopuheilla? Toiseksi, miksi hitossa mä suostuin vuokraamaan hevosta, josta en tiennyt nimen, ulkonäön ja sen, mitä Amanda oli kertonut? Ilmeisesti ensimmäisen vastaus oli Amanda Sokka ja toisen... Noh, en tiennyt.

Mutta siinä mä seisoin, Auburnin parkkipaikalla, katsellen hämilläni tallipihaa kohti. Mun ei pitänyt palata hevospiireihin, etenkään näin rytinällä, mutta jokin tässä paikassa vain veti puoleensa. Mä en ollut puhunut kenellekään Lefasta, en edes Nitalle, koska halusin ensin tutkailla, että mitä tästä edes tulisi. Tiesin bruneten kuitenkin saavan asian selville, ennemmin tai myöhemmin. Huokaisten lähdin kävelemään kohti tallirakennusta. Hevoset näyttivät olevan vielä ulkona, tosin ei kellokaan ollut vielä paljoakaan, olinhan tullut tallille heti aamuvuoroni päätyttyä. Tallipiha oli hiljainen, kai porukka oli viettämässä pääsiäislomaa Lapissa tai jotain. Tallissa törmäsin kuitenkin odotetusti Amandaan, joka halusi nähdä miten mulla ja Lefalla alkoi oikein sujumaan.
"Moi", tervehdin varovasti käytävällä vastaan tullutta naista.
"Hei, Niko", Amanda vastasi. Kieltämättä yllätyin, että nainen muisti nimeni, mutta pudistin hämmennyksen nopeasti päästäni.
"Aattelin vaan kysästä, että kai on ok jos vaikka juoksutan ja muutenkin tutustun Lefaan näin alkuunsa?" kysyin varovasti, vaikka tiesinkin sen olevan enemmän kuin okei.
"Totta kai, niin yleensä tahdonkin uusien vuokraajien tekevän", Amanda totesi. "Muistatko vielä ruunan tarhan ja karsinan?" Nyökättyäni nainen muistutti vielä nopeasti Lefan olevan aika orimainen ja herkkis, jonka jälkeen huomasinkin seisovani yksinäni käytävällä. Okei, toivottavasti en saisi aiheutettua kaaosta heti ensimmäisenä päivänä.

Katsoin uteliaana tarhakaverinsa kanssa leikkivää ruunikkoa ennen kuin vihelsin saadakseni kaksikon huomion. Hevoset käänsivät päänsä molemmat suuntaani ja hetken kuluttua kimo lähti kävelemään luokseni.
"En mä sua tänne kyllä kutsunut", naurahdin rapsuttaessani hevosen otsaa. En tiennyt Lefan kaverin nimeä, mutta kimo vaikutti kyllä mukavan leppoisalta tapaukselta.
"Lefa!" vislasin uudestaan, jos ruuna vaikka ottaisi kaveristaan mallia. Vähän lähemmäs ruunikko kyllä tuli, mutta jouduin lopulta antamaan periksi ja kävelemään itse ruunan luokse.
"Hölmö", mutisin antaessani pienen palan leipää uudelle tuttavuudelle ennen kuin pujotin riimun tämän päähän. Ja leivänpalastahan Lefa innostui: se töni mua turvallaan vähän väliä koko matkan portille uuden palan toivossa, mutta todettuaan yrityksensä turhiksi puhahti tyytymättömänä. Hätistelin ruunan kaverin kauemmas portilta mahtuaksemme Lefan kanssa ulkopuolelle.
"Haloo, et liiku yksin", puhahdin ruunan ottaessa raviaskeleita. Odotettua vauhdikkaammin sujuikin matka talliin, mutta toistaiseksi varpaani olivat säilyneet ehjinä.

Karsinassa laitoin Lefan suosiolla kiinni, ihan oman turvallisuuteni kannalta. Varpaitani se ei kuitenkaan pelastanut mitenkään erikoisemmin.
"Mun pitää hankkia kyllä turvakengät sun takias", mutisin väistettyäni Lefan kavioita jo ties kuinka monetta kertaa. Harjasin ruunan kaikessa rauhassa, eihän mulla ollut mikään kiire: mulla ei ollut loppupäivälle mitään suunnitelmia, korkeintaan mennä yksille Krouviin, jos sitäkään. Mä en yleensä ollut se ihminen, joka käytti aikaa tekemisiinsä, päinvastoin. Ja vaikka omasta mielestäni olin hevosten kanssa normaalia tarkempi, olin nyt erityisen tarkka juuri siitä syystä, että mulla ei ollut mikään kiire. Selvittelin ihan rauhassa Lefan hännänkin, mitä aikaisempina vuosina olin harvoin jaksanut tehdä, ellei jouhet aivan takussa olleet. Harjasin koko hevosen läpi jokaista karvaa myöden ja kaviotkin putsasin putipuhtaiksi.
"Mitä mieltä oot, pitäskö mun hankkia elämä itelleni?" hymähdin taputtaen Lefaa lavalle.
"Mikäs sen parempi elämä oiskaan kuin hevoselämä", kuulin tutun naurahduksen ovelta. Kieltämättä säikähdin, sillä luulin olleeni tallissa kaksin Lefan kanssa.
"Katsoo nyt. Mä otin paluun takas hevosmaailmaan aikamoisella rytinällä", virnistin Jonathanille. "Onnistuit muuten säikäyttään mut aika lahjakkaasti."
"Sorry. Huomasin vaan Riepun olleen yksin ulkona ja aattelin tulla kattoon et kuka Lefan uus vuokraaja oikein on. Mut täältä löytykin tuttu mies", punapää selitti naureskellen astuessani ulos karsinasta.
"Joo, tuli tää itellenikin vähän puskista. Etin korkeintaan hoitohevosta, mut en mä osannu kieltäytyä Amandan kysyessä", huokaisin.

Hetken etsinnän jälkeen olin löytänyt satulahuoneesta ensinnäkin Lefan suitset ja toiseksi juoksutusliinan. Varmuuden vuoksi olin napannut vielä suojatkin mukaan, olihan parempi varmistella liikaa kuin mennä huolettomasti, en todellakaan halunnut Lefan pahimmillaan potkaisevan heti alkuun jalkojansa rikki. Laitoin liinan kiinni kuolainrenkaaseen ja lähdin taluttamaan ruunikkoa tallin läpi kohti maneesia. Maneesin hienous jaksoi edelleen hieman hämmästyttää mua, mutta ehkä siihenkin tottuisi pikkuhiljaa. Hetken kävelyn jälkeen jäin suosiolla maneesin toiseen päätyyn, mikäli joku sattuisikin tulemaan maneesiin meidän kanssamme. Ruuna oli tähän mennessä käyttäytynyt yllättävän hyvin, mitä nyt taas vähän sähläili omiaan, joten annoin ruunikolle liinaa päästäen sen isolle ympyrälle kävelemään. Lefa selvästi ennakoi ja yritti lähteä raville.
"Soo jaa, ei vielä", sanoin rauhassa. Jos jotain olin hevosten kanssa oppinut, niin rauhallisuus oli kaiken a ja o. Kun Lefa taas käveli rauhassa (tai ainakin niin rauhassa kuin Lefan kaltainen hevonen vain saattoi), maiskutin pyytäen sen raviin. Ruunan ravi näytti energiseltä ja juuri siltä, miltä vaativan tason hevoselta saattoikin odottaa. Eikä myöhemmin pyytämäni laukka jäänyt yhtään ravin jalkoihin näyttävyydessään.

"Ehkä tää ei ookaan niin huono juttu mitä aattelin, eiks niin?" kysyin pärskähtelevältä ruunalta rapsuttaen sitä otsasta. Mä uskoin siihen, että meillä alkaisi synkkaamaan hyvin. Samalla mä kuitenkin jännitin omia taitojani - tai lähinnä niiden ruosteisuutta.

7 Vs: Lefan päiväkirja lähetetty Ke Huhti 18, 2018 10:08 pm

Niko L.

avatar
Hevosenhoitaja
11. huhtikuuta 2018
Mitähän tästä tulee?

"Kai sä oot tulossa Kalla CUPiin?" brunette kysyi kaataessaan kuppiinsa kahvia. Kurtistin kulmiani toisen kysymykselle.
"Siis mihin?" kysyin hörpäten omasta kupistani.
"Etkö sä tiedä?!" Nita hämmästeli kääntyen nopeasti mua kohden, kaataen melkein kahvikuppinsa.
"Öö, en?"
"Viikonloppuna järjestetään sekä este- että koulukisat, viikon päästä on sitten kenttäkisat", toinen selitti hämmentyneenä tietämättömyydestäni.
"Okei? Mitä mä teen tällä tiedolla?" jatkoin saamatta ystäväni ajatuksesta kunnolla kiinni.
"Sä osallistut kanssa, tänään on vika ilmottautumispäivä", Nita hymyili viekkaan oloisesti samalla kun mä olin tukehtua kahviini.


Jep, niin mut oli suorastaan pakotettu osallistumaan Kalla CUPiin. Mua yritettiin houkutella myös koulupuolelle, mutta totesin siihen siltä istumalta, että ei missään nimessä. Estepuolella saatoin juuri ja juuri selvitä pienimmästä luokasta, mutta koulupuolella helppo A? Ei missään nimessä. En edes vuosi sitten ollut sillä tasolla, saatika sitten nyt. Mutta tässä sitä oltiin, istumassa Lefan selässä hevosen kävellessä innosta puhisten Nitan kootessa paria estettä. Olin saanut Amandan katsomaan myös vähän peräämme, enhän mä tiennyt millainen Lefa oli hypätessä enkä tahtonut ottaa riskiä siitä, että toinen (tai pahimmassa tapauksessa molemmat) loukkaantuisi.
"Lefa hyppää hyvin, mutta sun pitää olla tosi tarkka ja määrätietoinen siinä asiassa mitä teet. Se menee helposti esteen ohi tai keksii jotain muuta mielenkiintosempaa", Amanda totesi heti astuttuaan maneesiin. Nainen pyysi mua ottamaan ohjat ja aloittamaan verkkaamisen käyttäen pitkillä sivuilla olevia puomeja hyödykseni. Lefalla oli vauhtipäivä tai sitten jo pelkät puomit saivat sen innostumaan kunnolla. Sain rauhoitella hevosta ihan urakalla, jottei kompuroitaisi jo puomien kanssa.

"Kädet alas, rentouta jalka!" kuului ohjeistus lähestyessäni pientä pystyä. Hyppääminen oli iskoutunut mun takaraivooni yllättävän nopeasti, mutta oli Lefa todella paljon erilaisempi kuin Ramu, jolla olin aikaisemmin hypännyt. Toki harraste- ja kisahevosia ei oikein voinut verrata, mutta tottumiskysymyksiä. Otin uuden lähestymisen toisella sivulla olleelle pystylle ja hyppy tuntui heti paljon paremmalta. Alkutunnin muutama ohimeno tuntui kaukaiselta ajatukselta, mutta tiesin tarvitsevani vielä paljon treeniä ennen kisoja.
"Onkohan musta sittenkään hyppäämään kisoissa?" huokaisin antaessani pidempää ohjaa ruunalle välikäyntien ajaksi.
"Totta kai on", Nita hymyili nostaessaan puomia ylemmäs.
"Sä menet sen luokan. Enää ei voi perua", Amanda tuhahti toisella puolen maneesia. Molemmat olivat oikeassa, nyt oli myöhäistä perua. Pakko tehdä se, mihin oli lupautunutkin.
"Okei, jatketaan! Jää keskiympyrälle ja ylität molemmat esteet, niin pitkän aikaa kunnes sanon toisin", Amanda totesi saatuaan nostettua toisen esteen puomin. Keräsin ohjat ja nostin hallitun laukan jääden keskiympyrälle kiertäen ensin molemmat esteet ennen kuin pienensin ympyrän esteiden hyppäämiselle sopivaksi.

"Okei, ei se ollutkaan niin paha juttu kuin olisin luullut", totesin hypätessäni alas Lefan selästä. Amanda oli antanut muutaman hyvän vinkin, jotta voisin jatkaa myöhemmin yksikseni treenaamista. Nita laski viimeisenkin tolpan paikalleen vilkaisten mua varovasti.
"Sulla onkin sitten aikamoinen näytönpaikka sitten kisoissa", tämä sanoi.
"Tiedän", huokaisin.
"Ihan senkin takia, et mä oon myös sua vastassa", Nita virnisti. Mulla meni muutama sekunti sisäistää mitä brunette juuri sanoi.
"Siis mitä? Sä estekisoihin?" änkytin.
"Oonhan mä ennenkin ollut", Nita nauroi. "Mut tällä kertaa en tuu Armilla."
"Okei..?" sanoin varovasti, mutta ystäväni ei tainnut enää kuulla mentyään tallin puolelle. Lefakin oli selvästi kyllästynyt paikoillaan seisoskeluun ja osoitti sen lähtemällä ryntäämään ohi.
"Jätkä hei, mäkin oon olemassa", konahdin ruunikolle, joka vain mulkaisi mua. Pyöräytin silmiäni ennen kuin lähdin itsekin talliin hevosen kanssa. Saatoin kysyä itseltäni miljoonatta kertaa, että mitähän tästä oikein tulee.

8 Vs: Lefan päiväkirja lähetetty La Huhti 21, 2018 1:54 pm

Niko L.

avatar
Hevosenhoitaja
14. huhtikuuta 2018
Kalla CUP, 1. osakilpailu

Mun oli edelleen vaikea uskoa sitä, että kaksi viikkoa Lefan vuokraamisen aloittamisen jälkeen starttaisin sillä jo kisoissa. Mutta siinä me seistiin ruunikon karsinalla, Lefa täydessä kisakunnossa ja minä valkoiset kisahousut jalassa ensimmäistä kertaa noin puoleentoista vuoteen. Huokaisten lähdin johdattelemaan innosta puhisevaa ruunaa ulos verryttelykentälle. Kaikki kauhukuvat vilisivät mun päässäni: joko me kiellettäisiin ekalta esteeltä ulos, otetaan kaikki puomit mukaamme tai sitten tippuisin esteen sekaan ja löytäisin itseni sairaalasta. Jouduin lähes vauhdista hyppäämään Lefan selkään tämän intoillessa vieraita hevosia ja kisatilannetta, itse taas olin lähinnä kauhuissani. Lähtisin neljäntenä eli aika hyvältä paikalta. Ensimmäisenä lähteminen oli mulle kauhein mahdollinen lähtöpaikka, mitä lähempänä olisin puoliväliä lähtölistalla sen parempi.

Verkassa Lefa olisi tahtonut näyttää kaikki osaamansa asiat pukeista johonkin piaffen tapaiseen. Mun piti todenteolla keskittyä vain ja ainoastaan hevoseen, jotta meno ei ihan holtittomaksi muuttuisi. Pikkuhiljaa aloin itsekin pääsemään kisafiilikseen, olinhan kiertänyt vaikka ja missä Ramun kanssa aikoinan, joten tilanne oli sinäänsä tuttu. Käänsin Lefan verryttelyesteelle pitäen pohkeet lähellä, mutta ottaen myös ohjalla vähän vastaan. Hyppy onnistui, mutta koska mun istunta ei ollut ihan vielä siinä vanhassa kunnossaan, heilahti mun jalat turhan taakse hypyssä saaden Lefan pukittamaan esteen jälkeen.
"Sori, huomasin ilman tota sun huomautustakin", mutisin ruunalle saatuani tasapainoni takaisin. Huokaisten siirsin Lefan käyntiin. Mitähän tästä oikeasti tulisi?

Maneesissa mua alkoi ahdistamaan. Mä olin niin uusi kasvo Auburnissa, jolloin kaikkia kiinnosti (enemmän tai vähemmän) miten ratsastan ja mitä osaan. Kuitenkin tervehdittyäni tuomaria ja saatuani lähtömerkin, ei Lefa antanut mun jäädä potemaan ahdistuneisuuttani ja katsojia. Okei, heti ensimmäiseltä esteeltä tuli puomi mukaan, eli en täysin päässyt ahdistuksestani eroon, ja sain jälleen ruunikolta huomautuksen omasta virheestäni. Seuraavat esteet menivät sitten oikein mukavasti, kunnes tulimme sarjalle. Jäin liiaksi jarru päälle, jolloin Lefa päätti olla hyppäämättä ollenkaan, vaan mielummin pysähtyi A-osan eteen ja ponnahti sitten pari metriä sivulle. Tasapaino kuntoon, nopea uloshengitys ja uusi yritys. Hölläsin ohjaa ehkä puoli senttiä, jos sitäkään, ja pääsimme sarjalle sisälle. Tosin nappasimme jo toisen puomin B-osalta.

Eihän se tosiaan putkeen mennyt. Mutta pakko mun oli olla tyytyväinen. Olin ratsastanut säännöllisesti tauon jälkeen kaksi viikkoa ja starttasin jo nyt ensimmäiset kisat, saamatta hylkyä, joten se meni paljon paremmin kuin osasin odottaa. Mun teki mieli taputtaa Lefan lisäksi itseäni. Normaalista poiketen mua ei edes harmittanut omat mokat ja se, että jäisimme kauas ruusukkeista. Tää oli hyvä osoitus siitä, että mä vielä osasin asiani. Ainakin jotenkuten. Eli ei muuta kuin lisää treeniä.

9 Vs: Lefan päiväkirja lähetetty Su Huhti 22, 2018 9:26 pm

Amanda S.

avatar
Tallinomistaja
perjantai 13. huhtikuuta 2018
Kevätkarnevaalit, Kalla CUP 1. osakilpailu
kouluratsastus, Vaativa A

Amanda Sokka oli tunnettu tiukasta tuomarilinjastaan, ja ehkäpä juuri siitä johtuen nainen ei ollut erityisen rakastettu silmäpari kouluratsukoiden arvostelijana. Vietettyään koko sunnuntaiaamupäivän antaen numeroita ja kommentteja hikihatussa niitä rustaavalle kirjurille, Amanda totesi tiukentaneensa asteikkoa entisestään. Vahva kuusi ei enää ollut kuusi ja puoli, vaan pysyi kuudessa. Heikko seitsemän ei ollut seitsemän, vaan tippui kuuteen ja puoleen. Lähes virheetön suoritus ansaitsi kahdeksikon, jota ei kukaan kuitenkaan ansainnut Helpossa A:ssa.

Amanda hymähti ristien jalkansa tuomarin tuolissa. Viimeinenkin ratsukko Vaativasta B:stä oli poistunut radalta, ja jäljellä oli enää palkintojen jako ennen luokkaa, jossa nainen itse starttaisi Lefalla. Perijätär nappasi taskustaan puhelimen, ja näppäili WhatsApissa viestin Isabellalle.

Amanda
Onko Lefa valmis?
14.15

Kirjuri keskeytti Amandan somettamisen ja pyysi aavistuksen arasti tätä toistamaan kommentin viimeisen ratsastajan istunnasta. Kultakutri ei kääntänyt kasvojaan ollenkaan toimitsijan puoleen, vaan jatkoi puhelimen selausta ja venytteli samalla hartioitaan haukotellen.
"Keitetty spagettikin pysyisi suorempana", Amanda puhalsi välinpitämättömästi purkkakuplan ja iPhone piippasi viestin merkiksi.

Isabella
Nakitin homman Mikaelille. Kysy siltä. Vai onko teille tullut jo bänät?
14.17

Amanda
Hauskaa. Käske sen mennä taluttelemaan sitä kentälle.
14.17

Isabella
Oon katsomossa, käske ite!
14.18

Amanda
Kiitos kun autat <3 Pakko lopettaa, on palkintoja jaettavana!
14.18

Isabella
Uskomatonta.
14.20


_________________
I like people the way I like my tea. I hate tea.
FELLU - LEEVI - RIEPU - LEFA - ARMI - HANI
http://sunnuntai.esy.es/auburn

Sponsored content


Takaisin alkuun  Viesti [Sivu 1 / 1]

Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa