Cocon päiväkirja

Sivu 2 / 2 Edellinen  1, 2

Siirry alas

Vs: Cocon päiväkirja

Viesti kirjoittaja Tilda M. lähetetty 09.12.18 1:15

8.12.2018  |  ” D a r l i n g ,   o o n   j u s t   s e   m i t ä   s ä   e t s i t ”

Cocon perkeleen energiamäärä nousi kohisten sen kunnon kasvaessa. Kävin tallilla päivittäin koska tamma vaati vapaapäivinäkin kävelyttämistä tai siitä tuli tuhmuri sen kiltin ja vastaanottavaisen vauvahevosen sijaan. Mikaelin läpiratsastuspäivinä saatoin saada vapaata, jos sovimme niin että miehellä oli aikaa kävelyttää ja laittaa tamma kuntoon. Tahti oli tämänhetkiseen työrupeamaan yhdistettynä kova, jos halusin ehtiä Fellunkin selkään, ja halusinhan minä. Yhden ihmisen yrityksen pyörittäminen ei ollut niin auvoista kuin olin joskus haaveillut. Asiakastyöhön liittymättömät paperityöt rasittivat ja alkuvuodesta olisi tiedossa koulutuksia ja seminaareja, pakollisia poistumisia työhuonekuplasta, jos halusi pitää osaamisensa ajantasalla. 

Sitten tulin ensimmäistä kertaa alas. Lensin kuin leppäkeihas ojanpientareelle Cocon ottaessa intopiukean rodeolähdön laukkamäessä. Tamma pinkaisi edellä menevän Armin ohi ja minä jäin matkasta urheasta sinnittelystäni huolimatta. Hölmistyneenä se pysähtyi kun tajusi painon selässään kevenneen. Takamus ja kylki särkien linkkasin Nitan ja Armin perässä harmistuneena takaisin tallille. Että se siitä tulevasta kympin maastohevosesta. 

Olihan se hyvä, että nuorella hevosella oli energiaa, vakuuttelin huokaillen itselleni hankalina päivinä. Ylimääräisen käsiparin tarve alkoi kuitenkin kuulostaa houkuttelevalta. Olisiko nyt se hetki hevosenomistajan elämässä kun piti nöyrtyä pyytämään apua ja uskaltaa päästää joku kajoamaan omaan kullanmuruseen (=kauhukakaraan)? Olisimme Cocon kanssa varmasti molemmat tyytyväisempiä jos se saisi enemmän virikkeitä kuin mitä minulla oli aikaa juuri nyt tarjota. Hyvällä tuurilla voisin myös löytää ihmisen, jota kiinnostaisi tulevaisuudessa ravata mukana kisahoitajanakin. Siispä haku päälle ja verkot vesille. 

Olisin mieluiten ottanut jonkun tutun tutun kuin tuiki tuntemattoman, mutta keneltäkään ei tuntunut löytyvät ketään takataskusta. Laitoin siis ilmoituksen nettiin ja sähköpostini räjähti. Auburn veti kiinnostunutta väkeä kuin pipoa ja ilmainen hoitajan pesti tarjosi kivan mahdollisuuden päästä kurkkimaan luksustallin tiluksia. Kirosin koska sähköpostivyöryn raakkaaminen tuntui ihan älyvapaalta kun et pystynyt tunnistamaan renkaanpotkijoita oikeasti kiinnostuneista. 

Sitten puhelin soi ja se puhelu kesti hyvän tovin, huvitti ja herätti kuitenkin kiinnostuksen. Nuori mies ilmoitti puhelimessa valmiiksi epäilevän kuuloiselle äänelleni, että ”darling, oon just se mitä sä etsit ja todellakin tunnen draamakuningattaret. Mua ei kannata jättää välistä. Nähdään huomenna.” Soittajan poikamainen itsevarmuus oli niin ystävällistä että sitä oli vaikea pitää ärsyttävänä ja Coco jos kuka tarvitsi draamakuningattaren tuntijaa hymähdin mielessäni. Päätäni pudistellen ajattelin, että jostakin tämä oli aloitettava ja tämä tyyppi kuulosti siltä että kannatti antaa mahdollisuus.  

”Mä saatoin ehkä löytää sen”, sanon Julialle, joka puunaa Valerieta viereisessä karsinassa.
”Aa, hoitajan? Kenet?”
”Jonku, jolla on joko liian suuret luulot itestään tai sit se on Cocon kadonnut sielunsisko.”

***

Auto kurvaa täsmällisesti Auburnin pihaan ja punatukkainen hontelo nuori mies nousee ulos. Silmäilee ympärilleen ja minut huomatessaan sulaa valloittavaan hymyyn kohentaen ryhtiään.

”Tilda Mustamaa? Krister Aho”, tämä esittäytyy riisuen nahkahansikkaansa sormi kerrallaan, kätellen sitten minua napakasti.
”Kyllä vaan. Kiva kun pääsit. Coco oottaa tuolla tarhassa”, sanon viittoen kartanon ohi.
”Mahtavaa. Se kuulosti eläväiseltä persoonalta.”
”Joo, se on vähän aktiivinen nuori ja niin kuin kerroin, sen takia kaipaan lisäkäsiä. Se kyllästyy nopeesti seisoskeluun ja ylimääräinen kävely ja puuhailu tekis sille hyvää.”
”Järjestän mielelläni sille lisää säihkettä ja säpinää.”

Prinsessani, tai todellinen kuningatar kuten hoitajakokelaani lopulta totesi Cocon tavattuaan, rakasti tätä pisamanaamaista hymypoikaa. ”Oh, Coco Chanel! Meistä tulee hyvät ystävät. Koska voin alottaa?”. 

Oliko tässä nyt minun pelastava enkelini, ensimmäisellä osumalla oikein? Krister oli herttainen, ystävällinen, hyvin päättäväinen, mutta lempeä ja tuntui ensi hetkestä lähtien ymmärtävän Cocon sielunelämää. Olin selkeästi tammalleni aivan liian maanläheinen kaitsija. Pojankloppi taisi lopulta vain kyselemättä valita meidät ja minä luotin vaistooni toivottaen tämän tervetulleeksi. Selvästi kohtalo, darling!
avatar
Tilda M.
Vuokraaja

Ikä : 29
Viestien lukumäärä : 135

https://hummanihei.wixsite.com/talli/acacia

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Cocon päiväkirja

Viesti kirjoittaja Krister A. lähetetty 10.12.18 12:15

10.12.2018  |  T ä m ä n   k y l ä n   p o i k i i

Jos Kallaan piti palata, piti hyödyntää edes hevoset, glamour, johon en päässyt pääkaupunkiseudulla kiinni. Ei ollut suhteita, ei ollut rahaa. Nuori herkkä koulutamma kuulosti juuri sopivalta ja vóla! Siinä tammassa oli tuttu liekki. Coco Chanel saisi kunnian pitää säihkettä ja inspiraatiota pinnalla kun istuisin välivuotta lähikaupan kassalla ja tuntisin luovuuteni valuvan hitaasti kituen viemäriin. Huutaen ja valittaen mennessään. Traagista. Kastanjan kartano oli aina ollut ainoa runollinen ja mystinen asia tässä pölyisessä pikkukylässä. Se oli kummitellut hevosineen ajatuksissani uudesta tulemisestaan lähtien, mutta lukion viimeinen vuosi oli ollut kärsimysten tie ja Helmin lopetus viimeinen niitti ottaa tauko näistä jaloista luontokappaleista.

Isältä lainattu auto starttaa yskien ja polkaisen turhankin raivokkaasti kaasua. No mutta, näyttävä lähtö ei voinut koskaan olla huono asia. Tilda, nainen joka oli uskonut Coco Chanelin käsiini, ei pääsisi tänään paikalle ja oli vannottanut että kuka tahansa Auburnissa neuvoi auliisti, jos tulisi ongelmia. ”Me pärjäämme, huoli pois”, kuittasin ja käskin naista nauttimaan vapaa-ajastaan. Tämä Tilda oli kovin neuroottinen näyttääkseen niin homssuisen boheemilta kuin miltä näytti. Uskoin että tulisimme mainiosti toimeen kun tämä vakavailmeinen, mutta ystävällinen nainen ymmärtäisi että murehtiminen oli turhaa ajanhukkaa. Hän oli tarkka hevosestaan ja minua tarkempaa ei ollut. Sitäpaitsi, Coco Chanel oli tismalleen sellainen hevonen, joita olin tottunut käsittelemään eli Tildan sanoin joskus vähän tuhma ja energinen, minun sanoin sopivasti röyhkeä drama queen.

Pysähdyn matkan varrella tutulle R-kioskille ja jätän työhakemuksen, eli tarjouksen jota ei voisi jättää väliin - vakuutan leveästi hymyillen. En sentään selkärangaton lusmu ollut, kunniallisen duunariperheen kasvatti, joka hairahti yrittämällä kuvataideakatemiaan. Ah, haava oli vielä liian tuore ja kesähelteisen Helsingin tupakantuoksuinen krapula pinttynyt paidankauluksiin. "Sinä ootki tämän kylän poikii" -tunnistus saa hymyn väräjämään. Niinpä olin, kunpa olisin olematta. Nyt oli kerättävä häpeä ja nostettava leuka pystyyn. Darling, häntä koipien välissä ei saavutettu mitään. Vedän ryhdin suoraksi ja painan uudestaan kaasua, auto lähtee, jos mahdollista, vielä ärhäkämmin liikkeelle kuin ensimmäisellä kerralla. Hanaa, beibi.

Pysäköin ja harpon pitkin askelin talliin. Hidastan kartanon kohdalla ja silmäilen sen prameaa julkisivua huuliani tyytyväisenä mutristaen. Bravo, tätä miljöötä inspiroivampaa saisi hakea. Kliseinen tuhlaajapojan paluu voisi olla muutakin kuin ullakkohuone vanhempien homeelta käryävässä rintamamiestalossa.

”Hyvää huomenta”, kajautan kottikärryjä työntävälle vastaantulijalle. Vetäisen hansikkaan kädestäni ja ojentaudun kättelemään kysyvän näköistä miestä. Seison hetken käsi odottavasti ojossa kun mies pyyhkäisee hikisiä kämmeniään housunlahkeisiin.
”Krister Aho, Cocon uutta palvelusväkeä. Tamma lienee tarhassa jo?”
”Joo näin on. Jonathan, tallimestari. Löydätkö sen sieltä?”
”Toki toki. Mukava tavata”, vastaan ja käännyn ympäri.
”Kysy, jos tulee jotain”, mies mutisee perääni.
”Me pärjätään, darling. Kiitos kuitenkin.”

Olipa siinä vaisun ja krapulaisen oloinen kaveri. En olisi uskonut, että täällä oli rima niin matalalla.

Vihellän terävästi ja Coco ystävineen vilkuilee tarhan portille. Annan tamman miettiä hetken ja katseen kiertää ulkoilevissa hevosissa. Huokaan, voisin vain istua luonnostelemassa kaikkia niitä viimeisen päälle kauniita olentoja. Vihellän uudestaan, pidempään. ”Coco Chanel, aika tulla.” Silmäilen tammaa ja se silmäilee minua. Ruunikko päättää, että olen tarpeeksi kiinnostava ja lähtee kävelemään kohti porttia toinen utelias ruunikko vanavedessään.
”Kuningatar ja hovineidotko?”, kysyn kättäni nuuhkivalta tammalta.

Coco on varsin ylevässä lihaskunnossa, hieman nuori ja epätasapainoinen vielä, mutta ilmiselvä kaunotar. Karsinan ovessa roikkuu pari sinistä ruusuketta. ”Tuleva tähti, niinkö? Nohnoh, ei kuolaa vaatteisiin”, pukkaan tammaa hellästi kauemmas sen nykäistessä takin helmaa. ”Osaatkos pahoja tapoja, tsot tsot.” Puunaan ja kiillotan huomiosta onnellisen tamman ja kääräisen hännän napakalle letille ylös. ”Ei kuraa kuningattaren jouhiin.”

Tilda oli kehottanut laittamaan suitset, ainakin maastoon, jos tamma tuhmailisi. Nainen vauhkosi turhaan. Ruunikko oli selvästi käsitelty maastakäsin huolella ja se kuunteli pieniäkin vihjeitä. Joko se oli vieraskorea tai tänään vähemmän säpinätuulella, mutta taitamme matkaa sovussa. Vähän se kyttää jotakin rasahdusta ja kuopaisee kun seisoimme sen mielestä liian pitkään. ”Sooh, säihkysilmä. Joskus täytyy malttaa”, moitin tammaa ja pyydän sitä napakasti peruuttamaan. Se nakkelee niskojaan, mutta tekee kuten pyydetään. Mikä jumalaisuus oli siinä hetkessä hevosen kanssa kun ratas ensin jumittaa, lähtee sitten hiertäen liikkeella ja lopulta loksahtaa paikoilleen ja on enää pelkkää yhteistä ymmärrystä. Kaunis jalo eläin. Kuten sanoin, meistä todellakin tulisi ystävät ja tämän kylän pojalla olisi jotakin sisältöä sysipaskaan paluuseensa.
avatar
Krister A.
Hevosenhoitaja

Ikä : 19
Viestien lukumäärä : 6

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Cocon päiväkirja

Viesti kirjoittaja Krister A. lähetetty 13.12.18 13:11

13.12.2018  |  L o h t u l a u s e i t a

Muruuu! Miten oot selvinny siellä jumalan hylkäämässä kolkassa? Tääl ikävöidään sua. Tuu pian käymään <3
15.28

Puspus, ootte ihania! Musta ei saa kassapoikaa, mut tää kuningatar on mun valo pimeässä <3
18.07

18.09
avatar
Krister A.
Hevosenhoitaja

Ikä : 19
Viestien lukumäärä : 6

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Cocon päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 2 / 2 Edellinen  1, 2

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa