Sananvaihtoa satulahuoneessa (on)

Tähän peliin odotan Annaa

---

Kengittäjä oli juuri pakannut tavaransa, kun päivän viimeinen pedikyyriasiakas oli viimeistelty. Tuo viimeinen oli minun oma musta orini, jonka oikea takajalka vaati vähän emmän töitä kuin normaalisti. Tälläkertaa saatiin jo paikka-aineet kavioon ja tavallinen kenkä kiinni, joten liikunta voisi normalisoitua.

Koska päivä oli venynyt pitkäksi ja sää oli ikävän sateinen, jätin orin jo omaan karsinaansa ja kävelin varustehuoneeseen, jonka ovi avautui vienosti narahtaen.

Istuin satulahuoneen nahkapenkillä satula sylissä ja pesusieni kädessä. Tyytyväisenä yksinolooni kuuntelin, miten rankkasade ropisi tallin kattoon. Miten mukava sitä olikaan kuunnella sisällä hiljaisuudessa. Oli vain minä ja puhtaan nahan tuoksu.

Eipä ollut enää. Ovi aukesi ja ehdin jo harmistua, sillä en todellakaan jaksaisi kenenkään diivailuja näin sunnuntai-illan päätteeksi. Tulija oli kuitenkin tallin punapää Lotta, joka ei tosiaan ollut mikään snobi. En ollut pahemmin saanut naiseen sen kummempaa kontaktia, mutta olin sentään vihdoin oppinut tuonkin nimen. Ja Lotta vaikutti ihan kivalta.
"Moi", tervehdin lyhyesti, suoden kuitenkin ystävällisen hymyn.

"Hei", vastasin liilatukkaisen naisen tervehdykseen ja astuin peremmälle huoneeseen. Katselin ympärilleni ja huomasin satulahuoneen olevan tavanomaistakin siistimpi.
Ilmeeni oli varmasti vaihdellut hämmennyksestä vienoiseen hymyyn lyhessä hetkessä.
"Kengittäjä lähti äsken. Jätin Mustiksen suoraan karsinaan" sanoin ja kävelin Mustiksen satulatelineelle.

"Mä oon vähän siivoillut täällä. Pakenen töitä", naurahdin Lotalle, jonka katse kiersi huoneen joka nurkassa. Punapää näytti vielä enemmän hämmentyneeltä, joten tajusin lisätä: "Mun toisia töitä siis. Graafikkona." Kylläpä naisella oli söpö hymy. Satula sylissäni oli valmis, joten asetin sen paikoilleen.
"Okei. Missä kunnossa se kavio nyt on?" kyselin Lotalta muistaessani, että friisiläisen kavion kanssa oli nyt ollut vähän probleemaa. Huomatessani naisen siirtyvän Mustiksen satulatelineen luo, heitin virnistäen:
"Liitytkö satulanpesutalkoisiin?"

Käännyin katsomaan liilatukkaa ja parahdin:
"Älä muistuta töistä! Kauhea kiire, että saan ensiviikon loppuun mennessä yhden projektin välitavoitteeseen asti. Ai toimit myös graafikkona? Itse olen toimin ohjelmoijana."
Käännyin takaisin satulatelineelle ja kaivoin jostain huovan ja romaanin alta kalliin mustan koulusatulan. "Kavio oli jo paljon parempi, nyt saatiin siihen paikka-ainekin ja normaali kenkä kiinni."
Poskiani kuumotti, en ollut koskaan tajunnutkaan, kuinka kaunis Anna oli.
Sain kuitenkin kasvoni takaisin peruslukemille irroittaessani satulansuojuksen satulan päältä.
"Joo, pakko liittyä talkoisiin mukaan, muistaakseni varustehuolto ei kuulunut tallipaikkasopimukseen."

Kohotin kulmiani yllättyneenä Lotan kertoessa olevansa koodari.
"Eikä! Siis mä oon jonkun verran itseopiskellut koodailuja, mutta oon todennut että mun on parempi pysytellä ihan tossa html-css-tasolla", nauroin. Varsinainen ohjelmointi oli vähän turhan haastavaa meikäläisen aivoille. Lotta oli siis kauniin ulkonäkönsä lisäksi myös fiksu. Hitto mikä nainen. Häh, punastuiko se jopa hiukan? Kuvittelin varmaan vain, kun olin itse niin häkeltynyt. Lotta ei enää ollutkaan "ihan kiva" vaan todella kiinnostava. Lottakin istui siis illat pitkät tietokoneella. Voi juku.
"Paljon mä täällä teen, mutta en sitä sentään", virnistin. Paitsi tietenkin, jos kyse oli Isabellan ja Amandan hevosten varusteista. Siirryin istumaan vähän vähemmän leveästi ja taputin tilaa vieressäni penkillä.

Otin pöydältä puhtaan pesusienen ja Mustiksen nimellä varustetun satulasaippuan. Tieto siitä, että Annallakin oli kiinnostusta koodausta kohtaan sai minut hieman hymyilemään.
"Ei se niin kamalaa ole, kun jaksaa keskittyä ja perehtyä asiaan. Vaikka välillä tekisi mieli luovuttaa ja heittää koko tietokone jorpakkoon" sanoin ja ryhdyin irroittamaan jalustinhihnoja satulasta. Anna teki tilaa viereensä ja taputti istuinta kutsuvasti.
Istahdin naisen viereen ja jatkoin toisen jalustinhihnan irrottamista.
"Onneksi saan suurimmaksi osaksi itse päättää työaikani, varsinkin, jos tietää, että illalla sataa."

Hymähdin Lotan kommentille.
"Mulla ei oo mikään paras keskittymiskyky", naurahdin. Ehkä sillä kofeiinin määrällä oli jotain tekemistä asian kanssa.. Mutta kun ei päivässä ollut tarpeeksi tunteja. Tietokoneen heittäminen jorpakkoon oli kyllä hyvin tuttu mieliteko minullekin, mietin huvittuneena. Tämänhetkinen työprojekti olisi muuten ollut ihan fine, mutta asiakas oli sieltä raivostuttavimmasta päästä - oli koko ajan neuvomassa ja pyytämässä muutoksia.
"Niin se oli mullakin ennen näitä tallihommia. Nyt teen noita grafiikkajuttuja aina kun ehdin", huokaisin. Ennen kuin ehdin edes tajuta, haukottelin oikein antaumuksella ja nojasin seinään uneliaana. Ajatuksissani venyttelin ja onnistuin tönäisemään Lottaa kylkeen. Nolona pyysin anteeksi. Penkki ei ollut mikään älyttömän tilava kahdelle hengelle.
"Vähän väsyttää", mutisin ja siirsin katseeni visusti satulaan, jonka puhdistus ei nyt meinannut edetä.

"Se on ihan ymmärrettävää, että välillä väsyttää. Odota vain kun näet minut torstaina tai perjantaina, uskon muistuttavani lähinnä zombia" kerroin ja kastelin pesusienen jalkojemme välissä olevassa ämpärissä.
Penkki oli todella ahdas, mikä hieman ahdisti, mutta toisaalta olin kovin mielissäni päästessäni istumaan aivan Annan viereen. Vilkuilin aina välistä kaunista nuorta naista, jonka rohkea tyyli oli varsin herättänyt mielenkiintoni.

Paitsi että minua väsytti aina. Kun oli kiire, sitä ei niinkään ehtinyt huomata, mutta kun istahti alas vähänkin pidemmäksi hetkeksi, niinkuin nyt.. Kyllä muuten alkoi nukuttaa.
"Tsemppiä", totesin myötätuntoisena. Deadline oli paras motivaattori ja niin edespäin. Putsasin satulan hyvin reippaasti loppuun ja yritin olla tönimättä Lottaa. Ehtisin ehkä ottaa vielä päikkärit ennen iltaruokintaa, jos jättäisin varusteiden putsauksen tältä päivältä tähän..
"Tota, haluaisitko sä ratsastaa joku päivä yhdessä?" ehdotin Lotalle. Halusin todella tutustua tyyppiin lisää. Lotta oli ennen vaikuttanut ujolta, mutta ei hänellä mitään ongelmaa ollut kommunikoida kanssani nyt kahdestaan.

"Joo, voisi olla kiva. Varsinkin maastoihin olisi kiva tutustua jonkun kanssa. Toki voidaan mennä kentälläkin jotain kouluratsastuksen tapaista" virnistin.
Olin aika otettu pyynnöstä, sillä olin oikeastaan aina tottunut puuhaamaan hevosten kanssa yksin, paitsi toki tunneilla ja valmennuksissa.
Rupesin pesemään satulaa ripein liikkeen ja varoin puolestani töimästä Annaa.

"Mennään vaan maastoon, ne on mulle tuttuja", vastasin jo vähän innoissani. "Kunhan saadaan parempi keli", lisäsin irvistäen. Ropinasta päätellen ulkona satoi edelleen aika rankasti. Pian satulat kiilsivät puhtauttaan, ja nousimme tyytyväisinä turhan ahtaalta penkiltä(?). Haroen hiuksiani sanoin Lotalle loppujen lopuksi ihan suoraan:
"Mä voisin ottaa pienet päikkärit vielä kun ehdin. Nähdäänkö huomenna?"

// Alan jo oikeastikin nuokkua tässä.. Lopetellaanko tähän ja aloitellaan uutta joku toinen päivä, esimerkiksi just tosta maastoilusta? c:

"Maasto kuullostaa suunnitelmalta." Sanoin ja astelin Mustiksen satulatelineelle. Saatuani satulan paikoilleen ja suojuksen turviin käännyin. katsomaan hiuksiaan harovaa naista, joka tokaisi menevänsä päiväunille vielä ennen iltatallia.
"Joo, eiköhän me nähdä huomenna. Pitää päästä kokeilemaan tuliterät popot!" sanoin ja astelin satulahuoneen ovelle, jota jäin pitämään auki Annalle.

// Joo, lopetellaan tähän vaa, pitää aamulla herätä ajoissa lähtemään kaupunkiin.